Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
pahuuden "ymmärtämisestä", vielä kerran
15.11.2011 |
tästä on palstalla viime päivinä ollut puhetta.
Mutta palaan tähän vielä kerran. Täällä on paljon ollut sen suuntaisia mielipiteitä, että pahuus/ pahat teot pitäisi kuitata vain sillä "että se oli hullu sekopää paska narsisti".
Tämä tuntuu mielestäni kauhean infantiililta ajattelulta. Tokihan kaikkien myötätunto on uhrien puolella (kaikkien, jotka eivät ole jonkin sortin psykoosissa), se on selvää, ja sitä myötätuntoa monet haluavat kaikin tavoin viestittää. Ja sen myötätunnon ilmaiseminen on tietysti hyvä asia. En puhu siitä nyt tässä sen enempää, vaan puhun tässä viestissä pahuudesta:
Miksi toinen maailmansota syttyi? Vielä yläkouluikäisten lasten ajattelu on sillä tasolla, että he usein vastaavat tähän kysymykseen "koska Hitler oli paholainen". Mutta ihmisen kypsyessä ja kasvaessa häneltä odotetaan kykyä monimuotoisempaan ajatteluun ja vaikkapa yo-kirjoituksissa ei kovin montaa pistettä tuollaisella vastauksella saisi. Toki Hitler oli kaikin tavoin häiriintynyt persoona, mutta sotaa ja hirvittäviä julmuuksia tuo yksi fakta ei selitä. Kaikkien myötätunto on tietysti ,kun näitä tapahtumia ajattee, uhrien eli kärsineiden juutalaisten puolella. Mutta jos maailmassa haluaa jotain parantaa, tehdä hyvää, varmistaa, ettei vastaavia julmuuksia pääsisi tapahtumaan uudelleen... niin silloin ei riitä, että sanoo "Hitler oli hullu, that's it". Pitää miettiä, analysoida, puhua tapahtumista aina uudelleen ja uudelleen, kyllästymiseen asti, pitää yrittää ymmärtää niitä psykologisia ja taloudellisia seikkoja, jotka kauheuksiin johtivat. Ei saa unohtaa, ei saa yksinkertaistaa... koska pahuuden realisoituminen on mahdollista, jollei sitä yritetä ehkäistä.
Kun joku kadulla hakkaa maahanmuuttajan, hän on väärässä, hän on "paha". Mutta pelkkä pahuuden toteaminen ei poista rasistista väkivaltaa, pitää koittaa ymmärtää mistä se viha ja pahuus kumpuaa.
Kun perheet eivät jaksa (enkä puhu pelkästään ns. perhesurmista, vaan myös "pienemmistä" ongelmista kuten perheväkivallasta, itsemurhista, masennuksesta, alkoholismista, taloudellisesta jaksamisesta, uupumuksesta, lasten pahoinvoinnista jne jne.... lista on pitkä) pitää miettiä keinoja sekä yhteiskunnassa, että perheen/ suvun sisällä, jotta jaksettaisiin. Lastaan hakkaava isä on "hullu", lastaan seksuaalisesti hyväksikäyttävä äiti on "hullu", lapsen ruokarahat kurkustaan alas juovat alkoholistivanhemmat ovat "hulluja", öö, totta kai. Ja myötätunto, sekin tottakai, on uhrien puolella, se kärsimys mitä uhrit kokevat on sanoinkuvaamaton. "hulluksi" nimittely ei kuitenkaan poista näitä ongelmia, se ei ennaltaehkäise näitä ongelmia. Hulluksi nimittely on hyvin lapsekas tapa tunnetasolla käsitellä pahuutta. Ulkoistaa pahuus joksikin, joka on jonkun yksilön ominaisuus.
