Miten elämänlaatuni paranisi, jos uskovaiset saisivat päättää tekemisistäni?

Eikö yksikään uskovainen uskalla vastata?

Se romahtaisi, mutta karttaisin heitä kuin ruttoa ja kartankin

Kun en tiedä sun elämästä mitään, on vaikea vastata.  Onko nää ollu sun läheisiä vai jotain tuntemattomia jotka neuvoo? Ei kuulosta normaalilta et tuntemattomat tulisi neuvomaan, olipa uskovaisia tahi ei. Läheisten neuvot usein tarkoitettu hyvällä, mutta ei toisen elämään puuttuminen kovin kohteliasta ole.

Itse ajattelen et omalla kohdalla usko on tuonut elämään turvaa ja ohjannut elämään sekä itseä että toisia ajatellen paremmin, pyrin olemaan rehellinen ja ystävällinen ja välttämään syntiä.

 Jos olet rapajuoppo, ehkä uskosta saisi voimaa raittiuteen? Jos elät vain hankkiaksesi rahaa ja omaisuutta, ehkä usko saisi näkemään arvoa ihmisissä ja asioissa joita ei rahalla saa, syventäisi ihmissuhteita paremmaksi?

Jos olet ihan tavallinen ihminen, ei arkinen elämä kai ulkoisesti muuttuisi välttämättä uskon myötä, mutta se rauha ja ilo minkä Jumala antaa tuo elämään ihan erilaisen pohjavireen.

Ketään ei silti pitäisi painostaa mihinkään ja toivon sun elämään hyviä asioita joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Kun en tiedä sun elämästä mitään, on vaikea vastata.  Onko nää ollu sun läheisiä vai jotain tuntemattomia jotka neuvoo? Ei kuulosta normaalilta et tuntemattomat tulisi neuvomaan, olipa uskovaisia tahi ei. Läheisten neuvot usein tarkoitettu hyvällä, mutta ei toisen elämään puuttuminen kovin kohteliasta ole.

 

Itse ajattelen et omalla kohdalla usko on tuonut elämään turvaa ja ohjannut elämään sekä itseä että toisia ajatellen paremmin, pyrin olemaan rehellinen ja ystävällinen ja välttämään syntiä.

 

 Jos olet rapajuoppo, ehkä uskosta saisi voimaa raittiuteen? Jos elät vain hankkiaksesi rahaa ja omaisuutta, ehkä usko saisi näkemään arvoa ihmisissä ja asioissa joita ei rahalla saa, syventäisi ihmissuhteita paremmaksi?

 

Jos olet ihan tavallinen ihminen, ei arkinen elämä kai ulkoisesti muuttuisi välttämättä uskon myötä, mutta se rauha ja ilo minkä Jumala antaa tuo elämään ihan erilaisen pohjavireen.

Ketään ei silti pitäisi painostaa mihinkään ja toivon sun elämään hyviä asioita joka tapauksessa.

Minua ovat neuvoneet sukulaiset, papit, opettajat, kristityt politikot ja jopa ventovieraat. Ihmiset vissiin kaipaavat yhtenäiskulttuuria tunteakseen olonsa turvalliseksi. Ja se yhtenäiskulttuuri on tietysti se heidän tapansa elää, koska en minä tuputa arvojani kenellekään.

Uskossa ja uskonnoissa voi olla se ongelma että ne voivat myös pyrkiä hallitsemaan ja kahlitsemaan ihmisiä. Riippuu toki opettajastakin, mutta jos otetaan esim kristinuskon tärkeimmät opit esiin niin: armo, rakkaus, rauhantahtoisuus, totuus, ja tervehdyttäminen sekä parannukset kyllä yleensä parantaa elämän laatua. Riippuu toki myös ihmisestä miten suhtautuu totuuteen ja monilla voi tulla vastareaktioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en tiedä sun elämästä mitään, on vaikea vastata.  Onko nää ollu sun läheisiä vai jotain tuntemattomia jotka neuvoo? Ei kuulosta normaalilta et tuntemattomat tulisi neuvomaan, olipa uskovaisia tahi ei. Läheisten neuvot usein tarkoitettu hyvällä, mutta ei toisen elämään puuttuminen kovin kohteliasta ole.

 

Itse ajattelen et omalla kohdalla usko on tuonut elämään turvaa ja ohjannut elämään sekä itseä että toisia ajatellen paremmin, pyrin olemaan rehellinen ja ystävällinen ja välttämään syntiä.

 

 Jos olet rapajuoppo, ehkä uskosta saisi voimaa raittiuteen? Jos elät vain hankkiaksesi rahaa ja omaisuutta, ehkä usko saisi näkemään arvoa ihmisissä ja asioissa joita ei rahalla saa, syventäisi ihmissuhteita paremmaksi?

 

Jos olet ihan tavallinen ihminen, ei arkinen elämä kai ulkoisesti muuttuisi välttämättä uskon myötä, mutta se rauha ja ilo minkä Jumala antaa tuo elämään ihan erilaisen pohjavireen.

