Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea huonoista oloista tulevaa lapsen kaveria?
21.09.2008 |
Teinillämme on hyvä ystävä, jonka kotiolot ovat hankalat. Alkoholi- ja mielenterveysongelmaa, perheväkivaltaa, köyhyyttä jne. Isäpuolia tullut ja mennyt, biologisesta isästä ei pahemmin havaintoa. Tavallaan tyypillinen moniongelmainen perhe. Lapsi itse on taustasta huolimatta uskomattoman hyvin pärjäävä yläkoululainen. Mukava ja fiksu, hyvä koulussa, ei pahemmin hölmöile päihteiden kanssa tai muutenkaan. Yrittää ihan hirveästi olla kunnollinen.
Olemme tehneet lastensuojeluilmoituksia, kun lapsi on välillä ollut ottavana osapuolena perheväkivallassa ja kun on kertonut, että äitiä ei ole näkynyt muutamaan päivään ja kotona ei ole ruokaa. Lapsi itse vastustaa huostaanottoa ja katsoo pärjäävänsä ja samaan ovat ilmeisesti päätyneet myös lastensuojeluviranomaiset. Tavallaan ymmärränkin, on varmasti vaikea löytää sopivaa sijoituspaikkaa ns. kunnolliselle teini-ikäiselle, joka ei kuitenkaan ihan vielä ole valmis itsenäiseen tuettuun asumiseen. Ja voisihan se olla, että sijoitus uusiin ympyröihin olisi se korsi, joka katkaisisi kamelin selän.
Olemme päätyneet ruokkimaan lasta ja sanoneet, että voi tulla meille koska vain, jos kotona tilanne käy liian vaikeaksi. Onkin aika usein meillä yötäkin ja viettää muuten suuren osan ajastaan meillä ja syö myös meillä usein. Olemme antaneet lapselle synttäri- ja joululahjoiksi lahjakortteja H&M:lle, koska lapsen vaatettaminen ei tunnu olevan ihan kärkisijoilla äidin rahankäyttöjärjestyksessä.
Lapsella on suuria unelmia tulevaisuutensa suhteen ja sinänsä kaikki mahdollisuudet toteuttaa niitä, on oikeasti tavallista lahjakkaampi monessakin asiassa. Mutta miten häntä voisi tukea, että jaksaisi sinne asti, koska tosiasiahan on, että vaikeasta taustasta on todella vaikea pyristellä eteenpäin ja pienemmätkin vastoinkäymiset voivat tuhota hyvät ja realistiset suunnitelmat, kun taustatukea ei ole?
Kommentit (41)
teille maksetaan kulukorvaus yli 200 euroa ja lapsi saisi muutamaksi vuodeksi turvallisen perheen. tapaamisethan teinin omaan kotiin säilyisi.
mielestäni teiniä ei välttämättä kannata sijoittaa, koska perheeseen tuskin pääsisi.
tässä nyt yksi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pohtikaa tulevaa lukiovalintaa lapsen kanssa yhdessä. Valitkaa lukio huolella. Valintaperusteita voisi olla esim:
- joku erityislukio. Ilmaisutaidon, kielen, matematiikan tms. erityislukio, joka ihan sattumalta sijaitsee siinä kaupungissa, mihin tekin muutatte. TÄssä on hyvä syy tarjota lapselle tilapäistä vuokrahuonetta täysihhoidolla teidän kodistanne.
-joku muu sisäoppilaitosperiaatteella toimiva erityislukio, kansanopisto tai vastaava.
Onneksi kaikki eivät ole yhtä välinpitämättömiä.
lopulta kävin lukion asumalla itsenäisesti (opiskelijasolussa) - kämppä lastensuojelun hoitamana. Minuakin muutama tuttavaperhe auttoi, ei tosin noin paljoa. Olisin kyllä itse ollut todella loukkaantunut jos olisin kuullut jonkun aikuisen puhuvan minusta siihen sävyyn että oppiikohan tuo koskaan käymään töissä, tms.
Joten ap, vaikka kuinka hyvää tarkoittava olisikin, voisi kunnioittaa lasta vähän enemmän.
Jos lapsi on nyt yläasteella, muutaman vuoden päästä opiskelija-asuntoon muuttaminen voi jo onnistua.
jos lasten suojelun mielestä huostanottoon ei ole syytä niin sille ei kyllä voi oikein mitään.
Pahoinpitelyistä voi tietenkin aina tehdä rikosilmoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhekoti tai koulukoti ei ole tytön paikka. Ihan hyvä, ettei lastensuojeluviranomaiset ole sijoittaneet muualle.
Joutuisi ongelma lapsien joukkoon jonne ei kuulu ja joutuisi varmasti kiusatuksi.
Jos teitä ei haittaa, että syö ja nukkuu useasti luonanne, niin anna olla luonanne ainakin välillä.
