Mistä se johtuu että aina kun yritän kertoa puolisolleni miltä minusta jokin asia tuntuu...
minä päädyn lopulta pyytämään anteeksi jotakin? Ehkä ilmaisen tunteeni jotenkin väärin?
Esimerkkinä voisin nyt kertoa vaikka sen kuinka joku aika sitten uskaltauduin pitkän harkinnan jälkeen sanomaan puolisolleni että joskus mua pelottaa hänen kyydissään ja kysyin että voisiko hän esimerkiksi ohitella vähän vähemmän kun minä olen kyydissä, niin puolisoni loukkaantui ja sanoi mm. että kukaan muu ei ole koskaan pelännyt hänen kyydissään joten hän ei ymmärrä miksi minäkään pelkäisin. Lopulta minä pyysin anteeksi että olin sanonut mitään.
Kommentit (62)
Ei tuo sinun syytäsi ole, ei tuollaiselle ihmiselle voi sanoa millään tavalla mitään, etteikö sitä otettaisi henkilökohtauksena loukkauksena. Ego on hauras.
Tollanen on jäänyt täysin tunteettomaksi ja kypsymättömäksi. Ei sielua. Ei sisintä. Ei omatuntoa. Ihmisen näköinen ihmisenkuori.
Manipuloi sinua. Ei kestä omia tunteitaan, saati sinun. Ei näe kokonaisuutta tai omia virheitään? Kyse on kypsymättömyydestä. Hän on päässyt emotionaalisen vastuun ottamisessa kuin koira veräjästä, eikä osaa sitä edelleenkään.
Tällä palstalla on loputtomiin esimerkkejä siitä, kuinka naiset "kestävät kritiikkiä" eli sanojan haukkuminen, raivoaminen kuin pikkulapsi, ja nyt te samaiset ette ymmärrä miestä joka suuttuu arvostelustanne.
Hieno sana tuo itsereflektio, mitähän mahtaakaan tarkoittaa?
Kyllähän aloittajan tilanteessa on kyse siitä, että hänen ( eli aloittajan itsensä) pitää kasvattaa itseään pitämään puoliaan. Eihän ollut lainkaan hänen oma kokemus, että kukaan ei ollut aikaisemmin pelännyt kyydissä vaan kuskin ilmoittama vastaus.
Aloittajan olisi pitänyt vastata kuskille, että ok, mutta minä pelkään, voisitko ajaa hiljempaa tms. Tottakai pitää pysyä omassa kannassaan eikä pyydellä anteeksi.
Auton kuljettajan tilanne on aina helpompi kuin kyydissä olijan ja sen huomaa jos itse istuu matkustajana jonkun toisen autossa.
Aina kuskit eivät pysty muuttamaan ajamistaan heti, mutta useamman huomauttaminen jälkeen yrittävät varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on loputtomiin esimerkkejä siitä, kuinka naiset "kestävät kritiikkiä" eli sanojan haukkuminen, raivoaminen kuin pikkulapsi, ja nyt te samaiset ette ymmärrä miestä joka suuttuu arvostelustanne.
Hieno sana tuo itsereflektio, mitähän mahtaakaan tarkoittaa?
Lässynlässynlässynlää.
AP yrittää tuoda esiin miltä jokin asia hänestä tuntuu, mies teilaa sen suoriltaan eikä suostu ottamaan mihinkään käsittelyyn.
Ei, AP ei ole tässä kritisoimassa, ei hankkimassa eikä todellakaan raivoamassa. Hän vain yrittää tuoda esiin tunteen, jonka kanssa on ollut yksin ja joka on vaivannut. AP uskoi, että kumppania ehkä saattaisi ihan oikeasti kiinnostaa mitä mielessä liikkuu ja että se ehkä oikeasti saattaisi välittää. Varsinkin jos vihdoin uskaltautuu sanomaan että "hei, tää tuntuu pahalta nyt". Kumppanin tulisi välittää, tuo mies ei tehnyt sitä, vaikka AP sanoi, että pelkää.
Mikä ihme siinä on teille miehille niin vaikeaa ymmä tää ja sisäistää, että se nainen tuntee ja kun se yrittää puhua niin sitä kannattaa kuunnella. Miksi olla muuten edes tekemisissä, jos on niin saakelin ylhäinen ja ylempänä, että sitä toista ei tarvitse noteerata?!????
Miksi sä otat ton henkilökohtaisena loukkauksena?
Haukkuminen ja raivoaminen, hei ihan oikeesti 🤦 noinko te ukot raivoatte toisillenne? Ja kuka tuossa hermostuu?
