Lue keskustelun säännöt.
Ilta-Sanomat: Synnytyksen hetkellä Mirva Rontille tarjottiin vaihtoehtoa, joka tuntui hänestä absurdilta: vauvaa ei tarvitsisi pelastaa
22.03.2026 |
Tässä jutussa kerrotaan Mirvasta, joka joutui kesken raskauden äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen, kun synnytys käynnistyi jo viikolla 23. Sairaalassa lääkäri toi esiin vaihtoehdon, ettei näin pientä keskosvauvaa välttämättä hoidettaisi aktiivisesti, koska selviytymismahdollisuudet ovat hyvin heikot ja riskit vakaviin vaurioihin suuret. Tämä tuntui vanhemmista järkyttävältä ja he päättivät, että vauvalle annetaan kaikki mahdollinen hoito. Lopulta Helmi syntyi vain 545 gramman painoisena ja joutui pitkään tehohoitoon, mutta selviytyi hengissä.
Tarina kuvaa rankkaa keskosvanhemmuutta: kuukausien sairaalajaksoa, leikkauksia ja jatkuvaa epävarmuutta. Helmille jäi cp-vamma, ja arki on edelleen täynnä terapioita ja haasteita, mutta perhe kokee silti selvinneensä vaikeuksista. Juttu nostaa esiin myös sen, että Suomessa näin varhaisilla viikoilla syntyneiden vauvojen kohdalla hoitolinjoista keskustellaan vanhempien kanssa, ja kaikki eivät valitse aktiivista hoitoa riskien vuoksi.
Se mikä tässä pistää silmään, on miten kylmältä koko systeemi kuulostaa. Vanhemmille käytännössä sanotaan, että "ei ole pakko yrittää pelastaa", ja samaan aikaan puhutaan tilastoista ja riskeistä, kun kyse on heidän lapsestaan. Tottakai lääkärit katsovat todennäköisyyksiä, mutta ulospäin se näyttää siltä, että elämän arvoa aletaan punnita kuin jotain kustannuslaskelmaa. Ei ihme, että moni kokee tuollaisen tilanteen täysin absurdina.
Ja silti tämä on juuri se kohta, jossa mielipiteet repeävät täysin kahtia. Toiset ajattelevat, että kaikkea ei pidä tehdä hinnalla millä hyvänsä, jos seuraukset voivat olla elinikäistä kärsimystä. Toiset taas näkevät, että jokaiselle elämälle pitää antaa mahdollisuus, vaikka oddsit olisivat mitä. Mutta missä kohtaa raja oikeasti menee -- ja kuka sen lopulta saa päättää?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse töissä paikassa jossa näitä monisairaita lapsia hoidetaan. Valtavasti vaatii omaisilta ja yhteiskunnalta. Ensi 18 v lasten klinikalla ja myöhemmin aikuisenakaan harva näkee tervettä viikkoa seuraavina 20-40 vuotena. Osalla ympärivuorokautinen hoito henkilöstö.
Oma äitini oli muuten ensimmäisiä tehohoidettavia keskosia Suomessa.
Mun lapsi on vamm*inen ja hänellä on noin kans flunssaa vuodessa. Moni allerginen lapsi sairastaa huomattavasti enemmän. Lisäksi olet varmaan kuullut lapsista jotka saavat syövän.
Ehkä keksit tämän kommentin vähän raflaavaksi, mutta valitettavasti siitä näkyy ettet tiedä vamm*isista oikeasti mitään, etkä varsinkaan heidän parissaan työskentele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olit vauva, miltä olisi tuntunut jos äiti ja isi olisivat hylänneet sinut? He olisivat jättäneet sinut ilman turvaa isojen setien ja tätien luokse.
Sitten nämä sedät ja tädit olisivat murhanneet sinut?
Miltä olisi tuntunut?
Vierailija kirjoitti:
Kun olit vauva, miltä olisi tuntunut jos äiti ja isi olisivat hylänneet sinut? He olisivat jättäneet sinut ilman turvaa isojen setien ja tätien luokse.
Sitten nämä sedät ja tädit olisivat murhanneet sinut?
