Otitko vieraita sairaalaan vauvaa katsomaan?

Ei sinne olisi muita oikein saanut pyytäkään, kun toivomus oli että pieniin tiloihin ei tulisi kauheasti vieraita. Meillä kotona vieraita ravasi n. viikon ajan, toki ihan ekat päivät rauhoitettiin kokonaan.

ekan kanssa olin niin täpinöissä että oli ihan kiva kun sukulaiset kävi ihastelemassa vauvaa.



Toisen kanssa olin aivan rättiväsynyt. Lapsi syntyi viiden aikaan illalla ja anoppi änkesi paikalle ja toi apen, ex-miehensä mukana heti kuuden jälkeen eikä meinannut lähteä kulumallakaan pois. Silloin ärsytti. Omat vanhemmat kävivät seuraavana päivänä ja olivat n. vartin, se oli ihan ok.

(omat vanhempani, siskoni ja paras kaveri). Tulivat kyllä sitten uudestaan kotiinkin kylään hyvin pian vauvan syntymän jälkeen.

Ensimmäisen jälkeen olin aika huonossa kunnossa ja tietysti muutenkin polla ihan sekaisin hormoneista ja vauvasta. Olisin mieluummin ollut ihan rauhassa vauvan ja mieheni kanssa. Toisiimme tutustuen ja ja voimia palautellen. MUTTA: jostain kummasta velvollisuuden tunteesta tai mistä lie päästettiin vieraita. Koin heidän käynnit aika rasittaviksi. Oin ehkä juuri saanut vauvan kunnolla rinnalle, oli iltapalan aika itselle tai vauva nukkui, niin että olisin voinut hyödyntä hetken lepäämällä itse tai käymällä suihkussa. En ollut halukas seurustelemaan kenenkään kanssa, olisin vain halunnut uppoutua omaan pikku perheeseeni noiden muutaman päivän ajan! älkeenpäin harmittaa, ettei tajuttu kieltää vieraiden tuloa tai edes rajata niitä mummoihin ym tosi innokkaisiin sukulaisiin...varsinkin, kun jotkut tulivat oikein koko perheen voimalla ja ympärillä riekkuvat "vieraan" lapset oli tympeitä!



Toisen kanssa ilmoitin jo hyvissä ajoin, että tulkaa sitten pullien kanssa kotiin myöhemmin :) Kukaan ei loukkaantunut ja homma toimi. Isovanhemmat kävi sairaalassa ja heille oli erikseen sanottu, että saa tulla jos haluaa, mutta oikein hyvin sopii tulla vasta kotiinkin. Nyt tilanne oli kuitenkin hiukan eri, kun oma esikoinenkin pyöri siinä ja saatoin käydän hänen kanssaan kanttiinissa jätskillä ja jättää vauvan isänsä ja mummojensa hyysättäväksi jne.



Mieti tarkkaan... varaudu siihen, että synnytyksessä saat ne ruusunpunaiset lasit minkä läpi näet vauvasi ja saatat olla fyysisesti tosi poikki. TAI sitten saatat haluta jakaa onnesi heti kaverien kanssa ja olet elämäsi kunnossa!



Onnea jokatapauksessa!

Sanoin kaikille että sitten kun ollaan kotiuduttu niin saa tulla vauvaa katsomaan. Tosin ensimmäisen lapsen kohdalla appivanhemmat änkivät kuitenkin itsensä sairaalaan, toisen kohdalla jo hekin uskoivat että ehtivät kotiin näkemään vauvan. Ja nyt kolmannen kohdalla ei ole mikään kiire ottaa heitä edes kotiin kovin pian kun ovat sitä mieltä että lapsi on vahinko... Mutta miksi en halunnut vieraita sairaalaan oli se että halusin toipua rauhassa ja riitti että lapsen isä ja toisen kohdalla myös sisko käyvät. Toisekseen ainakin meidän synnärillä ei ollut sallittua kuin vanhempien ja sisarusten ja isovanhempien vierailut, jos tuli muita niin piti mennä aulaan näyttämään vauvaa. Mutta sehän on että kukin haluamallaan tavalla. Toiset taas mielummin ottavat vieraat sairaalaan ja sitten rauhoittavat ensimmäiset viikot kotona.

ihan kiva oli että käytiin vierailulla, mutta se ärsytti, kun kummallakin kerralla muutama sukulainen on ottanut eri-vapauden tulla "piipahtamaan" tuon vierailuajan ulkopuolella. onneksi hoitajat käännyttävät tällaiset kävijät takaisin.

Täällä meilläpäin ollaan sairaalassa pitkään. Esikoisen kanssa olin 6 päivää (standardi sektiossa) ja kakkosen kanssa 2 viikkoa (olin heikossa kunnossa).



Vieraita lappasi melkein joka päivä ja se oli ihan hyvä. Aika olisi tullut pitkäksi olla yksin vauvan kanssa.



Sen sijaan emme ole halunneet kotiin vieraita ekoina päivinä vaan olla ihan keskenämme ja opetella tuntemaan vauvaa ja hänen tapojaan kaikessa rauhassa ilman että anopit ja muut puttuu joka asiaan koko ajan.

Paikka Oys ja meillä oli perhehuone.