Ei sinun tunteitasi mitenkään tarvitse puolustella, olet niihin jo sellaisenaan oikeutettu. Jos pelottaa niin pelottaa ja huomaavainen puoliso huomioi sen ajotyylissä. Puolisosi tosin kuulostaa siltä tyypiltä joka jatkoss ajaa vieläkin varovattovammin koska häntähän ei määräillä. Mietithän ap tarkkaan onko suhteessanne muitakin varoitusmerkkejä.
No voi hyvää päivää. Aina nämä mielensäpahoittajat odottavat, että muut muuttuvat heidän tunteidensa mukaisiksi. Jos et pidä puolisosi ajotyylistä niin älä mene hänen kyytiinsä. Aja itse. Se on loputon suo, jos märehdit omia tunteitasi ja odotat muiden toimivan aina sinun pelkojesi ja tunteidesi mukaan ja loukkaannut, jos ei niin tapahdu. Kenenkään ei ole pakko tehdä niin kuin sinä sanot.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on loputtomiin esimerkkejä siitä, kuinka naiset "kestävät kritiikkiä" eli sanojan haukkuminen, raivoaminen kuin pikkulapsi, ja nyt te samaiset ette ymmärrä miestä joka suuttuu arvostelustanne.
Hieno sana tuo itsereflektio, mitähän mahtaakaan tarkoittaa?
Osoitatkos, oi mahtava mies, missä kohtaa ja kenen tuossa olis pitänyt sitä itsereflektiota harrastaa ja kuka siinä loukkaantui?
Se on ihan normaalia ja yleistä, että mies ei tosiaan siedä mitään vikoja itsessään mutta tässä keississä on yksi vieläkin hälyttävämpi juttu. Nainen PELKÄÄ miehen kanssa.
Se on sulle ihan ok, ja jos joku sanoo sulle pelkäävän sua niin et mieti yhtään että miksi ihmeessä?
Oon vaan nainen, mutta kyllä mä säikähtäisin ja KUUNTELISIN jos joku osoittaa sellaista tunnetta, en ikinä haluais että kumppanilla on mun takia huono olla. Tuohan on kamalaa. Nyt AP on vielä enemmän yksin ja arka suhteessa eikä uskalla sanoa enää mielipidettään tai tunteitaan. Tää ei ole turvallista henkisesti ja toisen ignooraaminen on henkistä väkivaltaa, vaikka ette sitä varmaan tajua ja tarkoita.
Sulle on ihan okei olla piittaamatta pätkääkään kumppanin tunteista?
Et ole ensimmäinen etkä viimeinen mies, kuka ottaa sen tunteen sanomisen kritiikkinä, riidanhaastamisena tai henkilökohtaisena loukkauksena. Mikä ihme on niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on loputtomiin esimerkkejä siitä, kuinka naiset "kestävät kritiikkiä" eli sanojan haukkuminen, raivoaminen kuin pikkulapsi, ja nyt te samaiset ette ymmärrä miestä joka suuttuu arvostelustanne.
Hieno sana tuo itsereflektio, mitähän mahtaakaan tarkoittaa?
Lässynlässynlässynlää.
AP yrittää tuoda esiin miltä jokin asia hänestä tuntuu, mies teilaa sen suoriltaan eikä suostu ottamaan mihinkään käsittelyyn.
Ei, AP ei ole tässä kritisoimassa, ei hankkimassa eikä todellakaan raivoamassa. Hän vain yrittää tuoda esiin tunteen, jonka kanssa on ollut yksin ja joka on vaivannut. AP uskoi, että kumppania ehkä saattaisi ihan oikeasti kiinnostaa mitä mielessä liikkuu ja että se ehkä oikeasti saattaisi välittää. Varsinkin jos vihdoin uskaltautuu sanomaan että "hei, tää tuntuu pahalta nyt". Kumppanin tulisi välittää, tuo mies ei tehnyt sitä, vaikka AP sanoi, että pelkää.
Mikä ihme siinä on teille miehille niin vaikeaa ymmä tää ja sisäistää, että se nainen tuntee ja kun se yrittää puhua niin sitä kannattaa kuunnella. Miksi olla muuten edes tekemisissä, jos on niin saakelin ylhäinen ja ylempänä, että sitä toista ei tarvitse noteerata?!????
Miksi sä otat ton henkilökohtaisena loukkauksena?
Haukkuminen ja raivoaminen, hei ihan oikeesti 🤦 noinko te ukot raivoatte toisillenne? Ja kuka tuossa hermostuu?