Miltä olisi tuntunut?
Ei ole murhaamista, jos ei tehdä erityisiä järjestelyjä hengissä pitämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kun olit vauva, miltä olisi tuntunut jos äiti ja isi olisivat hylänneet sinut? He olisivat jättäneet sinut ilman turvaa isojen setien ja tätien luokse.
Sitten nämä sedät ja tädit olisivat murhanneet sinut?
Miltä olisi tuntunut?
Syy että äiti ja isi luovuttivat sinut murhaajasedille ja murhaajatädeille:
Olit liikaa.
Sinusta olisi tullut järkyttävän raskas vaiva.
Isi ja äiti halusivat kivemman elämän.
Murhaajaluuserit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olit vauva, miltä olisi tuntunut jos äiti ja isi olisivat hylänneet sinut? He olisivat jättäneet sinut ilman turvaa isojen setien ja tätien luokse.
Sitten nämä sedät ja tädit olisivat murhanneet sinut?
Miltä olisi tuntunut?
Ei ole murhaamista, jos ei tehdä erityisiä järjestelyjä hengissä pitämiseen.
Jos et auta hädässä olevaa, olet murhannut hänet.
Älä ole luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan haluaa vammaisena syntyä. Miettikääpä sitä.
Sinäkin haluaisit, jos olisit vammainen. Mietipä sitä.
Okei, no pitäisikö ne 22-viikkoiset yrittää pitää hengissä myös? Entä 21-viikkoiset? Ehkä jokus selviäisi suhteellisen vähillä vammoilla, kyllä ehdottomasti kannattaa pitkittää kuolemaa pari kuukautta tai olla loppuelämän pahasti vammautunut niiden muiden!
Minusta ei pitäisi kysyä vanhemmilta ollenkaan. Lääkäreiden tulisi päättää raja koska hoidetaan. Arvion pitäisi perustua lääketieteeseen, ja ajattelen näin armosta vanhempia kohtaan.
Miksi ihmeessä juuri näiden 23-viikkoisten vanhemmilta kysytään? 22 niin ei hoideta, 24 niin hoidetaan joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan haluaa vammaisena syntyä. Miettikääpä sitä.
Sinäkin haluaisit, jos olisit vammainen. Mietipä sitä.
Syyhyääkö sinulla jotenkin sormet että saisit viedä hengen pikkuvauvoilta?
Vierailija kirjoitti:
Kun olit vauva, miltä olisi tuntunut jos äiti ja isi olisivat hylänneet sinut? He olisivat jättäneet sinut ilman turvaa isojen setien ja tätien luokse.
Sitten nämä sedät ja tädit olisivat murhanneet sinut?
Miltä olisi tuntunut?
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini kertoi, kuinka oli raastavaa aikaa vauvojen teholla. Lääkäri oli sanonut synnytyksessä, ettei kannata hoitaa.. Synnyin RV 25 ja onneksi ei tullut muita vammoja, kuin toinen silmä sokea. Kuulemma monilla muilla vauvoilla tuli pahat CP-vammat ja toisilla oli pahoja kehitysvammoja. Itsellä oli myös kallon sisäisiä verenvuotoja, muttei jäänyt vammoja.
Tervettä elämää vietän. Uutisissa kyllä annetaan liian ruusuinen kuva alle 28 viikkoisina syntyneistä.
Rankkaa on pikkukeskosen elämä alusta pitäen. Laput silmillä keskoskaapissa , täynnä kanyyleita, kipulääkkeitä, verituotteita, lääkkeitä, happea.. pistellään ja kuvannetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini kertoi, kuinka oli raastavaa aikaa vauvojen teholla. Lääkäri oli sanonut synnytyksessä, ettei kannata hoitaa.. Synnyin RV 25 ja onneksi ei tullut muita vammoja, kuin toinen silmä sokea. Kuulemma monilla muilla vauvoilla tuli pahat CP-vammat ja toisilla oli pahoja kehitysvammoja. Itsellä oli myös kallon sisäisiä verenvuotoja, muttei jäänyt vammoja.
