Mielenkiinnolla seuraan ihmisten käytöstä
kun törmään pienessä kaupungissa entisiin kiusaajiini.
Tervehditään, ollaan mukamas ilahtuneita, taivastellaan montako vuotta on mennyt, mitä sulle kuuluu ja voi että kun oli kiva törmätä.
Ja siinä välissä möllöttää iso musta peikko, kiusaaminen, jonka minä näen hieman huvittuneena ja se toinen hermostuneena vältellen.
Olisiko ihan oikeasti tosi tosi vaikea sanoa että voi hitto kun olin sulle ilkeä silloin koulussa ja anteeksi.
Kommentit (11)
en enää haudo mitään kostoa, mutta pitkään silloin kun en vielä ollut pystynyt asiaa käsittelemään, kuvittelin erilaisia nolaus- ja kostotoimenpiteitä.
ap
Tunnetko kyseistä ihmistä tänä päivänä? Tiedätkö, millainen on? Tarkoitan, että me ihmiset muutumme. Se, mitä joku on ollut kouluaikoina, ei välttämättä vastaa millään sitä ihmistä, jonka kohtaa tänä päivänä.
nimenomaan sen, että ihmiset muuttuvat. Itsellä on mielikuva että kiusaaja on edelleen se sama rasvatukkainen suurisuu. Sitten kun törmää, hän onkin ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen, joka luultavasti häpeää silmät päästään kun ajattelee entistä käytöstään.
ap
että muistatko kun kiusasit mun silloin.
siinä on sitten pyydetty anteeksi.
ihan hyvää keskustelua
että samalla joutuisin itse + perhe framille, ja tuo henkilö on niin vaikutusvaltainen että varmasti asia kääntyisi niin että mä valehtelen kateuksissani tai jotain. Pitäisi saada yläastevuosien kavereita myös mukaan kertomaan asiasta, mutta se voi olla vaikeaa kun en enää paikkakunnalla asu enkä ole missään yhteyksissä ollut heihin enää.
Oman äitini kanssa olen siitä jutellut, hänkin muistaa että kyseinen henkilö oli vanhemmilleen lähes painajainen yläastevuosina koska oli jatkuvasti vaikeuksissa koulussa väkivaltaisuutensa vuoksi. Veti esimerkiksi hiuksista yhtä seiskaluokkalaista tyttöä pitkin koulunpihaa kun sitä ennen oli yrittänyt kouria tytön rintoja kavereineen ja tyttö vastusteli. Ihan kamala tyyppi oli, en tajua miten on päässyt noin pitkälle, mutta varmaan samanlaista ilkeyttä ja härskiyttä tarvitaan että voi edetä urallaan noin pitkälle.
Tunnetko kyseistä ihmistä tänä päivänä? Tiedätkö, millainen on? Tarkoitan, että me ihmiset muutumme. Se, mitä joku on ollut kouluaikoina, ei välttämättä vastaa millään sitä ihmistä, jonka kohtaa tänä päivänä.
se pätee osittain tähänkin. En tunne kyseistä henkilöä nykyisin, luojalle kiitos siitä.
sille joka eniten kiusasi ja ensimmäisenä kiusasi. Otin yhteyttä ja kylmästi paukautin että pilasit elämäni.
Hän ensin yritti kieltää, suutahtikin vähän, sitten pyysi anteeksi.
Anteeksipyyntö ei ollut kovin kummoinen, mutta pääasia oli minulle nähdä ettei hän ole enää se sama kuin kouluaikana. Sitä kiusaajaa ei enää ole. Minun ei tarvitse häntä enää ajatella tai hautoa kostoa, koska häntä ei enää ole. Eikä ole sitä pientä tyttöäkään, joka pelkäsi ja uskoi tappouhkaukset ja paranteli mustelmat. On vahva aikuinen nainen joka on vahvempi siksi että meni lapsena/nuorena rikki.
ap
kiusaajani kuoli nuorena naisena juoppojen tappelussa enkä voi väittää, että olisin sen vuoksi kyynelehtinyt
pikemminkin päinvastoin
on varmasti jo kuolleita, näki jo nuorena että elämäntapa oli itsetuhoinen. Minua siis kiusasi hyvin moni.
ap
on tällä hetkellä hyvin näkyvällä paikalla suomalaisessa talouselämässä. Olen muutaman kerran miettinyt pitäisikö vuotaa vähän tietoa Seiskalle...