Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka eivät vain saa pidettyä ystäviin yhteyttä, vaikka tykkäävät ystävistään?
23.03.2026 |
Olen oikeastaan aina sitten teinivuosien ollut tällainen. En vain saa aikaiseksi pitää yhteyttä keneenkään ystävään. En saa aikaiseksi laittaa viestiä tai soitella kuulumisia, en saa aikaiseksi ehdottaa tapaamisia. Ja usein en vain saa vastattua heidän viesteihin heti ja sitten muistan asian viikon päästä enkä enää kehtaakaan vastata niin myöhässä. Jos joku ehdottaa tapaamista, niin en saa aikaiseksi sopia sitä loppuun ja asia jää. Tämä kaikki vaikka olen pitänyt jokaisesta ystävästäni paljon, jokainen heistä on ollut minulle todella tärkeä ihminen ja jokaista heistä olen mieleni sisällä pitänyt aidosti suuressa arvossa ja kunnioittanut.
Ymmärrän, että vastaamattomuuteni ja se etten ota yhteyttä ei anna minusta heille hyvää kuvaa tai kuvaa, että arvostaisin heitä. Ymmärrän, että olen tällaisena monen mielestä pas ka ystävä, en ystävyyden arvoinen ja minua ei sitten enää haluta mihinkään yhteydenpitoon enää. Ymmärrän sen hyvin. Mutta en tiedä miksi en osaa olla parempi. Monena aamuna joka viikko päätän, että tänään otan yhteyttä, tänään sovin tapaamisen, alkaen tänään vastaan heti kaikkiin viesteihin. Sitten se vain jää. En muista, on kiire, sitoutuminen tapaamisaikatauluihin ahdistaa, pää on niin täynnä kaikkea työstä ym että en jaksa ajatusta muiden murheiden kuuntelemisesta jne. En vain pysty, en vain osaa pitää yhteyttä, vaikka yritän.
Onko täällä joku kohtalotoveri? Tai joku joka osaisi neuvoa miten saisi pidettyä ystäviä, jos ei vain kykene tuohon mitä yllä kuvasin.
Kommentit (13)
Ehkä olet vain ääri-introvertti tai add.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita. Uupuneet, masentuneet, järkkyjä ruuhkavuosia elävät jne.
Samaistun! Ja olen nyt aikuisiällä saanut adhd diagnoosin ja olen lukenut että se voi ehkä olla yksi syy tuohon piirteeseen että ei vaan saa aikaiseksi ja on iso kynnys sellaisiinkin asioihin joista pitää.
Minulle kävi noin sen myötä kun jäin työttömäksi. Työttömyys pitkittyi, alkoi myös parisuhde rakoilemaan, masennus hiipi työttömyyden vuoksi mieleen jne. Eli elämän palikat muuttui huonommiksi kuin ennen. Koin etten enää kelpaa ystävilleni, jotka ihannoi menestystä. Moni pelkäsi työttömyyden tarttuvan jne. En enää kehdannut pitää yhteyttä keneenkään ja sitten tosiaan, kun aikaa oli riittämiin kulunut niin ei vain enää pystynyt ottamaan yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi bestikseni on tuollainen kuten itsekin olen. Ja törmäillään kun törmäillään. Kirjolla ollaan.
Ei nyt 50 v. enää oikein jaksa. Viestittely on ihan riittävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tuollainen, parille ystävälleni olen ihan suoraan sanonut että en yritä ghostata tms, minä nyt vaan satun olemaan tämmöinen.
Täällä! Osa ystävistä jäänyt, kun eivät halua olla yksipuolisessa ystävyssuhteessa. :( Sitten on muutama, jotka ymmärtää, että me kaikki ei olla samanlaisia yhteydenpitäjiä. Heistä mä sitten yritän pitää kiinni edes, että kerran vuodessa nähtäisi.
Mä en ole mikään puhelimessa höpöttäjä, päinvastoin sekin on mulle ongelma. Mieluiten istuisin koneella ja chattaisin iltaisin, lähes joka ilta. Yhden kanssa se onnistuukin. Pari kertaa viikossa kuitenkin ja se on järjetön määrä yhteydenpitoa mun suunnalta.
Sukulaisiinkaan en osaa yhteyksiä pidellä. Äiti ja sisko soittelee.. Toinen sisko suuttui, kun on niin yksipuolista, kun mua ei kiinnosta hänen elämänsä. Veli taas on aika meh. Soitan synttärinä ja hän on tyytyväinen.
Suhteiden ylläpito ja vastavuoroisuutta mulla ei ole automaationa. Yritän opetella, mutta jossain vaiheessa unohdan, kunnes taas muistan pitkän tovin jälkeen.
Pelottaa, että lapsiin hyvät välit kärsiii, kun he muuttavat pois. Aiheesta on juteltu vuosien aikana, etenkin tyttären kanssa, kun tämä toisinaan ihmettelee, että miksei mulla ole ystäviä tai miksi niitä näkee niin vähän. Olen mä tästä kertonut. Rakkaita ovat kaikki ystävät ja sukulaisetkin, mutta mä olen viallinen tavalla , jota en itsekään ymmärrä. Ehkä tää jossain terapiassa selviäis.. Tytär tuumas, no hän kyllä tulee käymään. Hän tarvii mamin ruokaa ja vitsejä, joskus rapsutuksiakin. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy naisten ja miesten ystävyystyylien ero. Naiset odottaa, että tavataan usein ja jutellaan usein, muuten ystävyys hiipuu tai katkaistaan. Miehillä taas on paljon ystäviä, joista ei kuule ehkä vuoteen, mutta kun kuulee niin on heti kuin ei hetkeäkään olisi ollut yhteydenpidon välissä ja kaikki jatkuu iloisena siitä mihin se jäi vuosi sitten viimeksi.
No ei kyllä ole mikään sukupuolijuttu. Minulla (naisella) on useampi tuollainen naispuolinen ystävä, joiden kanssa ollaan yhteydessä joskus ja jouluna ja se on kaikille ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkyy naisten ja miesten ystävyystyylien ero. Naiset odottaa, että tavataan usein ja jutellaan usein, muuten ystävyys hiipuu tai katkaistaan. Miehillä taas on paljon ystäviä, joista ei kuule ehkä vuoteen, mutta kun kuulee niin on heti kuin ei hetkeäkään olisi ollut yhteydenpidon välissä ja kaikki jatkuu iloisena siitä mihin se jäi vuosi sitten viimeksi.
No ei kyllä ole mikään sukupuolijuttu. Minulla (naisella) on useampi tuollainen naispuolinen ystävä, joiden kanssa ollaan yhteydessä joskus ja jouluna ja se on kaikille ok.
Niin sun kuplas ei kuitenkaan sukupuolittua teroriaa vielä kaada, kun otanta on noinkin pieni
Alue: Aihe vapaa
Tässä näkyy naisten ja miesten ystävyystyylien ero. Naiset odottaa, että tavataan usein ja jutellaan usein, muuten ystävyys hiipuu tai katkaistaan. Miehillä taas on paljon ystäviä, joista ei kuule ehkä vuoteen, mutta kun kuulee niin on heti kuin ei hetkeäkään olisi ollut yhteydenpidon välissä ja kaikki jatkuu iloisena siitä mihin se jäi vuosi sitten viimeksi.