Otitko vieraita sairaalaan vauvaa katsomaan?

Huoneissa sai käydä vain isät ja sisarukset. Ja imetyshuone oli erikseen, sinne oli isiltäkin pääsy kielletty, eli ujot voivat mennä sinne imettämään.

ramppasi vieraita, jopa vierailuajan ulkopuolella. Ja huoneet kun ovat pieniä, olisi suotavaa mennä edes käytävän puolelle niiden vieraiden kanssa eikä jäädä sinne huoneeseen ihmettelemään.

Saanko vielä kysyä, että kieltääkö uskontosi julkisen imetyksen?

Omassa suvussani on ollut tapana, että vain isä ja sisarukset käyvät vauvaa ja äitiä katsomassa. Mieheni suvussa taas kaikki kummin kaimat tulevat paikalle.



Jossain vaiheessa olin jopa ahdistunut asiasta ja mahdollisista vieraista. Nyt kuitenkin olen ajatellut, että tulkoon ne, jotka haluavat. Kukaan tuskiin sairaalaan ilkeydellään tulee, vaan onnittelemaan perhettä. Vauvan syntyminen sukuun on kuitenkin erittäin tärkeä asia monille ihmisille. Mieheni kanssa olemme kuitenkin sopineet, että mikäli vointini on huono tai esim. imetän juuri, hän toimii sitten puskurina. Täytyy myös tunnustaa, että omien sukulaisieni vierailu olisi enemmän ok, mutta mieheni sukulaisten ei välttämättä.



Itse olen siis ajatellut antaa muillekin mahdollisuuden nähdä vauvaa, mutta mieheni kanssa kuitenkin tarvittaessa sanomme, jos vierailurumbasta sairaalaan tulee liian raskas. Tulevassa synnytyssairaalassamme on ohjeellinen vierailuaika. Kotona menettelemme varmaan samalla tavalla - eli tilanteen mukaan.

"Saanko vielä kysyä, että kieltääkö uskontosi julkisen imetyksen?"



en itsekään tykkää imettää julkisesti. Eikä uskontoni sitä kiellä. Mutta jos meillä esim. kotona vieraita niin siirryn kyllä toiseen huoneeseen imettämään, samoin jos olemme kylässä kysyn voinko mennä johonkin toiseen huoneeseen imettämään. Joku haluaa imettää julkisesti kaikkien nähden minä en, ja kai minulla on oikeus toimia sen mukaan?

Jotenkin imettäminen on minulle niin intiimi juttu, että haluan olla yksin. Synnytysten jälkeen olen ollut todella räjähtäneessä kunnossa ja maitoa on noussut hurjasti ... mutta maito ei ole lähtenyt herumaan, vaan on pakkautunut rintoihin. Voi sitä kipua ja tuskaa ... eli silloin haluan olla yksin, kun tuntuu, ettei imetys onnistu, rinnat ovat verillä ja rinnat melonin kokoiset tulipallot. Huonekaverin kanssa (tai oman mieheni) voin toki asiasta vitsaillakin. Mutta tuossa tilassa EI NAURATA!

Toki voin puhua asiasta miehelleni ja huonekaverilleni ja myös sairaalan henkilökunnalle. Synnytysten jälkeen olen aina ollut tosi räjähtäneessä kunnossa. Maitoa on pukannut rinnat täyteen, mutta maito ei ole lähtenyt herumaan. Tuloksena tästä on ollut kova kipu ja rintojen kuumotus. Imetys on aina alkuun ollut yrittämistä, epäonnistumisia, kipua ja yrittämistä .... rinnat verillä, vauva huutaa, kun ei saa otetta megaisosta ja kovasta rinnasta, kivuliaat jälkisupistukset yms. Tuossa karmeassa tilassa minun on pakko saada imettää niin, ettei kukaan näe, ei edes muut naiset.

Musta oli ihanaa kun tuli vieraita (perheenjäsenet ja parhaat kaverit) katsomaan vauvaa ja minua. Olisin kuollut tylsyyteen siellä muuten. Onneksi en joutunut oleen sairaalassa kuin reilun vuorokauden ja sitten pääsin kotiin.



Kotona ei olekaan ensimmäisinä päivinä käynyt kuin korkeintaan vanhemmat ja sisarukset.