Ketään ei silti pitäisi painostaa mihinkään ja toivon sun elämään hyviä asioita joka tapauksessa.

Minua ovat neuvoneet sukulaiset, papit, opettajat, kristityt politikot ja jopa ventovieraat. Ihmiset vissiin kaipaavat yhtenäiskulttuuria tunteakseen olonsa turvalliseksi. Ja se yhtenäiskulttuuri on tietysti se heidän tapansa elää, koska en minä tuputa arvojani kenellekään.

Eli koet että julkisuudessa jos joku kertoo uskosta tai sanoo vaikka lehtijutussa jotain asia synniksi, siinä neuvotaan sinua? Miksi koet nuo niin henkilökohtaisena?

Miten pappi voi neuvoa jos et hakeudu hänen puheilleen itse? Oma kokemus on, että pappi usein kuuntelee mutta ei hirveästi neuvo vaan tarjoaa mahdollisuuden puhua jollekin vaikeistakin asioista.

Opettajat ei kyllä ole moneen kymmeneen vuoteen uskaltaneet uskonnollisesti ketään neuvoa, oletko reilusti vanhempaa ikäluokkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en tiedä sun elämästä mitään, on vaikea vastata.  Onko nää ollu sun läheisiä vai jotain tuntemattomia jotka neuvoo? Ei kuulosta normaalilta et tuntemattomat tulisi neuvomaan, olipa uskovaisia tahi ei. Läheisten neuvot usein tarkoitettu hyvällä, mutta ei toisen elämään puuttuminen kovin kohteliasta ole.

 

Itse ajattelen et omalla kohdalla usko on tuonut elämään turvaa ja ohjannut elämään sekä itseä että toisia ajatellen paremmin, pyrin olemaan rehellinen ja ystävällinen ja välttämään syntiä.

 

 Jos olet rapajuoppo, ehkä uskosta saisi voimaa raittiuteen? Jos elät vain hankkiaksesi rahaa ja omaisuutta, ehkä usko saisi näkemään arvoa ihmisissä ja asioissa joita ei rahalla saa, syventäisi ihmissuhteita paremmaksi?

 

Jos olet ihan tavallinen ihminen, ei arkinen elämä kai ulkoisesti muuttuisi välttämättä uskon myötä, mutta se rauha ja ilo minkä Jumala antaa tuo elämään ihan erilaisen pohjavireen.

Ketään ei silti pitäisi painostaa mihinkään ja toivon sun elämään hyviä asioita joka tapauksessa.

Minua ovat neuvoneet sukulaiset, papit, opettajat, kristityt politikot ja jopa ventovieraat. Ihmiset vissiin kaipaavat yhtenäiskulttuuria tunteakseen olonsa turvalliseksi. Ja se yhtenäiskulttuuri on tietysti se heidän tapansa elää, koska en minä tuputa arvojani kenellekään.

Eli koet että julkisuudessa jos joku kertoo uskosta tai sanoo vaikka lehtijutussa jotain asia synniksi, siinä neuvotaan sinua? Miksi koet nuo niin henkilökohtaisena?

Miten pappi voi neuvoa jos et hakeudu hänen puheilleen itse? Oma kokemus on, että pappi usein kuuntelee mutta ei hirveästi neuvo vaan tarjoaa mahdollisuuden puhua jollekin vaikeistakin asioista.

Opettajat ei kyllä ole moneen kymmeneen vuoteen uskaltaneet uskonnollisesti ketään neuvoa, oletko reilusti vanhempaa ikäluokkaa?

En minä itse voinut valita tulla kastetuksi ja liitetyksi kirkon jäseneksi. Eikä vanhempani kyselleet mielipidettäni ilmoittaessaan minut rippileirille. Eivätkä kysyneet mielipidettäni pakollisesta uskonnonopetuksesta koulussa. Aikuisena olen toki voinut tehdä omat valintani. Vaan en minä voi välttyä Päivi Räsäsen sun muiden uskonnollisesta tuputtamista, jos aion uutisia katsella.

Ei mitenkään.

Jos taas tekisit parannuksen ja saisit rauhan sieluusi, niin elämäsi paranisi varmasti.

Uskonnolliset perustelut eivät perinteisesti vetoakaan ainakaan maalliseen elämänlaadun parantamiseen, vaan esimerkiksi jonkinlaisen perimmäisen totuuden tavoittamiseen tai kuolemanjälkeisen rangaistuksen välttämiseen ja palkinnon saamiseen. 

Vaikka siis uskovaiset voivat useinkin puhua uskomisen positiivisista elämänlaadullisista vaikutuksista, kuten rauhan tai merkityksellisyyden tunteen saamisesta, niin yleisesti ei ehkä sanottaisi, että uskonnoissa on pohjimmiltaan kyse maallisesta hyvinvoinnista.

Mulla itselläni on henkilökohtainen usko, enkä kuulu mihinkään seurakuntaan.

