Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea huonoista oloista tulevaa lapsen kaveria?
21.09.2008 |
Teinillämme on hyvä ystävä, jonka kotiolot ovat hankalat. Alkoholi- ja mielenterveysongelmaa, perheväkivaltaa, köyhyyttä jne. Isäpuolia tullut ja mennyt, biologisesta isästä ei pahemmin havaintoa. Tavallaan tyypillinen moniongelmainen perhe. Lapsi itse on taustasta huolimatta uskomattoman hyvin pärjäävä yläkoululainen. Mukava ja fiksu, hyvä koulussa, ei pahemmin hölmöile päihteiden kanssa tai muutenkaan. Yrittää ihan hirveästi olla kunnollinen.
Olemme tehneet lastensuojeluilmoituksia, kun lapsi on välillä ollut ottavana osapuolena perheväkivallassa ja kun on kertonut, että äitiä ei ole näkynyt muutamaan päivään ja kotona ei ole ruokaa. Lapsi itse vastustaa huostaanottoa ja katsoo pärjäävänsä ja samaan ovat ilmeisesti päätyneet myös lastensuojeluviranomaiset. Tavallaan ymmärränkin, on varmasti vaikea löytää sopivaa sijoituspaikkaa ns. kunnolliselle teini-ikäiselle, joka ei kuitenkaan ihan vielä ole valmis itsenäiseen tuettuun asumiseen. Ja voisihan se olla, että sijoitus uusiin ympyröihin olisi se korsi, joka katkaisisi kamelin selän.
Olemme päätyneet ruokkimaan lasta ja sanoneet, että voi tulla meille koska vain, jos kotona tilanne käy liian vaikeaksi. Onkin aika usein meillä yötäkin ja viettää muuten suuren osan ajastaan meillä ja syö myös meillä usein. Olemme antaneet lapselle synttäri- ja joululahjoiksi lahjakortteja H&M:lle, koska lapsen vaatettaminen ei tunnu olevan ihan kärkisijoilla äidin rahankäyttöjärjestyksessä.
Lapsella on suuria unelmia tulevaisuutensa suhteen ja sinänsä kaikki mahdollisuudet toteuttaa niitä, on oikeasti tavallista lahjakkaampi monessakin asiassa. Mutta miten häntä voisi tukea, että jaksaisi sinne asti, koska tosiasiahan on, että vaikeasta taustasta on todella vaikea pyristellä eteenpäin ja pienemmätkin vastoinkäymiset voivat tuhota hyvät ja realistiset suunnitelmat, kun taustatukea ei ole?
Kommentit (41)
Mutta minkälaisen esimerkin antaa lapselle vanhemmat jotka harrastavat seksiä satojen kanssa? Paheksutte tuon pojan äidin toimintaa mutta ei sekään tervettä ole että seksiriippuvaiset ihmiset ovat seksinnälkäisinä koko ajan jonkun kimpussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään enemmistö menee ammattikouluun ja moni ihan hyvän todistuksen kanssa. On jopa linjoja joihin vaaditaan yli 9 keskiarvoa.
lukiovuosinaan, vaan saatamme muuttaa taas parin vuoden kuluttua. Rahallisesti voimme tietysti silti tukea ja järjestää jonkun toisen turvapaikan, mutta...
Yksi, mitä olemme yrittäneet kovasti, on muodostaa lapsen päähän noista unelmista realistisia suunnitelmia. On helppo unelmoida, mutta unelmia on vaikea toteuttaa, jos ei saa neuvoja, miten se tehdään. Hän haluaisi lääkäriksi tai juristiksi (olkoon sitten televisiosta napattuja unelmia, kunhan vaan jaksaa haaveilla) ja olemme jutelleet aika paljonkin siitä, miten noihin ammatteihin valmistutaan, missä asioissa pitäisi olla hyvä, millaisia ainevalintoja lukiossa pitäisi tehdä jne.Lisäksi olisi tarkoitus järjestää niin, että hän sattuisi olemaan meillä, kun muutama tuttavapiirissä oleva noiden ammattien harjoittaja sattuisi kylään. Jotenkin tuntuu, että hänen olisi hyvä nähdä, että he ovat ihan tavallisia ihmisiä ja jutella heidän kanssaan hieman opiskeluista, siitä mitä työ oikeasti on yms. että ei syntyisi mitään mielikuvamuuria, jonka toisella puolella ovat ne ihmiset, jotka toimivat näissä hänen unelma-ammateissaan ja toisella puolella hänen tuntemansa "tavalliset" ihmiset.
niistä mahdollisuuksista päästä sisään, mitä luion käyneillä on. Siis enimmillään.
