Okt vs. osakekoti

että muutimme liian pienestä kerrostalokodista läheltä palveluita (melkein helsingin keskustasta) isoon paritalon puolikkaaseen (käytännössä omakotitalo). Itse en valitettavasti viihdy täällä syrjäkylillä vaikka on tosi idyllistä ja luontoa, oma piha ja rauhallista. Asumiseen liittyvä työmäärä moninkertaistui, elämästä tuli jotenkin " materialistisempaa" , en osaa selittää, mutta koko ajan on huoli jonkin ja jonkin kohdan kunnosta (siis talo on tosi hyväkuntoinen, mutta onko nyt kesäkunnossa, talvikunnossa, syksykunnossa...tilaa sotkea paljon aiempaa enemmän) Kahdessa kerroksessa asuminen pienten lasten kanssa hankalaa. Kaipaan yksinkertaista selkeää asumista ilman isoa pihaa, jossa voin kiinnittää huomioni ennemminkin asioihin ja ihmisiin kuin tähän asumiseen! Myöskin sosiaaliset kontaktit tällaisella pientaloalueella paljon vaikeampia luoda kuin kerrostaloalueella mielestäni. Sitten jos ei olekaan mieleiset naapurit, heitä on täällä vaikeampi olla huomaamatta kuin kaupungissa. En vain totu tähän millään! En ole " kotonani" . Kaipaan kerrostaloon, lähemmäs palveluita. Outoa myös asua alueella, joka ei oikeastaan ole mikään " alue" vaan keinotekoisesti luotu, jos ymmärrät. Kaupungissa alueilla on aina jokin tunnelma, olemus, fiilis, täällä en löydä sitä omaa tunnelmaa...

En siis vielä voi varmasti sanoa viihdynkö omakotitalossa tai tulevalla alueella mutta uskon viihtyväni. Omakotitalo on ensinnäkin ollut haaveeni aina.



Toiseksi, tämä asuinalue jossa nyt asumme on muuttunut huimasti siitä kun itse olin lapsi. Olen siis muutamaa vuotta lukuunottamatta asunut aina samalla aluella. Kun olin pieni täällä oli paljon enemmän luontoa. Hiihtämään pääsi käytännössä takapihalta ym. Nyt hiihtomaastossa on kauppakeskus.



Meillä suurin syy muuttoon on oma (iso) piha. Toinen vaihtoehto olisi voinut olla rivi-/paritalo mutta silloin olisin halunnut asua suunnilleen näissä maisemissa ja täällä ne ovat järjettömän hintaisia. Lisäksi ovat lähes aina kahdessa tasossa ja se on toinen asia mitä en todellakaan halunnut. Mielestäni 2-tasoinen talo saa olla tosi suuri että on järkevä.



On varmaan pitkälle henkilökohtaisista mieltymyksistä kiinni mitä asumiseltaan haluaa. Itse juuri toivon edell. kirjoittajan mainitsemaa ' syyskuntoon' ym laittamista. Sitä että pihalla on tekemistä! Kyllästyttää vain seisoskella täällä kerrostalon pihalla lasten kanssa kun siellä ei voi tehdä mitään järkevää (=kuopsuttaa kukkapenkkiä, haravoida ym.)



Meillä edessä on todella suuri elämänmuutos vaikka saman kaupungin sisällä muutetaan, edessä on suunnilleen muutto kaupungista maalle. Kaksi autoa on ehdoton edellytys mutta nytkin tuntuu että moneen paikaan mennään autolla. Esim. vaikka kaupat on lähellä, 5 henkisen perheen ostokset on pakko tehdä autolla.

Me on asuttu perheen kanssa luhtitalossa ja rivarissa, mutta vasta tässä ok-talossa tunnemme olomme tosi kotoisaksi. Luhtitalon toisessa kerroksessa oli upea parveke, mutta ei muksuille hiekkalaatikkoa tai nurmikenttää - aina piti lähtemällä lähteä ulos eikä lapsia voinut päästää yksin pihalle. Kavereita ei ollut, sillä lähistöllä asui sekä luhtitalossa että rivarissa vain nuoriapareja tai vanhuksia.



Kaikki muuttui kun rakensimme ok-talon uudelle asuinalueelle, täällä on kavereita joka ikisessä talossa ja elämä jotenkin kauhean helppoa. Pojalla on niin paljon kavereita, että on aamusta iltaan ulkona ja kavereita piisaa koko päivälle. Uloslähteminen on hirveän helppoa, ei tarvitse kuin laittaa kamppeet niskaan ja on jo pihalla. Rakastan myös pihanlaittoa, sain ensimmäiset sipulikukatkin nyt maahan ja on ihanaa, kun ei kukaan määrää meidän puolesta mitään! Oma tupa, oma lupa...auto on yksin omassa katoksessaan, ei muiden vieressä ahtaasti, ikkunoiden takaa ei kukaan kävellä kopsuttele, iltaisin ei kukaan naapuri ole lähdössä bailaamaan taksilla, talossa ei kuulu mitään muita ääniä kuin omamme - ja silti ympärillä on tosi paljon ihania naapureita, samanikäisiä ja samanhenkisiä kuin me. Emme ikinä enää vaihtaisi tätä rivitaloon, jossa joku hallitus päättäisi meidän puolesta miten aidat korjataan tai mitä kesällä tulee pihalle kukiksi. Minä haluan omat kukat, en taloyhtiön kesäkukat! :-)



Tottakai tämä tuo myös lisää tekemistä, mutta me tykätään tästä elämäntyylistä, että ON koko ajan tekemistä pihalla, lapset hyörii siinä mukana kun iskä rakentaa piharakennusta, minä kuopsutan maata jne. Lumityötkään eivät meitä ahdista lainkaan.

nyt asutaan osakehuoneistossa (paritalo) jossa asuminen on kuin asuisi omakotitalossa. Yksi huone meiltä puuttuu, joka on laittanut mietintään suuremman kodin hankkimista. Olen lapsuuteni asunut omakotitalossa ja mielestäni se on ihana vaihtoehto, jos koko perhe on sitoutunut kodin kunnostukseen ja ylläpitoon.



Meidän elämämme on tällä hetkellä niin täynnä meidän vanhempien menoja (opiskeluja, harrastuksia, työmatkoja jne,) että todellakin olen tyytyväinen sopivan kokoiseen pihaan, jossa on lapsilla keinut ja hiekkalaatikko ja joka on aidattu, etteivät karkaile. Ei ole liikaa työmaata, kun meillä ei olisi yhtään enempää aikaa EIKÄ INNOSTUSTA hoitaa taloa. Eikä meidän isäntä ole yhtään sellainen nikkari, jota oma isäni on. Sillä säästää pitkän pennin omakotiasumisessa, jos talon asukkaista löytyy yhtään kunnostustaitoisia.



Lisäksi etuna pidän kaikkia huoltokuluja, mitkä kiinteistöveroa myöten menevät puoliksi paritalonaapurimme kanssa. Meillä on onneksi kivat, hyvät paritalonaapurit. Ei olla liikaa tekemisissä, mutta asiat hoituvat ja päivää sanotaan. Mutta niin kuin joku sanokin, riippuu paljon ihmisistä ja heidän tilanteistaan, millainen asumismuoto on hyvä. Kaikessa, mitä omistaa on vastuuta ja hoitamista.