Tervettä elämää vietän. Uutisissa kyllä annetaan liian ruusuinen kuva alle 28 viikkoisina syntyneistä.
Oletko viettänyt hyvin onnettoman elämän?
Ajatteletko nyt, että olisi ollut parempi että et olisi saanut hoitoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olit vauva, miltä olisi tuntunut jos äiti ja isi olisivat hylänneet sinut? He olisivat jättäneet sinut ilman turvaa isojen setien ja tätien luokse.
Sitten nämä sedät ja tädit olisivat murhanneet sinut?
Miltä olisi tuntunut?
Ei ole murhaamista, jos ei tehdä erityisiä järjestelyjä hengissä pitämiseen.
Täysiaikaisen vauvan hoitamatta jättäminen on kyllä juuri sitä.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa on pikkukeskosen elämä alusta pitäen. Laput silmillä keskoskaapissa , täynnä kanyyleita, kipulääkkeitä, verituotteita, lääkkeitä, happea.. pistellään ja kuvannetaan.
Sinäkin. Oletko onneton kun sait kokea tuon?
Voi teitä keskosraukkoja. Ootteko syyttäneet vanhempianne?
Vierailija kirjoitti:
Rv 22 tai alle ei hoideta koskaan. Rv23 on voipaketin painoinen, hoidetaan, jos vanhemmat haluavat, voi selvitä hengissä. Rv24 saa vielä abortinkin, jos sikiö on selvästi vammainen. Ikäviä tilanteita.
Suomessa hoidetaan kyllä RV 22 syntyneitä, on hoidettu jo vuosikymmeniä ja elossa on useita jotka ovat tuolla raskausviikolla syntyneitä. Nykyään hoito on vielä paljon parempaa kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Virossa on muuten elossa RV 22 syntyneet kolmoset, joiden kasvu ja kehitys on ollut normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini kertoi, kuinka oli raastavaa aikaa vauvojen teholla. Lääkäri oli sanonut synnytyksessä, ettei kannata hoitaa.. Synnyin RV 25 ja onneksi ei tullut muita vammoja, kuin toinen silmä sokea. Kuulemma monilla muilla vauvoilla tuli pahat CP-vammat ja toisilla oli pahoja kehitysvammoja. Itsellä oli myös kallon sisäisiä verenvuotoja, muttei jäänyt vammoja.
Tervettä elämää vietän. Uutisissa kyllä annetaan liian ruusuinen kuva alle 28 viikkoisina syntyneistä.Oletko viettänyt hyvin onnettoman elämän?
Ajatteletko nyt, että olisi ollut parempi että et olisi saanut hoitoa?
Olen ollut onnekas. En haluaisi olla CP-vammainen, vaan selvisin todella vähällä.
Silmä harmittaa ajoittain, koska maailma ei ole avoin ammattien suhteen. En muuten ajattele edes koko asiaa, näiden uutisten myötä tulee vaan mieleen.
Vastaatkaa nyt te elämänpuolustajat, että pitäisikö myös viikolla 22 syntyneet hoitaa? Entä 21?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan haluaa vammaisena syntyä. Miettikääpä sitä.
Sinäkin haluaisit, jos olisit vammainen. Mietipä sitä.
Syyhyääkö sinulla jotenkin sormet että saisit viedä hengen pikkuvauvoilta?
Kommentoin henkilöä, joka väitti, ettei kukaan halua syntyä vammaiseksi. Olen varma, että kyseinen henkilö olisi erittäin kiintynyt elämäänsä, jos hän sattuisi olemaan vammainen. Sormeni eivät syyhyä kenenkään hengen viemiseksi. Sormeni syyhyävät, että saisin hoitaa vauvoja, mutta omani ovat jo isoja eikä lapsenlapsia vielä ole.
Viattomimpia ja suojattomimpia murhataan.
Voi mitä luuseritouhua.
Hävetkää.
Ihmisen pitäisi tajuta, että jos hän on luonteeltaan moraaliton luuseri, hänen on parasta elää yksin selibaatissa.
Se on kaikille paras ratkaisu.