Lue keskustelun säännöt.
Ilta-Sanomat: Synnytyksen hetkellä Mirva Rontille tarjottiin vaihtoehtoa, joka tuntui hänestä absurdilta: vauvaa ei tarvitsisi pelastaa
22.03.2026 |
Tässä jutussa kerrotaan Mirvasta, joka joutui kesken raskauden äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen, kun synnytys käynnistyi jo viikolla 23. Sairaalassa lääkäri toi esiin vaihtoehdon, ettei näin pientä keskosvauvaa välttämättä hoidettaisi aktiivisesti, koska selviytymismahdollisuudet ovat hyvin heikot ja riskit vakaviin vaurioihin suuret. Tämä tuntui vanhemmista järkyttävältä ja he päättivät, että vauvalle annetaan kaikki mahdollinen hoito. Lopulta Helmi syntyi vain 545 gramman painoisena ja joutui pitkään tehohoitoon, mutta selviytyi hengissä.
Tarina kuvaa rankkaa keskosvanhemmuutta: kuukausien sairaalajaksoa, leikkauksia ja jatkuvaa epävarmuutta. Helmille jäi cp-vamma, ja arki on edelleen täynnä terapioita ja haasteita, mutta perhe kokee silti selvinneensä vaikeuksista. Juttu nostaa esiin myös sen, että Suomessa näin varhaisilla viikoilla syntyneiden vauvojen kohdalla hoitolinjoista keskustellaan vanhempien kanssa, ja kaikki eivät valitse aktiivista hoitoa riskien vuoksi.
Se mikä tässä pistää silmään, on miten kylmältä koko systeemi kuulostaa. Vanhemmille käytännössä sanotaan, että "ei ole pakko yrittää pelastaa", ja samaan aikaan puhutaan tilastoista ja riskeistä, kun kyse on heidän lapsestaan. Tottakai lääkärit katsovat todennäköisyyksiä, mutta ulospäin se näyttää siltä, että elämän arvoa aletaan punnita kuin jotain kustannuslaskelmaa. Ei ihme, että moni kokee tuollaisen tilanteen täysin absurdina.
Ja silti tämä on juuri se kohta, jossa mielipiteet repeävät täysin kahtia. Toiset ajattelevat, että kaikkea ei pidä tehdä hinnalla millä hyvänsä, jos seuraukset voivat olla elinikäistä kärsimystä. Toiset taas näkevät, että jokaiselle elämälle pitää antaa mahdollisuus, vaikka oddsit olisivat mitä. Mutta missä kohtaa raja oikeasti menee -- ja kuka sen lopulta saa päättää?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa tietävät kustannukset keskos ja tehohoidolle noin pitkälle ajalle. Lapsi ei tule koskaan myöskään olemaan tuottava koska on vamma.
Miksi ihmiset lähtevät lisääntymään ajatuksella että eivät voi tehdä vaikeaa päätöstä jos asiat menevät huonosti. Lapsen voi tehdä uuden. Onko wörttiä elää elämä kaapissa ja cp-vammaisena vanhempien sentimentalismin ja huonon tunnetyön vuoksi.
Neuvo sinulle:
Olet nihilisti ja materilisti. Elämänarvosi ovat niin arvottomat, että poistu tästä ketjusta. Tämä keskustelu ei ole kaltaisillesi.
Muista elää yksin ja selibaatissa.
Höpö höpö, en ole noista kumpaakaan. Hoivavaisto on naaraan vastine himolle, hallitsematon sellainen on r aiskaamista eikä kuulu moderniin yhteiskuntaan. Alhainen nisäkäsvaisto ei voi ohjata päätöksentekoa. Sille on paikkansa, mutta se ei saa eikä voi olla isäntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olit vauva, miltä olisi tuntunut jos äiti ja isi olisivat hylänneet sinut? He olisivat jättäneet sinut ilman turvaa isojen setien ja tätien luokse.
Sitten nämä sedät ja tädit olisivat murhanneet sinut?
Miltä olisi tuntunut?
