Lue keskustelun säännöt.
Ilta-Sanomat: Synnytyksen hetkellä Mirva Rontille tarjottiin vaihtoehtoa, joka tuntui hänestä absurdilta: vauvaa ei tarvitsisi pelastaa
22.03.2026 |
Tässä jutussa kerrotaan Mirvasta, joka joutui kesken raskauden äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen, kun synnytys käynnistyi jo viikolla 23. Sairaalassa lääkäri toi esiin vaihtoehdon, ettei näin pientä keskosvauvaa välttämättä hoidettaisi aktiivisesti, koska selviytymismahdollisuudet ovat hyvin heikot ja riskit vakaviin vaurioihin suuret. Tämä tuntui vanhemmista järkyttävältä ja he päättivät, että vauvalle annetaan kaikki mahdollinen hoito. Lopulta Helmi syntyi vain 545 gramman painoisena ja joutui pitkään tehohoitoon, mutta selviytyi hengissä.
Tarina kuvaa rankkaa keskosvanhemmuutta: kuukausien sairaalajaksoa, leikkauksia ja jatkuvaa epävarmuutta. Helmille jäi cp-vamma, ja arki on edelleen täynnä terapioita ja haasteita, mutta perhe kokee silti selvinneensä vaikeuksista. Juttu nostaa esiin myös sen, että Suomessa näin varhaisilla viikoilla syntyneiden vauvojen kohdalla hoitolinjoista keskustellaan vanhempien kanssa, ja kaikki eivät valitse aktiivista hoitoa riskien vuoksi.
Se mikä tässä pistää silmään, on miten kylmältä koko systeemi kuulostaa. Vanhemmille käytännössä sanotaan, että "ei ole pakko yrittää pelastaa", ja samaan aikaan puhutaan tilastoista ja riskeistä, kun kyse on heidän lapsestaan. Tottakai lääkärit katsovat todennäköisyyksiä, mutta ulospäin se näyttää siltä, että elämän arvoa aletaan punnita kuin jotain kustannuslaskelmaa. Ei ihme, että moni kokee tuollaisen tilanteen täysin absurdina.
Ja silti tämä on juuri se kohta, jossa mielipiteet repeävät täysin kahtia. Toiset ajattelevat, että kaikkea ei pidä tehdä hinnalla millä hyvänsä, jos seuraukset voivat olla elinikäistä kärsimystä. Toiset taas näkevät, että jokaiselle elämälle pitää antaa mahdollisuus, vaikka oddsit olisivat mitä. Mutta missä kohtaa raja oikeasti menee -- ja kuka sen lopulta saa päättää?
Kommentit (86)
Onko asiat puitu vanhempien ja traumaterapeutin kanssa perin juuriin?
Tuo vaatii varmaan loppuelämän traumaterapian.
Että jäi henkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan haluaa vammaisena syntyä. Miettikääpä sitä.
Sinäkin haluaisit, jos olisit vammainen. Mietipä sitä.
Syyhyääkö sinulla jotenkin sormet että saisit viedä hengen pikkuvauvoilta?
????? Hänhän nimenomaan on sitä mieltä että vammaiset ovat tyytyväisiä kun ovat saaneet syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen niin, että sielu syntyy ruumiiseen/ruumiissa. Ruumis on ikäänkuin sielun asumus ja työkalu täällä ollessa. Jos oma lapseni olisi seulonnassa todettu cp- tai muuten vammaiseksi, olisin teettänyt abortin. Onneksi oli terve.
Se sama sielu voi myöhemmin syntyä terveeseen, "käyttökelpoiseen" ruumiiseen.
Minusta olet vain keksinyt julmuudellesi henkisen selityksen.
Vierailija kirjoitti:
Vastaatkaa nyt te elämänpuolustajat, että pitäisikö myös viikolla 22 syntyneet hoitaa? Entä 21?