Tarvitsee varmasti myös aikuista joka kuuntelee hänen unelmiaan eli ihan vaan kuunteleminenkin auttaa varmasti paljon tätä tyttöä.
En minä ainakaan oman tyttäreni kuullen puhu siitä, että välillä pelkään, että ajautuu huonoille teille luonteellaan, jossa välitön tyydytys on aika korkealla listassa, kun päättää asioita. On myös paljon impulsiivisempi kuin ikäisensä. Näen hänen luonteellaan esimerkiksi alkoholismin riskin tavallista isommaksi, mutta en tietenkään tyttärelleni puhu, että tuleekohan sinusta isona juoppo huora. Tyttöni on vasta 9-vuotias, mutta yritämme hänelle opettaa nimenomaan noita asioita, joissa näen hänellä olevan riskejä. Näitä opetetaan myönteisellä tavalla ja ne "pahin mahdollinen"-skenaariot pysyvät tiukasti minun ja tytön isän välisissä keskusteluissa, joita tyttö ei takuulla voi päästä kuulemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahdollisuus ottaa lapsi kokonaan asumaan luoksenne?
Mutta emme ole myöskään tyhmiä tai sokeita tai kyvyttömiä ymmärtämään, kuinka sosio-ekonominen tilanne periytyy. Ei siinä ole kyse sen lapsen huonoudesta, vaan ihan vain siitä, että lapsuudenkodissa opitun mallin muuttaminen on aina vaikeaa, oli se malli mikä hyvänsä. Tietysti joskus syrjäytymisessä ovat apuna vielä tietyt voimakkaasti periytyvät neurologiset tai mielenterveysongelmat, mutta kyllä siinä on paljon sosiaalista perintöäkin.
Mitä tulee sijaisperheeksi alkamiseen, niin huostaanotto tosiaan on aina äärimmäinen toimi. Käsittääkseni äiti on myös aina tsempannut jonkin aikaa, kun huostaanoton uhka on ollut todellinen. Ja nyt lapsi on tosiaan jo niin iso, että sijoituspaikkaongelmat ovat varmasti yksi huostaanottoa vastaan puhuva asia. Joku laitossijoitus tuskin tekisi ainakaan mitään hyvää tällaiselle nuorelle. Sen sijaan tuettu itsenäinen asuminen pois kotoa saattaisi hyvinkin tulla lastensuojelun mielestä kyseeseen parin vuoden päästä.
Pakko myöntää, että nuo jonkin ehdottomat erityislukiot ovat käyneet itselläkin mielessä. Äiti taatusti vastustaisi huostaanottoa viimeiseen asti, mutta saattaisi hyvinkin päästää halukkaan nuorensa internaattiin tai koulukortteeriin toiselle paikkakunnalle viikoiksi. Jos meille muutto tulee, on suunta todennäköisesti pääkaupunkiseutu, joten siellähän erikoislukioita riittäisi. Tosin tällä paikkakunnalla on omasta takaa pari oikein hyvää lukiota, joten sinänsä paremmalla lukiolla perustelu ei ole ihan niin helppoa. Mutta voi hyvin olla, että jos vuoden päästä tilanne on sama ja me olemme lähdössä seuraavana kesänä, saatamme ottaa lapsen kanssa puheeksi tällaisetkin vaihtoehdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiperheenä toimiminen on lastensuojelullinen tukitoimi, lomaperheenä (jona voisitte toimia vaikka asuisitte kaukana) voisitte myös toimia virallisestikin, olettehan sitä nyt jo käytännössä.
Syrjätymisen riski tosiaan on olemassa. Mutta kun tuntuu, että lapsi on noin sinnikäs ja saa tärkeää tukea teiltä, kaikki ovet on auki!
Minkälainen yhteys ap sinulla on äitiin? Onko ihan hullu ajatus, että kutsuisit syömään/kahville joskus ihan lapsen kanssa?
Kertoisit, että "Sinulla on hieno poika, olemme valtavan kiintyneitä häneen". ja tuosta voisi asiat sitten lähteä hyvin rullaamaan..
T. tukihenkilö
Itse olen alkoholisti perheestä. Isä joi ja äiti välitti&hoisi vain veljeäni.
Kun tulin teini-ikään isäni ajoi minut esim. kesken ruokailun pihalle.
Onneksi minulla oli ystävä, jonka vanhemmille olin kuin oma tytär.
Olin heillä useita viikkojakin, eikä kukaan perheestäni kysellyt perääni.
Heillä minua pidettiin kuin perheenjäsentä. Minulla oli oma pyyhenaulakko, ja vieraiden tullessa minut esiteltiin kuin kuuluisin perheeseen.
Myös muut heidän sukulaiset olivat minulle tuttuja, koska olimme tunteneet pikkutytöistä lähtien.