Ei ole murhaamista, jos ei tehdä erityisiä järjestelyjä hengissä pitämiseen.
Joo paitsi silloin kun nainen tekee sen abortin, kuten nyt tämä keissi mikä on oikeudessa... Mutta kun lääkäri antaa luvan niin sitten asia kunnossa xD
Cp-vammainen voi käydä hyvin töissäkin ja elää tavallista elämää :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa tietävät kustannukset keskos ja tehohoidolle noin pitkälle ajalle. Lapsi ei tule koskaan myöskään olemaan tuottava koska on vamma.
Miksi ihmiset lähtevät lisääntymään ajatuksella että eivät voi tehdä vaikeaa päätöstä jos asiat menevät huonosti. Lapsen voi tehdä uuden. Onko wörttiä elää elämä kaapissa ja cp-vammaisena vanhempien sentimentalismin ja huonon tunnetyön vuoksi.
Onko wörttiä kuolla, kun vanhemmille ei kelpaa kuin parhaan a-ryhmän vaavi?
Kuolema on osa elämän kiertokulkua ja vauvahan jo halusi heittää henkensä syntymällä ennenaikaisesti. Lääkärit estivät julmasti.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te vammapelkoiset niitä tyyppejä, että "listin itseni jos saan aivoinfarktin ja vammaudun"?
Jos oma vanhempanne saa sydänkohtauksen ja aivovamman, pitääkö häntä hoitaa vai monttuun vaan kun toinen jalka halvautui? Täysin yhteiskuntakelvoton ja resurssejakin vie?
Pitää hoitaa ehdottomasti.
Näin ajattelemme.
Nihilistillä ei ehkä ole olemassakaan sielua. Hän ei tule ikinä ymmärtämään sitä, että on olemassa ihmisyys.
Heitä ei pidä kuunnella.
Uskoisin että maailmassa on kuitenkin prosentuaalisesti ehkä yli 50 prossaa ihmisiä joissa on ihmisyys.
Nämä ihmisyyden omistajat ovat iloisia kaikkien keskosten puolesta jotka selvisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa tietävät kustannukset keskos ja tehohoidolle noin pitkälle ajalle. Lapsi ei tule koskaan myöskään olemaan tuottava koska on vamma.
Miksi ihmiset lähtevät lisääntymään ajatuksella että eivät voi tehdä vaikeaa päätöstä jos asiat menevät huonosti. Lapsen voi tehdä uuden. Onko wörttiä elää elämä kaapissa ja cp-vammaisena vanhempien sentimentalismin ja huonon tunnetyön vuoksi.
Neuvo sinulle:
Olet nihilisti ja materilisti. Elämänarvosi ovat niin arvottomat, että poistu tästä ketjusta. Tämä keskustelu ei ole kaltaisillesi.
Muista elää yksin ja selibaatissa.
Höpö höpö, en ole noista kumpaakaan. Hoivavaisto on naaraan vastine himolle, hallitsematon sellainen on r aiskaamista eikä kuulu moderniin yhteiskuntaan. Alhainen nisäkäsvaisto ei voi ohjata päätöksentekoa. Sille on paikkansa, mutta se ei saa eikä voi olla isäntä.
Kuulostat normipersulta. Te ette ymmärrä mikä on ihmisyys. Menkää muualle tästä ketjusta.
Minusta yksilötasolla ihan valtavan surullista, että elävänä syntyneet lapset annetaan kuolla käsiin tuosta noin vain, vaikka ovatkin ns. Todettu elinkelvottomiksi. Mutta käytännössähän pienet ihmisalut kuolevat hapen puutteeseen. Olen toki vain tavan tallaaja, mutta väistämättä tilee mieleen, että voiko olla täysin varma ettei lapsi siitä enää virkoisi elävän kirjoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta yksilötasolla ihan valtavan surullista, että elävänä syntyneet lapset annetaan kuolla käsiin tuosta noin vain, vaikka ovatkin ns. Todettu elinkelvottomiksi. Mutta käytännössähän pienet ihmisalut kuolevat hapen puutteeseen. Olen toki vain tavan tallaaja, mutta väistämättä tilee mieleen, että voiko olla täysin varma ettei lapsi siitä enää virkoisi elävän kirjoihin.