Jos viikolla 22 vanhempi saa päättää abortoinnista, niin miksi hän ei saisi päättää tehohoidosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan haluaa vammaisena syntyä. Miettikääpä sitä.
No on niitä paljon vammaisia jotka ovat onnellisia ja iloitsevat elämästään. Kysypä sellaiselta "olisitko halunnut että sinut abortoidaan/ei olisi hoidettu."
Kuinka monen ihmisen työpanos tosin menee siihen, että yksiä hoidetaan kuin vauvoja läpi elämänsä? Nämä sysätään lopulta kuitenkin ammattilaisten hoitoon, ihan niinkuin tässäkin. Vaativat 24/7 hoitoa läpi elämänsä, vuosikymmeniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa tietävät kustannukset keskos ja tehohoidolle noin pitkälle ajalle. Lapsi ei tule koskaan myöskään olemaan tuottava koska on vamma.
Miksi ihmiset lähtevät lisääntymään ajatuksella että eivät voi tehdä vaikeaa päätöstä jos asiat menevät huonosti. Lapsen voi tehdä uuden. Onko wörttiä elää elämä kaapissa ja cp-vammaisena vanhempien sentimentalismin ja huonon tunnetyön vuoksi.
Neuvo sinulle:
Olet nihilisti ja materilisti. Elämänarvosi ovat niin arvottomat, että poistu tästä ketjusta. Tämä keskustelu ei ole kaltaisillesi.
Muista elää yksin ja selibaatissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan haluaa vammaisena syntyä. Miettikääpä sitä.
No on niitä paljon vammaisia jotka ovat onnellisia ja iloitsevat elämästään. Kysypä sellaiselta "olisitko halunnut että sinut abortoidaan/ei olisi hoidettu."
Kuinka monen ihmisen työpanos tosin menee siihen, että yksiä hoidetaan kuin vauvoja läpi elämänsä? Nämä sysätään lopulta kuitenkin ammattilaisten hoitoon, ihan niinkuin tässäkin. Vaativat 24/7 hoitoa läpi elämänsä, vuosikymmeniä
Vamm*isuus on skaala, lievästä vaikeaan. Myös vaikeasti cp-vammainen voi olla vaikkapa korkeakoulutettu, koska cp-vamma on pelkkä liikuntavamma.
Ota selvää, tutustu vamm*iseen, älä oleta jos et tiedä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa tietävät kustannukset keskos ja tehohoidolle noin pitkälle ajalle. Lapsi ei tule koskaan myöskään olemaan tuottava koska on vamma.
Miksi ihmiset lähtevät lisääntymään ajatuksella että eivät voi tehdä vaikeaa päätöstä jos asiat menevät huonosti. Lapsen voi tehdä uuden. Onko wörttiä elää elämä kaapissa ja cp-vammaisena vanhempien sentimentalismin ja huonon tunnetyön vuoksi.
Onko wörttiä kuolla, kun vanhemmille ei kelpaa kuin parhaan a-ryhmän vaavi?
On ihan turha puhua vammaisuudesta yhtenä kokonaisuutena kun se voi pitää sisällään melkein mitä vaan. Yksi kävelee hiukan huonosti, toinen ei pysty kommunikoimaan sanoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te vammapelkoiset niitä tyyppejä, että "listin itseni jos saan aivoinfarktin ja vammaudun"?
Jos oma vanhempanne saa sydänkohtauksen ja aivovamman, pitääkö häntä hoitaa vai monttuun vaan kun toinen jalka halvautui? Täysin yhteiskuntakelvoton ja resurssejakin vie?
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi vammautui syntymässä, vamma paljastui vasta kun lapsi kasvoi. Nyt on hänelläkin jäykkyyttä raajoissa ja tarvitsee rollaattorin kävelläkseen, mutta hän on huumorintajuinen, sosiaalinen, fiksu ja kaunis tyttö, jolla on paljon kavereita. Hän pitää liikunnasta vaikka se on hänelle vaikeampaa, oppi lukemaan 5-vuotiaana, opettelee tähtikuvioita.