Ja sairaalassa olo sinänsä ei ole vastenmielistä, olen itsekin lasten sairaanhoitaja. Mutta ihanaa oli kun mulle tärkeät ihmiset tulivat käymään ja katsomaan maailman ihaninta vauvaa!

mutta appivanhemmat änkesi pari tuntia vauvan syntymän jälkeen räpsimään kuvia ja muuten vaan hössöttämään. Se oli niin raivostuttavaa!! Ite oli nuppi ihan sekaisin eikä ollut vielä tajunnu että mitä on tapahtunut niin siinä sitten pitäis jotain keskustellakin... Oma isäni kävi seuraavanaa päivänä vartin verran moikkaamassa koska oli ajamassa meidän ohi. (asuu parin sadan kilsan päässä). Mutta sittenhän se ilo irtosi kun pääsimme sairaalasta, niin jouduimme pariksi viikoksi anoppilaan kun kotona oli remppa niin pahasti kesken. Anoppihan tietenkin kutsui koko niiden suvun kylään välittömästi ja sitä rumbaa jatkui kaksi viikkoa kunnes otin ja läksin kotiin remontin keskelle. Vasta silloin saimme olla ihan vaan kolmisteen uuden perheemme kesken ja sainpahan nukkua kun vauva nukkui:)

jos joku olisi tullut! Sukulaiset kaukana eli eivät pääseet. Ekan kohdalla ei käynyt ketään, tokan kohdalla yksi kaveri. Olisin mielelläni ottanut muitakin kyläilijöitä, mutta eivät sit päässeet syytä tai toisesta. En tykännyt olla sairaalassa ja olisi ollut kiva saada piristystä vieraista!

Esikoinen kun sytyi, niin porukkaa oli huoneessa parhaimmilaan 18 henkeä! Ja musta se oli aivan ihanaa. Meillä oli perhehuone niin ei muut häiriintyneet. Äitini ja anoppini viipyivät paljon vielä vierailuajan jälkeenkin. Mun puolesta vieraita olisi saanut ravata pitkin päivääkin, tutuista ihmisistä kuitenkin on kyse! Kuopus kuin syntyi oli porukkaa taas reilusti (isovanhemmat, sisarukset perheineen). Huonekaveri oli omien vieraidensa kanssa päivähuoneessa eli ei nytkään häiritty ketään. Minä tykkään että sairaalassa käy vieraita. Ja osaan kyllä sanoa jos en jotakuta halua vierailulle. Siskoni otti muuten ekat vieraat vastaan jo synnytyssalissa...

musta oli ihan itsestään selvää, että upouudet isovanhemmat tulevat katsomaan ensimmäistä lastenlastaan. Se siis ihan ok, mutta ei sitä olisi tarvinnut sentään joka päivä käydä... Jotenkin kuvittelin, että kerta riittää. Lisäksi kävi mun veli ja 2 kaveria, joille itse annoin luvan tulla, oli ihan kivaa vaihtelua kun kävivät (ja osasivat lähteä ajoissa pois).

Eria asia jos isä on koko ajan sairaalassa mukana. Mutta jos töissä ja ei ehkä joka päivä pääse käymään.

Minusta ainakin oli kiva kun kävi tutut katsomassa. Tylsäähän siellä sairaalassa oli.

en ole vielä miettinyt niin pitkälle, kun olen vasta viidennellä kuulla.



Isovanhemmat sekä sisarukset voisivat tulla katsomaan jo sairaalassa, mutta miksei kotonakin. Kotona olisi helppo mennä toiseen huoneeseen imettämään ja nukuttamaan, sillä välin kun mies jatkaa seuranpitoa. Mutta olisi kiva jos sukulaiset tulisivat piipahtamaan jo sairaalassa.



Minun puoleltani on vain isoäiti sekä sisko perheineen sekä yksi ystävä, mutta miehen puolelta hyviä ystäviä onkin jo useita kymmeniä! Täytyy sitten katsoa muiden kuin sukulaisten osalta tilanteen mukaan... Aion kyllä sanoa suoraan koska sopii ja miten pitkään.

että ystävät eivät saa vierailla vastasyntynyttä katsomassa tämän ensimmäisinä 40 elinpäivinä? Se olisi kuulemma epäkohteliasta edes yrittää. Onko tämä jotain vanhentunutta tapaa syrjäseuduilla, vai kuinka yleistä vielä tänä päivänä?