Viikoilla 22/23 syntynyt keskonen varmasti kuolee kohdun ulkopuolella ilman tehohoitoa. Keuhkot eivät ole kehittyneet riittävästi ja käytännössä veri pitää hapettaa kehon ulkopuolella (extracorporeal membrane oxygenation). Eli ei riitä edes, että puhalletaan happea keuhkoihin koska sitä ei siirry riittävästi verenkiertoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa tietävät kustannukset keskos ja tehohoidolle noin pitkälle ajalle. Lapsi ei tule koskaan myöskään olemaan tuottava koska on vamma.
Miksi ihmiset lähtevät lisääntymään ajatuksella että eivät voi tehdä vaikeaa päätöstä jos asiat menevät huonosti. Lapsen voi tehdä uuden. Onko wörttiä elää elämä kaapissa ja cp-vammaisena vanhempien sentimentalismin ja huonon tunnetyön vuoksi.
Neuvo sinulle:
Olet nihilisti ja materilisti. Elämänarvosi ovat niin arvottomat, että poistu tästä ketjusta. Tämä keskustelu ei ole kaltaisillesi.
Muista elää yksin ja selibaatissa.
Höpö höpö, en ole noista kumpaakaan. Hoivavaisto on naaraan vastine himolle, hallitsematon sellainen on r aiskaamista eikä kuulu moderniin yhteiskuntaan. Alhainen nisäkäsvaisto ei voi ohjata päätöksentekoa. Sille on paikkansa, mutta se ei saa eikä voi olla isäntä.
Ei tietenkään äidinvaisto voi olla isäntä. Isäntien tulee olla hiljaa silloin kun tehdään arvovalintoja elämästä ja kuolemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta missä kohtaa raja oikeasti menee -- ja kuka sen lopulta saa päättää?"
No jutun perusteella vastaus on selvä: vanhemmat saavat päättää, heiltähän lääkärit kysyvät. Ja heille tarjotaan päätöksen tueksi informaatiota. Kuulostaa erittäin hyvältä systeemiltä, sillä juuri vanhemma tulevat myös kantamaan vastuun lapsesta, jos se selviää, tai tekemään surutyön, jos se ei selviä. En muuttaisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta yksilötasolla ihan valtavan surullista, että elävänä syntyneet lapset annetaan kuolla käsiin tuosta noin vain, vaikka ovatkin ns. Todettu elinkelvottomiksi. Mutta käytännössähän pienet ihmisalut kuolevat hapen puutteeseen. Olen toki vain tavan tallaaja, mutta väistämättä tilee mieleen, että voiko olla täysin varma ettei lapsi siitä enää virkoisi elävän kirjoihin.
Viikoilla 22/23 syntynyt keskonen varmasti kuolee kohdun ulkopuolella ilman tehohoitoa. Keuhkot eivät ole kehittyneet riittävästi ja käytännössä veri pitää hapettaa kehon ulkopuolella (extracorporeal membrane oxygenation). Eli ei riitä edes, että puhalletaan happea keuhkoihin koska sitä ei siirry riittävästi verenkiertoon.
Tietenkin kuolee, mutta tuota aktiivihoitoa juuri ajattelinkin, että miten voi olla varma ettei elinkelpoinen yksilö tulisi. Noh ehkä ajattelen tätä liian henkilökohtaisesti muutenkin, kun sain keskenmenon rv 20+2, siinä ei ollut mitään tehtävissä, mutta jo silloin mietin, että luojalle kiitos hän oli kuollut, olisin varmasti jäänyt miettimään että olisiko pitänyt kuitenkin hoitaa, edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta yksilötasolla ihan valtavan surullista, että elävänä syntyneet lapset annetaan kuolla käsiin tuosta noin vain, vaikka ovatkin ns. Todettu elinkelvottomiksi. Mutta käytännössähän pienet ihmisalut kuolevat hapen puutteeseen. Olen toki vain tavan tallaaja, mutta väistämättä tilee mieleen, että voiko olla täysin varma ettei lapsi siitä enää virkoisi elävän kirjoihin.