Pahuuden voimat ovat meissä kaikissa, mutta jos saa elää suotuisan elämän, ne pahuuden voimat eivät realisoidu, vaan yksilöllä on voimia pysyä hyvyyden tiellä. Sama yhteiskunnassa, kun yht. kunta elää hyvinvoinnin aikaa, vallitsee todennäköisemmin rauha ja ihmisten keskinäinen välittäminen... Siksi kaikin keinoin pitää tähdätä siihen hyvinvointiin, pitää pyrkiä YMMÄRTÄMÄÄN millaisissa olosuhteissa yksilön/ perheen/ yhteiskunnan voimat voivat ehtyä, jolloin "pahuus" pääsee helpommin valloilleen. pitää pyrkiä oppimaan lukemaan ennusmerkkejä. pitää pyrkiä takaamaan kaikille niin hyvät oltavat, ettei hulluus pääse kukoistamaan väärällä tavalla.
Tyrnävän tapaus on kiihottanut paljon keskustelua ja on tietysti kurjaa kun yksittäistä tunnistettavaa tapausta ruoditaan. Mutta mielestäni myös hyvin ymmärrettävää, että ihmiset tuntevat tarvetta pohtia asiaa, haluavat osoittaa myötätuntoaan... ja on myös ihan normaalia, että ihmisillä on tarve "ymmärtää". Perhesurmat (aina kun niitä tapahtuu) saavat varmasti ihmiset miettimään omaa perhettään, kiitollisuutta omaa onnea kohtaan...mutta myös tiedostamaan sen, että "pahuus" on mahdollista kenties myös omalla kohdalla. Kun vastoinkäymisiä tulee jossain vaiheessa lähes väistämättä, joskus ihan hyvällä ja kiltilläkin ihmisellä vaan vintti pimenee, voi joutua pykoosiin (kukaan ei voi 100% tietää oman kantokykynsä rajoja tai hallita niitä vastoinkäymisiä, joita elämä jakaa omalle kohdalle. Siksi sitä jollain tasolla haluaisi "ymmärtää" mistä kaikki johtuu, jotta voisi edes yrittää hallita omia voimiaan, omaa mielenterveyttään, omaa jaksamistaan...
Palaan vielä Tyrnävälle. Tunnen mieletöntä myötätuntoa äitiä kohtaan. Myötätuntoani ei mitenkään vähennä se seikka, että yritän jollain tasolla ymmärtää tätä isää enkä ajattele hänen olevan lähtökohtaisesti hullu paholainen. Se jopa lisää myötätuntoani äitiä kohtaan. Että mies, jonka kanssa hän joskus oli onnellinen, mies joka teki hänet onnelliseksi, ajautui tällaiseen kauheuteen. Mies, jota hän on rakastanut, jolle hän on sanonut tahdon, tahdon koko elämän rinnallasi... Ei se voinut olla pelkkä hullu paholainen, sen oli pakko olla muutakin. Ja se tekee kyllä myötätunnostani äitiä kohtaan vieläkin suurempaa.
Kommentit (16)
annetaan ihmisten vaan rauhassa pimahdella, koska sitä varten meillä on oikeuslaitos ja rangaistukset?
Tottakai rikollinen saa rangaistuksen, mutta ymmärrystä ja älyä nyt tarvitaankin siihen rikosten ja hirmutekojen ennaltaehkäisyys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
annetaan ihmisten vaan rauhassa pimahdella, koska sitä varten meillä on oikeuslaitos ja rangaistukset?
Tottakai rikollinen saa rangaistuksen, mutta ymmärrystä ja älyä nyt tarvitaankin siihen rikosten ja hirmutekojen ennaltaehkäisyys...
kykenee tappamaan toisen ihmisen? Jos sekoava ihminen tai hänen läheinen ei hae apua, niin miten sinä sitä hoidat? Älä lässytä ymmärtämyksesi kanssa.
mutta sun tekstisi oli ihan kuin ysiluokan äikäntunnilta, jonka teemana on ollut kirjoittaa essee aiheena "pahuus".
Ei sulla kyllä kirjoittajan lahjoja ole, eikä tuossa tekstissäkään juuri minkäänlaista pointtia tai uutta näkökulmaa asiaan. Jos mä oisin opettaja, antaisin sulle numeroksi tuosta kutosen, asteikolla 4-10.