Kun luen kommentteja vamm*isten lasten abor*oinnista ja miten kukaan ei haluaisi olla vammainen, tekisi mieli tutustuttaa tämä kommentoija vamm*isiin (joita itse tunnen jo kymmeniä, lapsia ja aikuisia). Ehkä tuo ajatus tulee siitä, kun ei tiedetä vamm*isista riittävästi?
Jos järki leikkaa niin silloin elämällä on suuri arvo. Jos ei niin silloinkin tämän voi opettaa tuottamaan vaikka taidetta (älyllisesti vajaiden taide on usein omalla tavallaan kaunista). Mutta jos elämällä ei ole muuta tarkoitusta kuin ola vanhempien lemmikki niin sitä ei pidä verorahoin kustantaa sen enempää kuin muitakaan äärimmäisen kalliita seuralemmikkejä.
Ihmisten täytyy desensitoitua sille, että elämä voi päättyä pienenäkin. Pelko onnettomuuksista ja kuolemasta aiheuttaa enemmän ongelmia ja onnettomuuksia kuin hyväksyntä ja suru. Sen surun välttämiseksi maksetaan erittäin kallis hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihan turha puhua vammaisuudesta yhtenä kokonaisuutena kun se voi pitää sisällään melkein mitä vaan. Yksi kävelee hiukan huonosti, toinen ei pysty kommunikoimaan sanoin.
Itse asiassa puhevammakaan ei vielä yksinään kerro ihmisen älykkyydestä. Yksi puhevammainen on korkeakoulutettu ja toinen on vaikeasti kehitysvammainen. Eli tässäkään et voi olettaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan haluaa vammaisena syntyä. Miettikääpä sitä.
No on niitä paljon vammaisia jotka ovat onnellisia ja iloitsevat elämästään. Kysypä sellaiselta "olisitko halunnut että sinut abortoidaan/ei olisi hoidettu."
Kuinka monen ihmisen työpanos tosin menee siihen, että yksiä hoidetaan kuin vauvoja läpi elämänsä? Nämä sysätään lopulta kuitenkin ammattilaisten hoitoon, ihan niinkuin tässäkin. Vaativat 24/7 hoitoa läpi elämänsä, vuosikymmeniä
Tässä ketjussa on monta pikkukeskosta. Osa on tyytyväisiä elämäänsä, osa ei, mutta kaikki taitavat pärjätä ilman ympärivuorokautista hoitoa. Oma kummilapseni vaati ympärivuotista tehohoitoa vauvavuoden ja on nykyään ihan tavallinen koululainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa tietävät kustannukset keskos ja tehohoidolle noin pitkälle ajalle. Lapsi ei tule koskaan myöskään olemaan tuottava koska on vamma.
Miksi ihmiset lähtevät lisääntymään ajatuksella että eivät voi tehdä vaikeaa päätöstä jos asiat menevät huonosti. Lapsen voi tehdä uuden. Onko wörttiä elää elämä kaapissa ja cp-vammaisena vanhempien sentimentalismin ja huonon tunnetyön vuoksi.
Kannattaa teidän suominaisten vähän miettiä kun pyöräytätte noita ä p ä r iä läh itäläisille ja afrikkalaisille. Mitä yhteiskunta voi tehdä sitten joskus noilla jotka ovat lapsen tai jälkeen jääneen tasolla...
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te vammapelkoiset niitä tyyppejä, että "listin itseni jos saan aivoinfarktin ja vammaudun"?
Jos oma vanhempanne saa sydänkohtauksen ja aivovamman, pitääkö häntä hoitaa vai monttuun vaan kun toinen jalka halvautui? Täysin yhteiskuntakelvoton ja resurssejakin vie?