Joka vuosi 5-15 opiskelijan välillä oppiaineittan vaihteleva (mutta etukäteen määrätty) kiintiö otetaan sisään pelkän pääsykokeen perusteella, siis katsomatta tai vaatimatta lukiotodistuksia tai yo-todistuksia. Kokonaissisäänotto on sen sijaan jotain 10-50 opiskelijan välillä/oppiaine. Eli parhaimmillaan 10-50% opiskelijoista voi päästä sisään ilman lukion käytiä ja yo-todistusta, pelkästään sillä että on pääsykokeessa paras. Näiden kaikkien ei kuitenkaan TARVITSE olla niitä, jotka eivät ole käynee tlukiota, he ovat vain kylmästi niitä, jotka ovat olleet pääsykokeessa parhaita. Kaikki loput eli 50-90% sisäänotosta otetaan sitten yo-todistuksen, lukiotodistuksen ja pääsykokeen yhteispisteiden perusteella.
Tarkoittaahan tämä, että jos ihminen haluaa alalle, jolle on vaaditaan ylopistokoulus, niin kyllä hänen kannattaa edelleen se lukio käydä. Se lisää sisäänpääsymahdollisuuksia yliopistoon huomattavasti ihan pelkällä tilastomatematiikalla, vaikkei ottaisi yhtään huomioon sitä, että lukiossa harjoitellaan myös esim pääsykokeille tyypillistä vastaustekniikkaa ja lukutekniikkaa ihan toisessa mitassa kuin jossain ammattikoulussa.
mua kukaan kyllä noin auttanut. Enemmänki oli sitä halveksuntaa että toi haisee röökille kun sillä poltetaan kotona jne jne. siis ihan kunnon halveksuntaa oikein mun naaman edessä. On kyllä ihanaa kun on tolasia ihmisiä jotka auttaa. Olen silti aika hyvin selvinnyt tosta "paskasta"lapsuudesta.
jopa kymmenien kiintiö
niistä mahdollisuuksista päästä sisään, mitä luion käyneillä on. Siis enimmillään.
Joka vuosi 5-15 opiskelijan välillä oppiaineittan vaihteleva (mutta etukäteen määrätty) kiintiö otetaan sisään pelkän pääsykokeen perusteella, siis katsomatta tai vaatimatta lukiotodistuksia tai yo-todistuksia. Kokonaissisäänotto on sen sijaan jotain 10-50 opiskelijan välillä/oppiaine. Eli parhaimmillaan 10-50% opiskelijoista voi päästä sisään ilman lukion käytiä ja yo-todistusta, pelkästään sillä että on pääsykokeessa paras. Näiden kaikkien ei kuitenkaan TARVITSE olla niitä, jotka eivät ole käynee tlukiota, he ovat vain kylmästi niitä, jotka ovat olleet pääsykokeessa parhaita. Kaikki loput eli 50-90% sisäänotosta otetaan sitten yo-todistuksen, lukiotodistuksen ja pääsykokeen yhteispisteiden perusteella.
Tarkoittaahan tämä, että jos ihminen haluaa alalle, jolle on vaaditaan ylopistokoulus, niin kyllä hänen kannattaa edelleen se lukio käydä. Se lisää sisäänpääsymahdollisuuksia yliopistoon huomattavasti ihan pelkällä tilastomatematiikalla, vaikkei ottaisi yhtään huomioon sitä, että lukiossa harjoitellaan myös esim pääsykokeille tyypillistä vastaustekniikkaa ja lukutekniikkaa ihan toisessa mitassa kuin jossain ammattikoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se 14-vuotias poika joka asuu teillä ei ole sinun lapsesi. Ette ole häntä adoptoineet, hänellä on omatkin vanhemmat. Miksi haluat kieltää tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vuonna 2008 yliopistoihin sisäänpäässeistä ei ole ylioppilaita ja ennen kaikkea lukiota (tai vastaavaa koulua ulkomailla) käymättömiä. Tuossa pelkän pääsykokeen kiintiössä kun hakee aika moni muukin, kuin ammattikoulupohjalta hakeva. Kaikki ne ylioppilaat, jotka yhteispisteillä eivät päässeet sisään otetaan siinä myös huomioon, samoin siinä kiintiössä hakevat monet ulkomailla lukiota vastaavan koulutuksensa suorittaneet, pidemmän aikaa sitten ylioppilaiksi kirjoittaneet jne. Ja kuten todettua, paljon siinä pääsee sisään niitäkin melko tuoreita ylioppilaita, joilla yo-todistus ei kovin hyvä, mutta jotka pääsykokeisiin tsempanneet.
