Lue keskustelun säännöt.
Ilta-Sanomat: Synnytyksen hetkellä Mirva Rontille tarjottiin vaihtoehtoa, joka tuntui hänestä absurdilta: vauvaa ei tarvitsisi pelastaa
22.03.2026 |
Tässä jutussa kerrotaan Mirvasta, joka joutui kesken raskauden äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen, kun synnytys käynnistyi jo viikolla 23. Sairaalassa lääkäri toi esiin vaihtoehdon, ettei näin pientä keskosvauvaa välttämättä hoidettaisi aktiivisesti, koska selviytymismahdollisuudet ovat hyvin heikot ja riskit vakaviin vaurioihin suuret. Tämä tuntui vanhemmista järkyttävältä ja he päättivät, että vauvalle annetaan kaikki mahdollinen hoito. Lopulta Helmi syntyi vain 545 gramman painoisena ja joutui pitkään tehohoitoon, mutta selviytyi hengissä.
Tarina kuvaa rankkaa keskosvanhemmuutta: kuukausien sairaalajaksoa, leikkauksia ja jatkuvaa epävarmuutta. Helmille jäi cp-vamma, ja arki on edelleen täynnä terapioita ja haasteita, mutta perhe kokee silti selvinneensä vaikeuksista. Juttu nostaa esiin myös sen, että Suomessa näin varhaisilla viikoilla syntyneiden vauvojen kohdalla hoitolinjoista keskustellaan vanhempien kanssa, ja kaikki eivät valitse aktiivista hoitoa riskien vuoksi.
Se mikä tässä pistää silmään, on miten kylmältä koko systeemi kuulostaa. Vanhemmille käytännössä sanotaan, että "ei ole pakko yrittää pelastaa", ja samaan aikaan puhutaan tilastoista ja riskeistä, kun kyse on heidän lapsestaan. Tottakai lääkärit katsovat todennäköisyyksiä, mutta ulospäin se näyttää siltä, että elämän arvoa aletaan punnita kuin jotain kustannuslaskelmaa. Ei ihme, että moni kokee tuollaisen tilanteen täysin absurdina.
Ja silti tämä on juuri se kohta, jossa mielipiteet repeävät täysin kahtia. Toiset ajattelevat, että kaikkea ei pidä tehdä hinnalla millä hyvänsä, jos seuraukset voivat olla elinikäistä kärsimystä. Toiset taas näkevät, että jokaiselle elämälle pitää antaa mahdollisuus, vaikka oddsit olisivat mitä. Mutta missä kohtaa raja oikeasti menee -- ja kuka sen lopulta saa päättää?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Ihan oikein ettei aktiivista hoitoa anneta, jos vanhemmat ei halua..
Keskosena syntyminen ei ole mitään herkkua. Nyt ei puhuta mistään 30+ viikkoisista, vaan ihan pikku keskosista. Itsekin syntynyt alle 26rv ja CP-vammaa ei ole, mutta selkeästi jotain oppimisvaikeutta on. Hankalaa välillä, kun on matematiikassa selkeästi vaikeuksia vielä aikuisena. Työelämässä olen.Silmissä vikaa. Mielummin olis jätetty hoitamatta, en tietäisi edes olemassa olostani.
No, onpa surullista. Et ilmeisesti ole kovin onnellinen?
Koen itseni ihan onnelliseksi. Silmä rajoittaa, en saa B-korttia isompaan luokkaan ajolupaa. Matematiikka rajoittaa todella paljon ammatinvalintoja. Nykyisessä työssä viihdyn, mutta ei se nyt mikään unelma-ammatti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen niin, että sielu syntyy ruumiiseen/ruumiissa. Ruumis on ikäänkuin sielun asumus ja työkalu täällä ollessa. Jos oma lapseni olisi seulonnassa todettu cp- tai muuten vammaiseksi, olisin teettänyt abortin. Onneksi oli terve.
Se sama sielu voi myöhemmin syntyä terveeseen, "käyttökelpoiseen" ruumiiseen.
Cp- vamma ei näy seuloissa. Muistakin vammoista melko harva.
Tuskinpa kukaan haluaa vammaisena syntyä. Miettikääpä sitä.
Huonot silmät, huono matematiikassa muita "heikkouksia" etc etc on monella joka on syntynyt täysin terveenä ja normaalina.
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan haluaa vammaisena syntyä. Miettikääpä sitä.
No on niitä paljon vammaisia jotka ovat onnellisia ja iloitsevat elämästään. Kysypä sellaiselta "olisitko halunnut että sinut abortoidaan/ei olisi hoidettu."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen niin, että sielu syntyy ruumiiseen/ruumiissa. Ruumis on ikäänkuin sielun asumus ja työkalu täällä ollessa. Jos oma lapseni olisi seulonnassa todettu cp- tai muuten vammaiseksi, olisin teettänyt abortin. Onneksi oli terve.
Se sama sielu voi myöhemmin syntyä terveeseen, "käyttökelpoiseen" ruumiiseen.
Siis tuo Helmi on mielestäsi epäkelpo elämään kun on jäykkyyttä raajoissa (kävelee kyllä, syö itse jne)?
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan haluaa vammaisena syntyä. Miettikääpä sitä.