Minusta ei ole yksiselitteisesti niin, että hyvinvoinnin aikana ihmiset kohtelisivat toisaan paremmin ja olisivat solidaarisempia. Itse asiassa usein onkin päinvastoin.
Jos nyt ajatellaan viime sodan aikaa, niin yhteinen uhka sai ihmiset hyvinkin paljon puhaltamaan yhteen hiileen ja auttamaan toisiaan. Tämä rankka piittaamattomuus on mielestäni ennen kaikkea nykyajan ilmiö. Meillä on kuitenkin suhteellisen hyvin täällä asiat tällä hetkellä, koko kansaa ei uhkaa katastrofi, henkensä puolesta ei tarvitse kollektiivisesti pelätä ym.
mutta sun tekstisi oli ihan kuin ysiluokan äikäntunnilta, jonka teemana on ollut kirjoittaa essee aiheena "pahuus".
Ei sulla kyllä kirjoittajan lahjoja ole, eikä tuossa tekstissäkään juuri minkäänlaista pointtia tai uutta näkökulmaa asiaan. Jos mä oisin opettaja, antaisin sulle numeroksi tuosta kutosen, asteikolla 4-10.
Saisit hylätyn arvosanan. Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teko on aina tuomittava, mutta jos halutaan ennaltaehkäistä vastaavia tapauksia niin on suostuttava ymmärtämään mikä on ajanut ihmisiä tällaisiin tekoihin. Kukin tapaus omanaan. Ilman ymmärrystä ei voi puuttua niihin merkkeihin, jotka saattaa laukaista jossain toisaalla samanlaisia tekoja. Ymmärrys ei ole tässä yhteydessä sääliä tai paijaamista, se on kuin "mielen matematiikkaa" jonka avulla etsitään "kaavaa" ja/tai "signaalisarjaa" jota johtavat näihin kauheuksiin. Mustavalkoinen, laput silmillä, kivittävä-asenne vain lisää kaikkea tätä pahuutta ja näitä tekoja.
Ps. Joskus näissä pahoissa jutuissa nousee esiin myös tekijästä seikkoja, jotka voidaan katsoa lievennykseksi, mutta julkisuuteenhan niitä ei koskaan kerrota.
enkä tosin olla ymmärtämättä tätä tyrnävän tapausta.
Olen itse elänyt sairaalloisen mustasukkaisen miehen kanssa, enkä itse antanut mitään syytä hänen mustasukkaisuudelleen, ellei ajatella että minä tein väärin kun tapasin ystäviäni ja kävin töissä.
Olin tämän miehen mielestä aina pettämässä, enkä olisi saanut kulkea kotoani mihinkään, enkä olla yhteydessä kehenkään. Kun lopultra sain tarpeekseni ja erosin tästä miehestä, teki hän vaikka mitä pilatakseni elämäni.
Minä olin se paha joka lähti toisen miehen matkaa ja joka oli pettänyt koko suhteen ajan, vaikka todellisuus oli ihan jotain muuta.
Kyllä... Ymmärrän että ihmiset sortuvat tekemään asioita kun mennäään tiettyyn pisteeseen asti, mutta sitä en ymmärrä että siitä joutuvat kärsimään ihmiset joilla ei ole osaa eikä arpaa toisen mielipahaan kun eletään ns. normaali elämää.
Äiti ei ole missään tapauksessa syyllinen, vaikka hänessä olisikin ollut ns. syytä miehen teoille. Pelkkä eropäätös ei ole se syy ja kun emme tiedä kokonaisuutta on myöskään turha asettua sen miehen asemaan.
Ei ihmismieltä ole luotu ymmärtämään kaikkea. Ei näkemään kaikkia värejä asiassa kuin asiassa.