Jos ihmisen elämä on jossain kurkun tasolla niin silloin on todella kallista ylläpitää sitä ihmisruumiissa, halvempaa tuottaa vaikka 100 kurkkua. Rakkaus on hieno asia mutta järjen vastainen kiintyminen haitallinen ja perverssi pakkomielle. Ylipäätään lääkärien touhut ovat luonnonvastaisia ja niitä ei tulisi käytellä huvikseen. Siihen on yleensä syynsä miksi elämä päättyy vaikka sitten kohtuun.
Kiva maksaa tälläisten itsekkäiden vanhempien monisairaiden lasten elämä🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan turha puhua vammaisuudesta yhtenä kokonaisuutena kun se voi pitää sisällään melkein mitä vaan. Yksi kävelee hiukan huonosti, toinen ei pysty kommunikoimaan sanoin.
Itse asiassa puhevammakaan ei vielä yksinään kerro ihmisen älykkyydestä. Yksi puhevammainen on korkeakoulutettu ja toinen on vaikeasti kehitysvammainen. Eli tässäkään et voi olettaa mitään.
En puhunut puhevammasta vaan kyvyttömyydestä kommunikoida sanoin mutta olet oikeassa, ei pidä olettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa tietävät kustannukset keskos ja tehohoidolle noin pitkälle ajalle. Lapsi ei tule koskaan myöskään olemaan tuottava koska on vamma.
Miksi ihmiset lähtevät lisääntymään ajatuksella että eivät voi tehdä vaikeaa päätöstä jos asiat menevät huonosti. Lapsen voi tehdä uuden. Onko wörttiä elää elämä kaapissa ja cp-vammaisena vanhempien sentimentalismin ja huonon tunnetyön vuoksi.
Kannattaa teidän suominaisten vähän miettiä kun pyöräytätte noita ä p ä r iä läh itäläisille ja afrikkalaisille. Mitä yhteiskunta voi tehdä sitten joskus noilla jotka ovat lapsen tai jälkeen jääneen tasolla...
Heistä tulee sinun kaltaisiasi trolleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini kertoi, kuinka oli raastavaa aikaa vauvojen teholla. Lääkäri oli sanonut synnytyksessä, ettei kannata hoitaa.. Synnyin RV 25 ja onneksi ei tullut muita vammoja, kuin toinen silmä sokea. Kuulemma monilla muilla vauvoilla tuli pahat CP-vammat ja toisilla oli pahoja kehitysvammoja. Itsellä oli myös kallon sisäisiä verenvuotoja, muttei jäänyt vammoja.
Tervettä elämää vietän. Uutisissa kyllä annetaan liian ruusuinen kuva alle 28 viikkoisina syntyneistä.Oletko viettänyt hyvin onnettoman elämän?
Ajatteletko nyt, että olisi ollut parempi että et olisi saanut hoitoa?
Olen ollut onnekas. En haluaisi olla CP-vammainen, vaan selvisin todella vähällä.
Silmä harmittaa ajoittain, koska maailma ei ole avoin ammattien suhteen. En muuten ajattele edes koko asiaa, näiden uutisten myötä tulee vaan mieleen.
Minä olin kympin vauva. 10 Synntyslaitokselta saatu numero.
Olen hyvin lahjakas taiteellisesti. Olen ammattilainen.
Olen luultavasti huonompi matematiikassa kuin sinä. Miten koet, olisiko minut pitänyt esim. abortoida?
Kertokaapa tietävät kustannukset keskos ja tehohoidolle noin pitkälle ajalle. Lapsi ei tule koskaan myöskään olemaan tuottava koska on vamma.
Miksi ihmiset lähtevät lisääntymään ajatuksella että eivät voi tehdä vaikeaa päätöstä jos asiat menevät huonosti. Lapsen voi tehdä uuden. Onko wörttiä elää elämä kaapissa ja cp-vammaisena vanhempien sentimentalismin ja huonon tunnetyön vuoksi.