Lue keskustelun säännöt.
Kun koulukiusaaja sairastuu vakavasti
15.10.2011 |
Mulla on niin ristiriitaiset tunteet. Ala-asteikäinen koulukiusaaja on sairastunut vakavasti ja toisaalta myötätuntoni on vanhempien puolella ja toivon lapsen selviävän, mutta toisaalta ajattelen että jos jonkun lapsen pitää sairastaa, niin mieluummin hän kuin joku kiusaamansa.
Olenko julma kun ajattelen näin?
Kommentit (21)
Kaikkea saa ajatella mutta ei sanoa ääneen.
Tuo on aivan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin edelleen sanoa etten entistä ''pääkiusaajaani'' pelastaisi avantoon hukkumasta. Varmaan tyhmää tuntea näin vielä vuosikymmenten jälkeen mutta kyllä se kymmenkunta vuotta kestänyt kiusaaminen jätti pahat jäljet.
Eli jos lastani kiusattaisiin en surisi kiusaajan puolesta, pahoitteluni!
Ihan turha koittaa päästä esim. töihin firmoihin missä työskentelemme korkeilla paikoilla. Tukimme kaikin tavoin kiusareiden ja heidän lastensa mahdollisuudet päästä esim. kesätöihin. Suoraan roskikseen menevät anomukset heiltä. Kukaan ei halua kuzipäitä töihin.
Olin täysin rikki.
Sain haukkumakirjeitä kotiin ja rappuun kirjoiteltiin minusta kaikkea. Vanhempani saivat kirjeitä, jossa uhattiin tappaa minut koulumatkalla.
Nyt kuulin, että kaksi koulukiusaajani on kuollut. Toinen huumeisiin toinen liikenneonnettomuudessa.
OLEN NIIN ONNELLINEN!!
Ihan turha koittaa päästä esim. töihin firmoihin missä työskentelemme korkeilla paikoilla. Tukimme kaikin tavoin kiusareiden ja heidän lastensa mahdollisuudet päästä esim. kesätöihin. Suoraan roskikseen menevät anomukset heiltä. Kukaan ei halua kuzipäitä töihin.
mutta jos näin olisi, niin ei olisi kyllä meidänkään firmaan asiaa tulla töihin. Miksi tosiaan ottaa kusipäitä töihin, kun työmarkkinoilta löytyy normaalejakin ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turha koittaa päästä esim. töihin firmoihin missä työskentelemme korkeilla paikoilla. Tukimme kaikin tavoin kiusareiden ja heidän lastensa mahdollisuudet päästä esim. kesätöihin. Suoraan roskikseen menevät anomukset heiltä. Kukaan ei halua kuzipäitä töihin.
Näin on! Yleensä kiusaajista kasvaa paskahousuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelisin ihan samalla tavalla.
Paha saa palkkansa.
Sitä saa mitä tilaa.
Ei mitään sääliä, kerran kiusaaja pystynyt olemaan säälimätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää olla aika pahasti häiriintynyt, että kostaisi koulukiusaajan lapselle asti tämän vanhemman lapsena tekemän kiusan. Minuakin kiusattiin koulussa, mutta eipä tulisi mieleeni kantaa kaunaa 20 vuoden jälkeen, varsinkaan kiusaajien lapsia kohtaan. Ohjausta ja valvontaa kiusaajat olisivat tarvinneet ja kiusatut myös, ja silloin kouluaikana. Ei kostoa vuosien jälkeen. Jos jollekulle asiasta kaunaa kannan, niin opettajille, jotka tiesivät kyllä, mutta eivät tehneet mitään.
Karma is bitch! Sitä saa mitä tilaa.
että kaikki vakavasti sairastuneet ovat tehneet pahaa elämässään. Aika ajatelematon ja kevyt lausahdus mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulukiusatun lapsuus ja nuoruus) Ja pakko sanoa että ikävä kyllä edelleen kannan kaunaa, tai ainakin tunnen syvää inhoa. Ja ei, en varmastikkaan kostaisi kiusaajani lapsille (onneksi en asu lähelläkään entistä kiusaajaani), mutta varmasti seuraisin hänen lastensa käytöstä suurennuslasin kanssa, sillä en usko että kiusaajani (siis näiden lasten äiti joka vaikuttaa heidän ajatusmaailmaansa) on muuttunut pätkääkään.
Kohdallani kiusaushistoria oli siis reilun kymmenen vuoden mittainen ja silloin iloisella 70-80 luvulla sanottiin vain että reipastukaas nyt eli kiusaamista ei edes tunnustettu saati että siihen olisi puututtu.
Se että saa jonkun vakavan sairauden on kamalaa aina. No korkeintaan pedofiilille mutta tavalliselle koulukiusaajalle: miten se voi olla karmaa tai saa mitä tilaa? Jos sairastuu syöpään niin onko se teistä muka oikein koska ihminen on kiusannut jotain?
Mihin te vedätte rajan? Jos hiljaset hyväksyjät saisivat vakavan sairauden niin olisiko sekin "mitä tilaa"?
Minusta tuota ei voida koskaan ajatella että onpa hyvä kun saa takasin: sen saa takasin vaikkapa niin että joutuu rakkaan jättämäksi tai annetaan potkut. Mutta tuntuu kamalalta että joku ajattelee vaikka kuoleman tulevan siksi että joku on tehnyt väärin.