Tarpeeksi kauan kuin pohtii, niin oppii ymmärtämään myös ymmärtämättömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sun tekstisi oli ihan kuin ysiluokan äikäntunnilta, jonka teemana on ollut kirjoittaa essee aiheena "pahuus".
Ei sulla kyllä kirjoittajan lahjoja ole, eikä tuossa tekstissäkään juuri minkäänlaista pointtia tai uutta näkökulmaa asiaan. Jos mä oisin opettaja, antaisin sulle numeroksi tuosta kutosen, asteikolla 4-10.
Hän katsoi pikaisesti ap:n aloituksen ja antoi arvosanaksi 8. Hän opettaa äidinkieltä lukiossa.
Että se siitä :)
Erityisesti loppu on koskettava. Puit sanoiksi monien tunteet. Juuri tämä on kammottavaa. Ei voi arvata, mihin elämä kääntyy ja mistä syystä. Se kai tämän Tyrnävä keskustelun suurin ahdistuksen aihe onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei millään pahalla ap, mutta sun tekstisi oli ihan kuin ysiluokan äikäntunnilta, jonka teemana on ollut kirjoittaa essee aiheena "pahuus".
Ei sulla kyllä kirjoittajan lahjoja ole, eikä tuossa tekstissäkään juuri minkäänlaista pointtia tai uutta näkökulmaa asiaan. Jos mä oisin opettaja, antaisin sulle numeroksi tuosta kutosen, asteikolla 4-10.
Hyvä blogikirjoitus, joka selventää asiaa ainakin raiskauksia koskien (Tyrnävän suhteen tää on tietty aika ot):
http://pervocracy.blogspot.com/2011/11/slavering-beast-theory.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei toi nyt erityisen rakentavakaan kritiikki ollut...miksi se piti ylipäänsä möläyttää?
ap:n älykkyysosamäärää kohtaan ja ap:n kirjoitustaitoa kohtaan.
Hyvä blogikirjoitus, joka selventää asiaa ainakin raiskauksia koskien (Tyrnävän suhteen tää on tietty aika ot):
<a href="http://pervocracy.blogspot.com/2011/11/slavering-beast-theory.html" alt="http://pervocracy.blogspot.com/2011/11/slavering-beast-theory.html">http://pervocracy.blogspot.com/2011/11/slavering-beast-theory.html</a>
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei toi nyt erityisen rakentavakaan kritiikki ollut...miksi se piti ylipäänsä möläyttää?
ap:n älykkyysosamäärää kohtaan ja ap:n kirjoitustaitoa kohtaan.
Sieltä toisesta ketjusta.
tässä itse palaa tietokoneen ääreen ja kiittää raatia kouluarvosanoista, heh, heh.
Ja vielä asiastakin voin sen verran jatkaa, että "ymmärryksen" lisäksi tunnen myös usein jonkin tasoista empatiaa sellaisia kohtaan, jotka ovat tehneet jotain todella pahaa. Tämä empatia ei ole mitään pahuuden ihannointia, päinvastoin: Se empatia kumpuaa siitä, että jonkin todella pahan teon tekeminen on ehkä kauhein kohtalo elämässä, mitä voin kenellekään kuvitella. Siinä menettää ikään kuin kaiken ihmisyytensä. Kyllä sen täytyy olla karua ja yksinäistä olla sekaisin, harhoissaan tai täysin välinpitämätön kaikkea inhimillisyyttä kohtaan. Lopullisesti ulkopuolinen kaikesta normaalista, hyvästä, inhimillisestä...
Alue: Aihe vapaa
ihymisen kykenevän vaikka minkälaisiin julmuuksiin? Edelleenkään mikään ymmärtäminen ei selitä sitä, miksi ihminen tappaa muita, miksi ei vain riistä omaa henkeään? Minusta tällainen ihminen ei tarvitse sen kummempaa ymmärtämystä: hän surmannut viattomia sivullisia ja ansaitsee siitä rangaistuksen, oli kuinka sekaisin, hullu, psykoosissa tai mitä tahansa.