Heilui sitten päivät puukon ja paksun kettingin kanssa. Hakkasi autojen kumeja puukolla puhki ja hakkasi kettingillä kojelautoja. Potki sivulaseja rikki autoista. Sytytteli tulipaloja ja kulki kaiket yöt yksin 20 l jerrykannun kanssa( täynnä bensiiniä) ja sytytteli autoja ja taloja tuleen. Vastaantulijoita huitoi kirveellä tai puukolla. Eivät omat vanhemmat välittäneet missä luuraa toisin kuin te. Tämä poika ei saanut koskaan mitään syytettä, koska poliisi ei koskaan saanut häntä koskaan kiinni itse teosta ja kuulusteluissa kielsi kaiken. Oli sen verran taitava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä paitsi hän asuu meillä ja me huolehdimme hänen kasvatuksestaan ja huollostaan, joten kyllä hän on meidän(kin) poika. Hänen omien vanhempiensa olemassaoloa ei missään nimessä kielletä. Hän tapaa äitiään ja hänen isästään mieheni puhuu hänelle paljon. Sukua hänllä on valitettavan vähän ja se vähäkään ei ole turhan läheistä, mutta sille emme voi mitään.
Se 14-vuotias poika joka asuu teillä ei ole sinun lapsesi. Ette ole häntä adoptoineet, hänellä on omatkin vanhemmat. Miksi haluat kieltää tämän?
Onpa vieläpä käynyt niinkin onnellisesti, että pojan äidillä on jo pari kuukautta tainnut olla menossa parempi jakso sen jälkeen, kun hän dumppasi yhden luuserimiehen. Nyt tosin kuulemma taas uusi kierroksessa, mutta toivottavasti hieman asiallisempi eikä ainakaan väkivaltainen.
Mitä ap:lle kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on aikuinen, joka välittää = te.
Jos teidän perheellä riittää rahkeita, niin kannattaisikohan teidän ryhtyä lapsen sijaisperheeksi, tai ainakin tukiperheeksi? Se on mahdollista lapsen sosiaalityöntekijän kautta. Puhukaa lapselle asiasta ja ehdottakaa! Etuna on se, että saatte hommasta vähän rahaa, jolloin voitte käyttää enemmän rahaa siihen ruokkimiseen ja vaatettamiseen. Ja te aikuisina saatte koulutusta (pride) ja henkistä tukea.
Inhottava tilanne; mua alkoi ihan niiskuttaa. Kakkosen juttu on hyvä, joskaan en tiedä, millaisen byrokratian se vaatii toteutuakseen. Mitä se lastensuojelu sitten on sanonut, kun olette ilmoituksia tehneet? Tietääkö poika, että olette ilmoittaneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ihanalta kuullostaa että autatte noin!! :)
varmasti siitä jo hänelle tosi suuri apu kun on teillä tuollainen "turva-paikka" teillä! Hienoa että tuollaisia ihmisiä löytyy!
Upeaa että jaksatte ja haluatte auttaa huonommassa asemassa olevaa noinkin paljon! En varmaan liioittele jos sanon että olette hyvin todennäköisesti pelastaneet nuoren kurjalta kohtalolta (ei omena kauas puusta putoa, ikävä kyllä) tukemalla ja antamalla mallia kunnollisesta elämästä.
2:n ehdottama tukiperhetoiminta kuulosti ainakin minusta tosi hyvältä idealta.
jonkuna, joka kuuntelee ja välittää ja joka auttaa. Te voitte myös järjestää lapselle pieniä tai, kunhan hän täytää sen maagisen 14, isompia kesätöitä ja vastaavaa, joilla hän voi itse rahoittaa lukiokirjoja ja sen sellaista. Voinette myös ajatella, etä teidän lapsenne ja hän jakavat niitä kirjoja, joita eivät tarvitse yhtä aikaa. Kun lapsi pääsee lukiosta, hän selviää omilleen, voi muuttaa opiskelija asuntoon ja saa opintorahaa ja opintolainaa, eikä enää ole riippuvainen äidistään.