Olin ja olen todella kiitollinen heille, että välittivät minusta. Olen oppinut ja saanut heiltä paljon.
Nyt täytin 40 vuotta, eikä oma äitini muistanut millään tavalla. Näiltä "sijais"vanhemmiltani sain kortin ja lahjan.Mutta kaunein oli viesti, missä sanoivat rakkaaksi tyttärekseen.
Eli tahdon vaan sanoa, että olette todella kultaisia ja ihania, ja tämä lapsi varmasti osaa arvostaa sitä nyt ja vanhempana.
Itse uskon, että "vara"vanhempieni ansiosta olen saanut edes jonkinlaisen pohjan elämälleni, enkä ajautunut nuorena huonoille teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan uskomatonta, että teidänlaisianne ihmisiä vielä on olemassa :)
Alunperin otin häneen yhteyttä, kun pyysimme hänen lastaan ja toista lapsemme kaveria mukaan viikonloppuretkelle vanhimman lapsemme seuraksi. Siis ihan samalla tavalla otin yhteyttä ja kävin lyhyesti esittäytymässä kuin tämän toisenkin kaverin vanhemmille. Sen jälkeen olemme pitäneet jonkin verran yhteyttä ja emme olisi esimerkiksi niitä lahjakortteja uskaltaneet antaa, jos emme olisi ensin pyytäneet äidiltä lupaa. Hän hyväksyi ne ilomielin, kun asian esitti oikein.
Kuuntelen häntä, sympatiseeraan enkä oikeastaan sano poikkipuoleista sanaa, koska siitä tuskin olisi mitään hyötyä ja toisaalta se voisi hankaloittaa tilannetta paljon. Jos on ihan pakko hoitaa hänen kanssaan joku vaikea asia, mieheni hoitaa sen. Eli häneen päin minä olen hyvin sympaattinen, mieheni tiukempi (esim. ne lastensuojeluilmoitukset teki mieheni ja häntä "syytetään" niistä.)
Äitiys on niin herkkä alue, että kenelle tahansa mikä tahansa poikkipuolinen sana siitä (olkoon kuinka totta tahansa) on varmasti kova paikka. Ja tässä tilanteessa itse pidän aivan ensiarvoisena, että välit tämän lapsen äitiin eivät mene. Valitettavasti hän suhtautuu sosiaaliviranomaisiin erittäin epäluuloisesti, joten tuki- tai lomaperhettä ei oikein uskalla ehdottaa. Onhan tämä meidän puoleltamme hieman epärehellistä, mutta en oikein näe muitakaan keinoja tasapainoilla tällaisessa tilanteessa.
Minkälainen yhteys ap sinulla on äitiin? Onko ihan hullu ajatus, että kutsuisit syömään/kahville joskus ihan lapsen kanssa?
Kertoisit, että "Sinulla on hieno poika, olemme valtavan kiintyneitä häneen". ja tuosta voisi asiat sitten lähteä hyvin rullaamaan..T. tukihenkilö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle se oli lähtökohta koska olin opiskeleva yh ja tarvitsin kulukorvauksen. Hienoa, että yhteistyö sujuu perheen kanssa!
En kyllä näe mitään muuta mitä voisit tehdä! Noista tulevaisuuden suunniltelmista en sikäli stressaisi, koulussa on opot. Mutta toki lasten kanssa jutella kannattaa. Ammattikoulu on erittäin hyvä vaihtoehto. Nykyään esim. amk:hon pääsee hyvin jatkamaan ilman luokiotaustaa.
T. peruskoulupohjainen amk-tutkinnon suorittanut
Mutta jos siihen joutuu "tyytymään", vaikka olisi haaveillut toisenlaisesta ammatista, se voi olla aika isku. Siinä ei paljon välttämättä auta se, kun sanoo, että LVI-teknikkona tienaat enemmän kuin lääkärinä ainakin 10 seuraavaa vuotta ja lääkäriltä menee 20 vuotta aikaa ottaa ansaituissa tuloissa LVI-teknikko kiinni, jos saakaan, jos toinen on halunnut nimenomaan lääkäriksi. Ja kun yläkoululaisella pojalla on keskiarvo 9 paremmalla puolella, niin ymmärtää, että hän ehkä haaveilee nimenomaan akateemisesta tulevaisuudesta.
Kouluissa on opot, mutta opot tuntuvat painottavan ja tukevan nimenomaan ammattikoulupolkua etenkin näille heikommista sosio-ekonomisista oloista tuleville pojille. Lukio jätetään niille, joille kotoa näytetään mallia siihen suuntaan. Ja kuten sanottua, ehdottoman järkevä valintahan ammattikoulu on, mutta jos se ei ole sitä mitä haaveilee, niin sinne ajautuminen voi tuntua häviöltä.