Viikoilla 22/23 syntynyt keskonen varmasti kuolee kohdun ulkopuolella ilman tehohoitoa. Keuhkot eivät ole kehittyneet riittävästi ja käytännössä veri pitää hapettaa kehon ulkopuolella (extracorporeal membrane oxygenation). Eli ei riitä edes, että puhalletaan happea keuhkoihin koska sitä ei siirry riittävästi verenkiertoon.
Niin, keinokohtu. Jos vauva ei selviä kohdussa, hänelle järjestetään kohdunomaiset olosuhteet. Jos siis halutaan hänen selviävän.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen niin, että sielu syntyy ruumiiseen/ruumiissa. Ruumis on ikäänkuin sielun asumus ja työkalu täällä ollessa. Jos oma lapseni olisi seulonnassa todettu cp- tai muuten vammaiseksi, olisin teettänyt abortin. Onneksi oli terve.
Se sama sielu voi myöhemmin syntyä terveeseen, "käyttökelpoiseen" ruumiiseen.
Cp-vamma syntyy yleensä vasta synnytyksessä/sen jälkeen. Hapenpuute, aivoverenvuoto tms ulkoinen tapahtuma syynä. Se ei näy seulonnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mutta missä kohtaa raja oikeasti menee -- ja kuka sen lopulta saa päättää?"
No jutun perusteella vastaus on selvä: vanhemmat saavat päättää, heiltähän lääkärit kysyvät. Ja heille tarjotaan päätöksen tueksi informaatiota. Kuulostaa erittäin hyvältä systeemiltä, sillä juuri vanhemma tulevat myös kantamaan vastuun lapsesta, jos se selviää, tai tekemään surutyön, jos se ei selviä. En muuttaisi mitään.
Jutussahan luki nimenomaan että LÄÄKÄRI tekee päätöksen ja on aina vastuussa siitä. Ja tuli tuo lääkärin vastuu pariinkin otteeseen esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mutta missä kohtaa raja oikeasti menee -- ja kuka sen lopulta saa päättää?"
No jutun perusteella vastaus on selvä: vanhemmat saavat päättää, heiltähän lääkärit kysyvät. Ja heille tarjotaan päätöksen tueksi informaatiota. Kuulostaa erittäin hyvältä systeemiltä, sillä juuri vanhemma tulevat myös kantamaan vastuun lapsesta, jos se selviää, tai tekemään surutyön, jos se ei selviä. En muuttaisi mitään.
Jutussahan luki nimenomaan että LÄÄKÄRI tekee päätöksen ja on aina vastuussa siitä. Ja tuli tuo lääkärin vastuu pariinkin otteeseen esille.
"Sairaalassa lääkäri toi esiin vaihtoehdon, ettei näin pientä keskosvauvaa välttämättä hoidettaisi aktiivisesti, koska selviytymismahdollisuudet ovat hyvin heikot ja riskit vakaviin vaurioihin suuret. Tämä tuntui vanhemmista järkyttävältä ja he päättivät, että vauvalle annetaan kaikki mahdollinen hoito."
Tuon perusteella kyllä kuulostaa, että vanhempien annettiin tehdä päätös. Lääkäri esitti vain heille vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mutta missä kohtaa raja oikeasti menee -- ja kuka sen lopulta saa päättää?"
No jutun perusteella vastaus on selvä: vanhemmat saavat päättää, heiltähän lääkärit kysyvät. Ja heille tarjotaan päätöksen tueksi informaatiota. Kuulostaa erittäin hyvältä systeemiltä, sillä juuri vanhemma tulevat myös kantamaan vastuun lapsesta, jos se selviää, tai tekemään surutyön, jos se ei selviä. En muuttaisi mitään.
Jutussahan luki nimenomaan että LÄÄKÄRI tekee päätöksen ja on aina vastuussa siitä. Ja tuli tuo lääkärin vastuu pariinkin otteeseen esille.