Syntymän jälkeen vammat pikkukeskoselle tulevat jos tulevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi tehohoitoa edes ehdottaa ? Lopputulos kuitenkin yhteiskuntaa rasittava lapsi ja joskus aikuinen, äitikin takuulla vaatii kaiken. Luuleeko joku että kukaan haluaa olla vammainen ja kiittää vanhempiaan ?
Tässähän kävi lopulta hyvin. Mutta on niitäkin tapauksia joissa keskonen kärsii 2 kk tehohoidossa ennen kuin menehtyy. Silloin pikkuisen elämään ei ole ikinä mahtunut muuta kuin kipua ja pelkoa. Lisäksi vanhemmille tilanne on äärimmäisen stressaava ja joidenkin voi olla helpompi ajatella asiaa myöhäisinä keskenmenona (tässä on siis kyse 22 - 23 vko keskosista joilla ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä ilman tehohoitoa). Tietenkin hoito on myös erittäin kallista, mutta siitä ei kuulu vanhempien murehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahaa. Onko tämä tekoälytuuttaus sinun vai lehden tekemä? Oli kumman tahansa, olen tehnyt periaatepäätöksen että en lue näitä. Jos joku ei viitsi kirjoittaa itse, en minäkään viitsi lukea.
Huonot silmät
Huono matematiikka. Tuonko takia ihminen ei saisi elää? Että hänen pitäisi kuolla?
Noidenko takia ihminen kokee elämänsä turhaksi?
Noidenko takia elämä on pelkkää kärsimystä?
Väitän että nuo ovat vielä pieniä murheita. Surettaa ihmisten kiittämättömyys. Sori nyt vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi tehohoitoa edes ehdottaa ? Lopputulos kuitenkin yhteiskuntaa rasittava lapsi ja joskus aikuinen, äitikin takuulla vaatii kaiken. Luuleeko joku että kukaan haluaa olla vammainen ja kiittää vanhempiaan ?
Mene häpeämään.
Paljonko tulee maksamaan pikkukeskosen hoito kouluikään mennessä? Onko tietoa? Ja mitkä ovat hoitotulokset? Että voisi arvioida hyötyjä ja haittoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse töissä paikassa jossa näitä monisairaita lapsia hoidetaan. Valtavasti vaatii omaisilta ja yhteiskunnalta. Ensi 18 v lasten klinikalla ja myöhemmin aikuisenakaan harva näkee tervettä viikkoa seuraavina 20-40 vuotena. Osalla ympärivuorokautinen hoito henkilöstö.
Oma äitini oli muuten ensimmäisiä tehohoidettavia keskosia Suomessa.
Rv 22 tai alle ei hoideta koskaan. Rv23 on voipaketin painoinen, hoidetaan, jos vanhemmat haluavat, voi selvitä hengissä. Rv24 saa vielä abortinkin, jos sikiö on selvästi vammainen. Ikäviä tilanteita.
Keskosten silmäongelmat: ROP = voi johtaa verkkokalvon irtaumaan, ja eriasteisiin näkövammoihin. Kyllä lapset kärsii niistä, ja rajoittavat aikuisena ammatinvalintoja. Ei ole kyse mistään perus tason silmähäiriöistä.
Nykyään parempaa hoitoa onneksi tarjolla, aivan eri asia jos on sattunut syntymään -80 ja -90 luvuilla.
Oma lapsi vammautui syntymässä, vamma paljastui vasta kun lapsi kasvoi. Nyt on hänelläkin jäykkyyttä raajoissa ja tarvitsee rollaattorin kävelläkseen, mutta hän on huumorintajuinen, sosiaalinen, fiksu ja kaunis tyttö, jolla on paljon kavereita. Hän pitää liikunnasta vaikka se on hänelle vaikeampaa, oppi lukemaan 5-vuotiaana, opettelee tähtikuvioita.
Kun luen kommentteja vamm*isten lasten abor*oinnista ja miten kukaan ei haluaisi olla vammainen, tekisi mieli tutustuttaa tämä kommentoija vamm*isiin (joita itse tunnen jo kymmeniä, lapsia ja aikuisia). Ehkä tuo ajatus tulee siitä, kun ei tiedetä vamm*isista riittävästi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi tehohoitoa edes ehdottaa ? Lopputulos kuitenkin yhteiskuntaa rasittava lapsi ja joskus aikuinen, äitikin takuulla vaatii kaiken. Luuleeko joku että kukaan haluaa olla vammainen ja kiittää vanhempiaan ?
Mene häpeämään.
Edellinen on oikeassa. Itsekin olen kuullut usein kysymyksen "Miksi sinä äiti synnytit minut vammaisena?" Omasta valinnastani ei tietenkään edes ollut kyse. Kiva, että muut ovat myötätuntoisia, mutta ei se muuta arkea.
Ajattelen niin, että sielu syntyy ruumiiseen/ruumiissa. Ruumis on ikäänkuin sielun asumus ja työkalu täällä ollessa. Jos oma lapseni olisi seulonnassa todettu cp- tai muuten vammaiseksi, olisin teettänyt abortin. Onneksi oli terve.
Se sama sielu voi myöhemmin syntyä terveeseen, "käyttökelpoiseen" ruumiiseen.