En nykyisin juuri lue Raamattua mutta omasta mielestäni Raamatussa, etenkin uudessa testamentissa on sisältöä joka on osoittanut hyviä tapoja elää. Ns. sydämelle hyödyllistä tietoa.

Seurakunnissa on ehkä sellaista vertailua ja kyttäämisen makua.

Kaveri heitettiin pihalle seurakunnasta, kun joutui juoruilun kohteeksi baarissa käymisten ja muiden asioiden takia.

Vaikka itsekin uskon, ei tulisi mieleenkään hylätä kaveria sen takia, että on tehnyt jotain "syntistä", ilman että on aiheuttanut haittaa kenellekään ympärillä olevalle.

Kuten Jeesuskin sanoi: Saat syntisi anteeksi, mene äläkä enää syntiä tee. Ja vaikka joku tekisi miten paljon "syntiä", ei ole ihmisen tehtävä niitä tuomita.

Riippuu neuvoista. Raamatun suosittelemat kasvissyönti ja paasto parantavat ainakin merkittävästi terveyttä, ehkä jopa kokonaan (paasto). 

Selibaatti poistaa vinon pinon sosiaalisia ongelmia.

Kymmenen käskyä pelastavat sielusi ja puhdistavat karmasi.

Muista vinkeistä en ole niin varma, esim. lisääntyminen on karmisesti negatiivinen asia joten se ei ainakaan paranna.

Usko tuo toivoa, alkaa huolehtia itsestään ja muista paremmin.  Uskon nimessä ei kannata yrittää tehdä mitä ei tahdo.

Oikeasti uskovia on todella vähän ja ei varmaan seurakunnissakaan paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla itselläni on henkilökohtainen usko, enkä kuulu mihinkään seurakuntaan.

 

En nykyisin juuri lue Raamattua mutta omasta mielestäni Raamatussa, etenkin uudessa testamentissa on sisältöä joka on osoittanut hyviä tapoja elää. Ns. sydämelle hyödyllistä tietoa.

 

Seurakunnissa on ehkä sellaista vertailua ja kyttäämisen makua.

 

Kaveri heitettiin pihalle seurakunnasta, kun joutui juoruilun kohteeksi baarissa käymisten ja muiden asioiden takia.

 

Vaikka itsekin uskon, ei tulisi mieleenkään hylätä kaveria sen takia, että on tehnyt jotain "syntistä", ilman että on aiheuttanut haittaa kenellekään ympärillä olevalle.

 

Kuten Jeesuskin sanoi: Saat syntisi anteeksi, mene äläkä enää syntiä tee. Ja vaikka joku tekisi miten paljon "syntiä", ei ole ihmisen tehtävä niitä tuomita.

Kaikkeen muuhun peukku, mutta ei kukaan voi olla pidemmän päälle kristitty kuulumatta seurakuntaan. 

Kristinusko on niin perinpohjin yhteisöllistä. Se ei ole mikään ajattelutapa tai oma päätös korvien välissä. 

En väitä, ettetkö usko tai että uskoisit tai eläisit "väärin" sinänsä. Ollenkaan. Pidän sinua kristittynä. 

Mutta seurakuntien ulkopuolista kristittyä ei vain teologisesti voi olla. Eikä kristillisessä ajattelussa ja perinteessä ole voinutkaan olla. 

Kristinusko on yhteyttä Kristukseen ja yhteyttä Hänessä kaikkiin ja kaikkeen, mikä Hänen on.

Toivon, että löydät paikkasi jostakin sinulle sopivasta kristillisestä yhteisöstä. Kaikkea hyvää ja siunausta sinulle!

Yritä ajatella eri tulokulmaa, vaikka olet kastettu ja riparin käynyt ja koulun uskonnonopetukseen osallistunut, kukaan ei pakota sua elämään kristittynä. Kukaan ei pakota lukemaan Päivi Räsäsestä uutisia, saati olemaan samaa mieltä hänen kanssaan.

Jos olisit syntynyt hyvin tiukasti islamilaiseen maahan, ei sulla olis vaihtoehtoja, joko toteutat uskontoa tai kuolet.

Kukaan ei synny arvotyhjiöön ja länsimaisen yhteiskunnan arvomaailma perustuu kristinuskoon ja moni asia on varmaan sellainen jota arvostat, eli jospa voisit nähdä sen hyvän mitä se on tuonut ja arvostaa sitä että kukaan ei pakota sua mihinkään maailmankatsomukseen.

Tuo apn asenne tuntuu nimityäin hänen itsensä kannalta aika raskaalta ja jos se vaivaa ehkä kannattaisi hakea ammattiapua.

Millaisia ohjeita sitten olisit halunnut saada, vanhemmilta, koulusta, tai jostain muualta? Ketää vastuutat siitä, että sulle ei ole annettu juuri sinun tarvitsemaa "oikeaa" , kenenolisi pitänyt osata määritellä, mitä sinulle pitää sanoa? Tapausessai pätee myös vanha sanonta, kuulija on vastuussa kuulemastaan.