"Sairaalassa lääkäri toi esiin vaihtoehdon, ettei näin pientä keskosvauvaa välttämättä hoidettaisi aktiivisesti, koska selviytymismahdollisuudet ovat hyvin heikot ja riskit vakaviin vaurioihin suuret. Tämä tuntui vanhemmista järkyttävältä ja he päättivät, että vauvalle annetaan kaikki mahdollinen hoito."
Tuon perusteella kyllä kuulostaa, että vanhempien annettiin tehdä päätös. Lääkäri esitti vain heille vaihtoehtoja.
Siellä infolaatikossa lukee:
Metsärannan mukaan hoitohenkilökunta keskustelee vanhempien kanssa hoitolinjoista ja aktiivisen hoidon mahdollisuuksista, jos vauva uhkaa syntyä ennen raskausviikkoa 24, sillä tuolloin mahdollisuudet selvitä ilman vaurioita ovat merkittävästi alentuneet.
Viikoilla 2223 syntyvien vauvojen ennuste on usein huono ja osa lapsista menehtyy jo synnytyksen yhteydessä. Näin pienen keskosen hoitaminen on sekä perheelle että henkilökunnalle kuormittavaa ja vaativaa.
Metsärannan mukaan päätös aktiivisesta hoidosta tehdään yhdessä vanhempien kanssa siten, että vastuu päätöksestä ja hoidosta on lääkäreillä.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa tietävät kustannukset keskos ja tehohoidolle noin pitkälle ajalle. Lapsi ei tule koskaan myöskään olemaan tuottava koska on vamma.
Miksi ihmiset lähtevät lisääntymään ajatuksella että eivät voi tehdä vaikeaa päätöstä jos asiat menevät huonosti. Lapsen voi tehdä uuden. Onko wörttiä elää elämä kaapissa ja cp-vammaisena vanhempien sentimentalismin ja huonon tunnetyön vuoksi.
Kaikki eivät vammaudu, vaikka syntyvätkin keskosina. Itsekin tunnen parikin siinä 24 viikon tienoilla syntyneitä, jotka ovat täysin terveitä. Toinen jopa opiskelee nyt lääkäriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen niin, että sielu syntyy ruumiiseen/ruumiissa. Ruumis on ikäänkuin sielun asumus ja työkalu täällä ollessa. Jos oma lapseni olisi seulonnassa todettu cp- tai muuten vammaiseksi, olisin teettänyt abortin. Onneksi oli terve.
Se sama sielu voi myöhemmin syntyä terveeseen, "käyttökelpoiseen" ruumiiseen.
Cp-vamma syntyy yleensä vasta synnytyksessä/sen jälkeen. Hapenpuute, aivoverenvuoto tms ulkoinen tapahtuma syynä. Se ei näy seulonnassa.
Just näin. Käytännössä noin ensimmäisen elinvuoden aikana saatu aivovamma diagnosoidaan cp-vammana, oli lapsi sitten vammautunut syntymässä tai myöhemmin. Vauva voi saada aivovamman vaikka RS-viruksen aiheuttamasta elimistön kuivumisesta.
Eli jos et halua vammaista lasta, älä hanki lasta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan haluaa vammaisena syntyä. Miettikääpä sitä.
Syntymän jälkeen vammat pikkukeskoselle tulevat jos tulevat.
Tässä tapauksessa taisi CP vamman syynä olla aivoverenvuodot. Pienokaiselle jouduttiin tekemään leikkaus aika varhaisessa vaiheessa eli todennäköisesti ductuksen sulku. Tuon ikäisellä pienikin verenpaineen nousu voi aiheuttaa verenvuotoa kun kudokset eivät oikein kestä mitään. Samoin ilmakuplien pääsy nesteletkuihin voi olla hengenvaarallista.
Punnitaan.
Jos ei hoideta, kumpi säästetään?
1. Taiteellisesti huippulahjakas
2. Matemaattisesti huippulahjakas
Kumpi murhataan?