Olen samaa mieltä siitä, että tässä vaiheessa huostaanotto ja sijoitus ei enää ole kovin toimiva ratkaisu. Tieneille kun ei enää löydy hyviä sijaisperheitä, vaan edessä on laitossijoitus. Siellä tuleva sosiaalinen malli ja valmiiksi rakennettu oppimishäiriöisen shabluuna ei ole kovin hyvä vaihtoehto fiksulle ja kunnolliselle nuorelle. Voihan hän sen kestääkin, mutta olisi parempi, jos hänen ei tarvitsisi.
Ihan varmasti nuori muistaa teidät koko loppuelämänsä toisena perheenään.
Ystävälläni oli vaikeat kotiolot ja hän sai "toisen kodin" toiselta ystävältään. Tämän perhe auttoi yhteistä ystäväämme ja ovet olivat aina hänelle avoinna. Perheen äiti oli kuin toinen äiti ystävälleni. Hän on siitä ikuisesti kiitollinen ja on varma, että ilman heidän tukeaan hänen elämänsä ei olisi nyt niin onnellista kuin se on.
Olkaa ylpeitä itsestänne!
Jatka vaan samaan malliin. Kannattaa kannustaa ja tukea lasta, etenkin jos hänellä on unelmia. Kertoa hänelle, että hän on fiksu lapsi ja että kaikki on mahdollista.
Ovat 14-vuotiaita ja viime kesäksi hankimme suhteilla heille sellaisen tutustu työelämään ja tienaa paikan. Saivat itse kirjoittaa hakemukset ja kävivät haastattelussa, mutta käytännössä homma oli sovittu siten etukäteen, että kunhan pistävät hakemukset eivätkä haastattelussa ole ihan törkeitä, niin saavat paikan. Lapset eivät tosin tätä tienneet, luulivat, että vain tiesimme tällaisen yrityksen olevan ja että sinne on aiemminkin otettu nuoria tällaiseen ohjelmaan. Firma on miehen työkaverin isän, joten yhteys ei ollut ilmiselvä.
Tämä juttu järjestettiin juuri enemmän tuota lapsen kaveria varten, omamme olisi voinut tämän kesän vielä lomailla rauhassa, mutta meistä oli hyvä, että tämä kaveri näkisi vähän, millaista työssäkäynti on ja tienaisi vähän ja ennen kaikkea saisi cv:nsä hyvälle alulle. Hänen äitinsä on ollut paljon työttömänä ja siksi tälle lapsellekaan ei ole ihan muodostunut sellaista itsestään selvää mallia, että käydään töissä ja eletään palkalla. Yksi isoista sudenkuopista, jonka uskon hänellä olevan, on juuri se, että tietyssä vaiheessa nuorena on vaihe, jolloin tekemättä mitään saa saman tai jopa korkeamman elintason kuin ponnistelemalla tulevaisuutensa eteen. Jos ei ole selvää mallia, että ensin opiskellaan ja sitten mennään töihin, voi siinä täysi-ikäisyyden tienoilla hyvinkin olla vaihe, jossa tuntuu, että mitä järkeä on tehdä mitään, kun elintaso on sama, teki tai ei.
Kun luin tekstisi, luin omaa kuin omaa tarinaani.
Valmistuinkin myöhemmin lääkäriksi ja nyt sain erikoislääkärin tutkinnon suoritettua hiljan.
Ilman tuota omaa tukiperhettäni, en olisi ymmärtänyt pääsykokeista ja yliopistoelämästä yhtikäs mitään ja taatusti olisi tilanne aivan toinen, ilman tuota koulukaverini perhettä.
Onneksi tuon perheen äiti oli niin fiksu, että hän näki lävitseni. Kävi nimittäin niinkin ,etten ollut sopivaa seuraa kaikille luokkakavereilleni heidän vanhempien mielestä.
Minulla on myös useita lapsia ja olemme onnellinen perhe. Mikä myös on osaltaan vaikuttanut kaikkeen.
Äidin kanssa ollaan nykyään väleissä ja hän nauttii lastenlapsistaan.
Kaikki olisi voinut mennä niin toisin, yksin en olisi selvinnyt lääkikseen.