Lapseni on kuollut: mitä hän on tehnyt että ansaitsi kuoleman?
En voi ymmärtää miten te puhutte asiasta noin kevytkenkäisesti. Kiitos tästä ketjusta, toivottavasti tuli hyvä mieli teille; ettei se vaan sitten kostautuisi???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että saa jonkun vakavan sairauden on kamalaa aina. No korkeintaan pedofiilille mutta tavalliselle koulukiusaajalle: miten se voi olla karmaa tai saa mitä tilaa? Jos sairastuu syöpään niin onko se teistä muka oikein koska ihminen on kiusannut jotain? Mihin te vedätte rajan? Jos hiljaset hyväksyjät saisivat vakavan sairauden niin olisiko sekin "mitä tilaa"? Minusta tuota ei voida koskaan ajatella että onpa hyvä kun saa takasin: sen saa takasin vaikkapa niin että joutuu rakkaan jättämäksi tai annetaan potkut. Mutta tuntuu kamalalta että joku ajattelee vaikka kuoleman tulevan siksi että joku on tehnyt väärin. Lapseni on kuollut: mitä hän on tehnyt että ansaitsi kuoleman? En voi ymmärtää miten te puhutte asiasta noin kevytkenkäisesti. Kiitos tästä ketjusta, toivottavasti tuli hyvä mieli teille; ettei se vaan sitten kostautuisi???
Vaan siitä että ei tarvitse ottaa itselleen huonoa omaatuntoa vaikkei lapsensa koulukiusaajan kohtaloa niin surisikaan.
Omalle lapselleni opetan, ettei saa kostaa kiusaajalle.
Olen itsekkin kiusattu ja haluan olla hyvä ihminen ja en ajattele niinkuin te ajattelette.
Kiusaaja teki teistä kiusaajan.
että koulukiusaaminen jättää syvät jäljet, jotka tuntuvat kipeiltä vielä vuosienkin päästä. Ehkä se saa meidät kiinnittämään tämän hetken lasten oloihin tarkemmin huomiota ja huolehtimaan siitä, että nykyään kiusaamiseen puututaan tiukemmin ja se laitetaan loppumaan. Ettei sanottaisi, kuten jonkun viestin mukaan iloisella 80-luvulla, vaadittaisi vaan reipastumaan.
AP, älä tunne huonoa omaatuntoa tunteistasi, Pidä huoli vain siitä, että et puhu niitä ääneen lastesi kuullen.
jos nauraa kun oman lapsen kiusaajilla on kaikki mennyt päin persettä.
Olen kyllä nauttinut suunnattomasti kun olen kuullut heidän huumekokeiluistaan ja kuuntelen kun näiden kiusaajien mammat parkuu kun lapsilla menee huonosti.
Omalle lapselleni opetan, ettei saa kostaa kiusaajalle. Olen itsekkin kiusattu ja haluan olla hyvä ihminen ja en ajattele niinkuin te ajattelette. Kiusaaja teki teistä kiusaajan.
Mielestäni se etten toivo hyvää kiusaajalleni ei ole kiusaamista (tai kiusaan korkeintaan itseäni kun vielä häntä ajattelen), sama tilanne jos kyse lapsen kiusaajasta.
Ensinnäkin tätä viestiä en ymmärtänyt. Mielestäni sanoin aika selkeästi, että lapsi joka sairastui vakavasti on koulukiusaaja. Ei hänen vanhempansa.
Kiusaajan vanhemmat ovat tuttujamme pidemmältä ajalta. Facebook- kavereitakin olemme. Lapsi ei varsinaisesti ole kiusannut omia lapsiani, vaan muita.
Eräs kiusatuksi tulleista on läheisemmän tuttavani lapsi. Kuulin kiusaamisesta vasta hiljan. Kiusaaminen on ollut sen verran perustavaa laatua ja kohdistunut pariin ikätoveriin erityisesti. Teki pahaa kuulla että tytöt tuollaiseen pystyvät.
Tässä tapauksessa kiusaaja on ollut opettajan silmissä kiltti enkeli, joka ei kykenisi kiusaamaan. Sitten open silmän välttäessä tapahtunut jatkuvaa päivittäistä kiusaamista.
Lapsen äiti kertoi sairaudesta facebookissa ja oli luonnollisesti hyvin järkyttynhyt ja poissa tolaltaan. En vain osaa tuntea vilpitöntä myötätuntoa.
AP
Pitää olla aika pahasti häiriintynyt, että kostaisi koulukiusaajan lapselle asti tämän vanhemman lapsena tekemän kiusan. Minuakin kiusattiin koulussa, mutta eipä tulisi mieleeni kantaa kaunaa 20 vuoden jälkeen, varsinkaan kiusaajien lapsia kohtaan. Ohjausta ja valvontaa kiusaajat olisivat tarvinneet ja kiusatut myös, ja silloin kouluaikana. Ei kostoa vuosien jälkeen. Jos jollekulle asiasta kaunaa kannan, niin opettajille, jotka tiesivät kyllä, mutta eivät tehneet mitään.
niin ei heruisi myötätuntoa kiusaajalle tai kiusaajan vanhemmille missään tapauksessa. Miksi sinä rasitat päätäsi pohtimalla moista?