Kun esikoiset syntyi otin kyllä lähimpiä vastaan, oltiin kuitenkin viikko sairaalassa ja meillä oli oma huone. Kuopuksen kanssa olin vain 2 päivää sairaalassa eikä käynyt muita kuin mies ja anoppi esikoisten kanssa.

Sairaalassa on vierailuaika, jolloin sai tulla vapaasti ketkä halusivat.



Eipä tarvinnut kotia siivota tai kahveja keitellä.

Kaikkien kolmen synnytyksen jälkeen olen ollut siinä kunnossa että tekis mieli lähteä heti sairaalasta kotiin ja olisin tullut hulluks jos ei olis kukaan käynyt sairaalassa. Mukava vaan kun sai juttuseuraa miehestä, sisaruksista, vanhemmista ja parhaista ystävistä. Ja vierailuajat kun on, niin ei niitä vieraita ihan koko päivää ole.

Ja helpompihan se on ottaa vieraat sairaalaan kuin heti kotiuduttua omaan kotiin, sairaalassa ei tarvi ainakaan ruveta laittamaan kahveja ja herkkuja pöytään;)

Sairaalassa olikin onneksi sääntö, että vain lapsen isä ja sisarukset pääsevät vierailulle, muille vauvaa näytetään lasin läpi käytävään. Hyvä niin. Kolme sektiota takana ja jokaisessa olin sairaalassa kolme päivää. Kotiin meille sai kyllä tulla kylään.

edes imettämään, jos huonekaverilla on vieraita, vaikka vaan oma miehensä!

Mummot ja ukit kävivät kyllä molempia katsomassa jo ensimmäisenä päivänä (molemmat vauvat syntyneet yöllä sektiolla). Katsoman pääsee siis siitä osaston lasioven läpi. Ei tuo minua haitannut, pitkä aika sielä sairaalassa oli. Varsinkin esikoisen kanssa kun jouduttiin olemaan 9 päivää kun vauva joutui antibioottitipaan. Kuopuksen kanssa oltiin se pakollinen kaksi yötä minkä sekton vuoksi joutui olemaan.

ja enemmänkin olisi saanut käydä. Olin hirvittävän väsynyt, mutta sairaalan järkyttävän kovassa sängyssä en saanut unta, joten kivempi oli viettää aikaa tuttujen kanssa kun tyttö nukkui. Sairaalassa meitä kävi moikkaamassa mun äiti, mummo, sisko lapsineen ja toisen siskon mies lapsineen sekä exän vanhemmat ja sisko. Lisäksi puhuin puhelimessa tuntikausia niiden siskojen kanssa jotka eivät päässeet paikalle.

pääsisikään. Onneksi osastolle saavat tulla vain vauvan isä ja vauvan sisarukset vierailulle. Kyllä muut kerkee näkemään vauvan kotonakin. Esikoisen syntymän jälkeen minua suorastaan säälitti eräs äiti, joka oli sängyssä tulossa osastolle, kun joku mummo oli jo siellä sitä vahtimassa. Itse en todellakaan kaipaa sinne ketään muita kuin mieheni ja lapseni.

Olisi pitänyt. Esikoisen jälkeen olin hirvittävän väsynyt ja huonossa kunnossa, ja olisin halunnut eniten vain olla rauhassa. Kuopuksesta olin vain lyhyen ajan sairaalassa eikä silloin kovin moni ehtinyt rynniä paikalle. Nyt odotan kolmatta ja aion sanoa, että vasta kotiin saa tulla katsomaan. Inhoan sitä, että pitää vastaanottaa vieraita ja poseerata valokuvissa siinä järkyttävässä yöpaidassa, kesken imetyksen tai muuten väsyneenä. Kotona leivon pakastimeen valmiiksi tarjoiluja, joten ei ole iso vaiva kestitä vieraat vasta sitten.

Huoneeseen pääsi vain lapsen isä ja sisarukset, isovanhemmat sai tulla päiväaulaan. Muut vieraat otin vastaan käytävällä joka erottaa hissiaulan ja päiväaulan toisistaan. Mitään vierailuaikoja ei ollut. Paikka P-KKS.

Vierailuaikana kävi toiset isovanhemmat ( yhtenä päivänä) ja muina päivinä kävi mun mies ja lapsi. Vierailuaika oli OYS.ssa 17.30-19 muistaakseni ja sielää sai vierailla vain isovanhemmat ja vauvan isä+ sisarukset. Kotona sitten kävi kaverit ja muut tuttavat katsomassa vauvaa. He kyllä soittivat ja kysyivät milloin saa tulla.



Olisi hyvä, että vierailuaikoja noudatetaan ja annetaan näin muillekin äideille ja vauvoille rauha toipua. Voihan niille vieraille sanoa, että halutaan olla rauhassa esim. pari päivää tai vaikka viikko.

toki vieraat ei päässy huoneeseen mutta oltiin käytävällä. Hulluks olisin tullu jos ketään isän lisäks ei olis käyny. Ja mieluummin tosiaan otin sairaalaan kuin kotiin. Ei tarvinnu siivota eikä kahvitella vaan kotiin tullessa sai vaan olla ja nauttia. Ekat vieraat kotiin tuli kun vauva oli 2 viikkoa.