Kysely ihan liian vaikeita, et sä mitään muuta vastausta saa kuin muttaku muttaku muttaku naiset aina
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on loputtomiin esimerkkejä siitä, kuinka naiset "kestävät kritiikkiä" eli sanojan haukkuminen, raivoaminen kuin pikkulapsi, ja nyt te samaiset ette ymmärrä miestä joka suuttuu arvostelustanne.
Hieno sana tuo itsereflektio, mitähän mahtaakaan tarkoittaa?
Siis miksi sä jatkat tuon miehen linjaa ja vaan dissaat ja lynkkaat lisää?
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun tunteitasi mitenkään tarvitse puolustella, olet niihin jo sellaisenaan oikeutettu. Jos pelottaa niin pelottaa ja huomaavainen puoliso huomioi sen ajotyylissä. Puolisosi tosin kuulostaa siltä tyypiltä joka jatkoss ajaa vieläkin varovattovammin koska häntähän ei määräillä. Mietithän ap tarkkaan onko suhteessanne muitakin varoitusmerkkejä.
Kuulostaa minunkin korvaani tältä. Se tyyli vaan pahenee ja varmasti tuo piittaamattomuus on nähtävissä muussakin elämässä.
Eikö se jo ole aika hälyttävää jos ei koe olevansa turvassa miehen kanssa?
Vielä enemmän, että mies tietää sen eikä kiinnosta vi ttuakaan.
Miten teillä AP muuten menee, pystytkö turvaamaan ja luottamaan tuohon mieheen?
Aloin kerran kertomaan tunteistani ja vaimo suuttui ja loukkaantui. Matki vuosia minua "tuntuu pahalta" irvaili.
Tätä se on se vastakkaisen sukupuolen "pätevämpi" empaattisuus.
Kamalaa. En kestäisi. Sun turvallisuus on tärkein, ei mikään muu tässä elämässä ole yhtä tärkeää. Pidä puoles tai ero. Ei ole pakko sietää.
Vierailija kirjoitti:
Aloin kerran kertomaan tunteistani ja vaimo suuttui ja loukkaantui. Matki vuosia minua "tuntuu pahalta" irvaili.
Tätä se on se vastakkaisen sukupuolen "pätevämpi" empaattisuus.
Vaimosi on kusipää. Senkö halusit kuulla?
Suomi on täynnä tunnekylmää ja narsistista/psykopaattista paskaa. Slaavilaista.
Aika lohdutonta tekstiä monelta. Meillä tuo asia on vuosien myötä korjaantunut sillä että olen ihan keskustellut miehen kanssa asiasta. Me harvoin muutenkaan riidellään, me keskustellaan. Alkuaikoina riitaa tuli helpommin koska mies otti kaiken itseensä. Lopulta ei keskusteltu itse aiheesta vaan miehen tunteista joita nyt oli loukattu. Mutta hän oli kehityskelpoinen yksilö eikä enää vuosikausiin ole tuollaisia ongelmia ollut. Pystytkö AP puhumaan miehesi kanssa asiasta? Kuunteleeko hän? hän mitä hänelle sanotaan? Jos tuo toistuu jatkuvasti niin siihen todellakin kannattaa hakea joku ratkaisu. Meillä se ratkaisu löytyi siitä että mies huomasi tekevänsä noin ja sitä kautta pystyi muuttamaan käytöstään.
Puolisosi on tollo. Kieltäydy menemästä hänen kyytiinsä.
Puolisosi ei kestä kritiikkiä ja/tai ylipäätään sitä ajatusta, että hän voi tehdä virheitä. Päätyy sitten perustelemaan sinulle jopa tuolla tasolla, miten hän on oikeassa ja sinun tunteesi ja kokemuksesi ovat vääriä. Mulla on yksi tällainen työkaveri, joka haukkuu aina kaikki ja kaiken mahdollisen. Täysin mahdoton yhteistyökumppanina. Kerran hän tylytti minua ja menin sanomaan, että ei ole kiva työskennellä kanssasi, kun haukut edessä ja takana. Suuttui ja lopulta huomasin pyytäväni anteeksi, kun pahoitin mieleni hänen oltuaan minua kohtaan ilkeä. Nyt välttelen tyyppiä kuin ruttoa. Suosittelen sinulle samaa. Ei puolisosi tuosta kummene, kun kerran kuvittelee olevansa täydellinen. Vika tulee olemaan aina sinussa ja lopulta alat itsekin epäillä tunteitasi ja uskoa puolisoasi.