Erilainen näkökulma?

minullakin exä on pelkkä kaveri, ja tämä sopii miehelleni..

Lapsia siis nimenomaan tehdään. Lopetetaan ehkäisy, ja 9 kk päästä tenava putkahtaa. Näin meillä kävi. Ehkä 7 vuoden harjoittelusta oli apua, kun pullat oli uunissa heti kun Melianet lopetettiin. Nyt ollaan taas ahkeralla harjoituskaudella muutama vuosi.

M30

Vierailija:

Jotkut eivät tunnu tajuavan, että lapsia ei tehdä eikä hankita, vaan SAADAAN - jos saadaan.

ei paljon. Ihana nuoruuden ehdottomuus :) Kyllä se maailma siitä lähtee avartumaan, itsekin naureskelet noille " ihanteille" sitten joskus.

M

tällainen ehdottomuus, mikä asenteestasi paistaa läpi. Kun on ex, joka on lasten isä, on luonnollista viettää joskus esim lasten rippujuhlia, johon tulevat vanhemmat, vaikka ovat eronneet. Sinullahan ei ole varsinaista exää, koska et ole eronnut avioliitosta. Ex-poikaystävät tuskin kovin monia edes kiinnostavat. Ehkä sun ei kannata tehdä lapsia..

kasva aikuiseksi

Niinhän sitä luulee, kunnes elämä kuljettaa.



Uusperheessä ex-kumppanien kanssa vaan on tultava toimeen. Aikaisemmasta suhteesta olevat lapset ovat menneisyyttä ja myös nykyisyyttä. Ne ovat siinä loppuelämän, halusi tai ei.



Noin mustasukkaisella mielellä kuin ap:llä, voi perus parisuhdekin olla hankala. Ja kuitenkin on täysin mahdotonta tietää eroaako itse perheellisenä joskus, tai rakastuuko ihmiseen jolla jo on lapsia.



Uusperheellisenä pidän silti ydinperhettä parhaana vaihtoehtona. Mutta kaikkia asioita ei voi hallita.

juuri se ettei kestä miehen (tai naisen) edellistä elämää aiheuttaa paljon harmia nykyään. Kun oma itsetunto ei kestä sitä että se oma kulta on joskus tehnyt ihania asioita ja " hui kauhistus" rakastanutkin jopa jotakuta muuta ihmistä.

Mun ex (ei ole lapsia hänen kanssaan) on ollut meillä lasten synttäreillä ja muissa juhlissa. Itse asiassa keskustelevat mieheni kanssa paljonkin (lähinnä mailitse) niin että mä en välttämättä edes tiedä. Me ei ex:n kanssa muistella menneitä eikä meidän yhteistä aikaa, mutta miksi me ei voitaisi olla ystäviä vaikka meitä ei ollutkaan tarkoitettu pariksi?

Mun miehelläni on myös monta ex:ää joihin pitää yhteyttä eikä hekään muistele miten ihanaa heillä oli yhdessä.

Mä tiedän että varmasti mun miehen ex:t ovat jokainen olleet ihania ihmisiä ja antaneet miehelleni paljon ihania muistoja. Se ei vähennä mun arvoa miehelleni ja päinvastoin olen monesta asiasta onnellinen että joku nainen on joskus jotain miehelleni opettanut. Seksinkin ajattelen niin että on ollut hyvä että miehen yksi ex-kumppani on kädestä pitäen opettanut miten naista käsitellään. Vaikka ollaankin erilaisia, niin paljon olen itsekin oppinut " uusia juttuja" joita en tiennytkään :)

Ja vaikka mulla itsellänikin on ihania muistoja ajoilta ex-kumppaneiden kanssa, niin en ajattele niitä kaihoilla. Lähinnä ne on osa mua ja mun kokemuksia. En keskustele niistä ex:n kanssa kun nähdään. Me keskustellaan nykypäivän asioista ja on ollut ihana kuulla hänen uusimmasta tyttöystävästä, nähdä ex vihdoinkin onnellisena monien epämääräisten seikkailujen jälkeen. Mulle mun ex on niin kuin veli, eli en veljenikään kanssa muistele lapsuutta vaikka monta ihanaa muistoa on veljestäkin. Eikä mun tunteet ex:ää kohtaan ole samanlaisia kuin silloin kun oltiin yhdessä. En voisi esim. kuvitellakaan että harrastaisin seksiä hänen kanssaan, itse asiassa tuntuu jopa vastenmieliseltä ajatella että me ollaan mitään koskaan tehty. Luultavasti johtuu juuri siitä että koen hänet nykyään " veljeksi" .

olen aina pyrkinyt( ja tässä melkein aina onnistunutkin) pitämään exät ystävinä, sillä heistä jokainen on ollut niin tärkeä minulle, etten ole kokonaan halunnut elämästäni menettää. Tietystiv jo kovin riitaisissa merkeissä erotaan, voi viedä aikaa ennenkun ystävyys on uudestaan saavutettavissa.

Minulla on exä parhaana kaverina ja hänen paras kaverinsa on mun nykyinen tyttökaveri.. Hyvin tullaan toimeen. Exä on mulle kuin sisko ja itse olen hänelle kuin veli.