En kyllä näe mitään muuta mitä voisit tehdä! Noista tulevaisuuden suunniltelmista en sikäli stressaisi, koulussa on opot. Mutta toki lasten kanssa jutella kannattaa. Ammattikoulu on erittäin hyvä vaihtoehto. Nykyään esim. amk:hon pääsee hyvin jatkamaan ilman luokiotaustaa.
T. peruskoulupohjainen amk-tutkinnon suorittanut
Jos näin, niin ilman muuta tätä tulee tukea, mutta ammattikoulu ja ns. duunaruus ei ole huono asia, ja amk:hon voi aina jatkaa tuota kautta.
Ette kuitenkaan voi asettaa tähtämiä pojalla hänen puolestaan. Duunarikin voi olla onnellinen ja älykäs jne. 14veet on TODELLA pieniä vielä päättämään mitä työkseen haluaa. Eikä rikkinäisestä perheestä oleva lapsi ehkä tuollaisia ensimmäisenä mieti.
On mukava, että ajatte hänen etujaan, mutta ajakaa HÄNEN etujaan ja halujaan.
Molemmat akateemisia ammatteja. Tietenkin mieli ehtii muuttua vielä ja nuo ammattihaaveet voivat hyvinkin olla esimerkiksi televisiosarjojen vaikutusta, mutta en silti ala selittämään hänelle, että haaveile mitä haaveilet, mutta kyllä kannattaisi mennä ammattikouluun, kun sieltä sitten voi aina jatkaa amk:n, jos siltä tuntuu.
Pieniähän 14-vuotiaat ja 15-vuotiaatkin vielä ovat ja siksikin lukio on usein hyvä keino hankkia lisäaikaa. Lukion jälkeenkin voi mennä amk:n tai ammattikouluunkin, jos se tuntuu sopivimmalta vaihtoehdolta. Meneehän siinä aikaa tavallaan hukkaan, jos sitten haluaakin kampaajaksi tai rakennusmieheksi, mutta vaikka sen ammattikoulun kävisikin sitten vasta lukion jälkeen, niin ei sitä silti ikäloppu ole työelämään päästessään.
En tiennyt, että akateeminen ala oli pojan haave
Jos näin, niin ilman muuta tätä tulee tukea, mutta ammattikoulu ja ns. duunaruus ei ole huono asia, ja amk:hon voi aina jatkaa tuota kautta.Ette kuitenkaan voi asettaa tähtämiä pojalla hänen puolestaan. Duunarikin voi olla onnellinen ja älykäs jne. 14veet on TODELLA pieniä vielä päättämään mitä työkseen haluaa. Eikä rikkinäisestä perheestä oleva lapsi ehkä tuollaisia ensimmäisenä mieti.
en todellakaan käskenyt ottaa. asiaa voi tunnustella vanhemmilta, mutta se on tehtävä erittäin hienovaraisesti.
t.13
lapsi voi edelleen tavata vanhempiansa, mutta ap ei tarvitse elättää lasta ilmaiseksi.
Ihanaa, että pojalla on tuollainen tuki ja turva olemassa :). Te voitte olla ylpeitä itsestänne! Poika muistaa ihan varmasti AINA teiltä saamansa tuen ja turvan. Kiva huomata, että maailmassa on vielä aitoa hyvyyttä olemassa.
lukiovuosinaan, vaan saatamme muuttaa taas parin vuoden kuluttua. Rahallisesti voimme tietysti silti tukea ja järjestää jonkun toisen turvapaikan, mutta...
Yksi, mitä olemme yrittäneet kovasti, on muodostaa lapsen päähän noista unelmista realistisia suunnitelmia. On helppo unelmoida, mutta unelmia on vaikea toteuttaa, jos ei saa neuvoja, miten se tehdään. Hän haluaisi lääkäriksi tai juristiksi (olkoon sitten televisiosta napattuja unelmia, kunhan vaan jaksaa haaveilla) ja olemme jutelleet aika paljonkin siitä, miten noihin ammatteihin valmistutaan, missä asioissa pitäisi olla hyvä, millaisia ainevalintoja lukiossa pitäisi tehdä jne.Lisäksi olisi tarkoitus järjestää niin, että hän sattuisi olemaan meillä, kun muutama tuttavapiirissä oleva noiden ammattien harjoittaja sattuisi kylään. Jotenkin tuntuu, että hänen olisi hyvä nähdä, että he ovat ihan tavallisia ihmisiä ja jutella heidän kanssaan hieman opiskeluista, siitä mitä työ oikeasti on yms. että ei syntyisi mitään mielikuvamuuria, jonka toisella puolella ovat ne ihmiset, jotka toimivat näissä hänen unelma-ammateissaan ja toisella puolella hänen tuntemansa "tavalliset" ihmiset.