Gallup: Millainen sisko olet? Ja millaisissa väleissä olet sisarustesi kanssa?

Kannustan ja tuen nuorempaa sisartani ja haluan hänelle pelkää parasta. Ollaan läheisiä, välillä riidelläänkin, mutta kaikki riidat selvitetään :D

eikä asuta enää saman katon alla. Nuorempana tapeltiin paljon, mutta kai se kuuluu vähän asiaan.



Mä olen ainoa tyttö, mutta en ole saanut mitään etuoikeuksia sen takia. En koe että me oltaisiin joudutta kilpailemaan vanhempien huomiosta tms.



Perintöä ei luultavasti tule, joten ei ole mistä tapella. Se on hyvä se.



Veljeni ovat mulle läheisiä, siskoa en ole ikinä halunnut.

kunnossa, harvemmin ollaan yhteydessä toisiimme, mutta äidin luona nähdään ja joskus jutellaan veljen vaimon kanssa kuulumisia puhelimessa.

ja myös siskoni on hyvä sisko :)



Oma pikkusiskoni on ilman muuta oman perheeni jälkeen läheisin ihminen kaikista ja kerromme siskon kanssa tosillemme jopa sellaisia asioita joista ei miehen kanssa puhuta. Soitellaan vähintään joka toinen päivä ja nähdään aina kun mahdollista.



Ei kilpailla, sanoisin että iloitaan vilpittömästi toistemme menestyksestä ja surraan toistemme vastoinkäymisiä. Ei kilpailla vanhempien huomiosta, pikemminkin taivastellaan keskenämme niiden viimeisimpiä säätöjä.

ja tällähetkellä sananmukaisesti lähes autiolla saarella. Vaikka välimatkaa on, niin yritämme pitää yhteyttä aina vaikka pullopostilla. Nettiinkään ei nimittäin jokapaikasta pääse.

Vuotta vanhempi siskoni ja minä ollaan enemmänkin kuin oikein hyviä ystäviä. Pikkusiskoni kanssa olemme enemmän sellaisia perussisaruksia - mutta hyvissä väleissä kuitenkin. Pikkuveljeni kanssa olen etäisin, mutta hyvät välit meilläkin on. Olen siskona mukava, auttavainen enkä kateellinen.

Oikeesti tosi hyvä, mutta niin on sisaruksenikin!



Ollaan paljon tekemissä, vaikka ei asutakaan samalla paikkakunnalla. Kotona asuessamme tappelimme normaalisti, joidenkin kanssa tosi paljonkin, mutta nyt eri osoitteissa ja aikuisina parhaat ystäväni ovat siskoni!

että perinnönjakokin ollaan tehty, eikä riitaakaan saatu aikaiseksi. Jos ollaan jostain kateellisia, sanotaan se suoraan, sillä ei ole sitten enää negatiivista virettä.

Toisen kanssa olen n. kerran kuussa tekemisissä (hänen keskimmäinen lapsi on kummipoikani).

Toinen laittoi välit poikki 5-6 vuotta sitten ja olen viimeeksi tavannut hänet yli neljä vuotta sitten kummipojan ristiäisissä... Perintöriita nääs, ei kuitenkaan mun ja tuon toisen siskon osalta vaan tuon kusipää siskon osalta. Hän on itse valinnut tämän tien ja se riittää. Hän ei tule mihinkään juhliin, vaikka kutsutaankin (minä tai siskoni) ja olemmekin jo luovuttaneet ihan suosiolla.

Mulla on 3 nuorempaa sisarusta suht pitkin ikävälein. Vanhimpaan pikkusiskoon olen ihan ok väleissä. Seuraava elää pahinta sekoilunuoruuttaan (joka ei tosin tunnu loppuvan ollenkaan) ja vihaa minua, nuorin nyt ihan puhuu mutta ei juuri hirveästi ole yhteistä eikä kerro asioistaan ym. Eli kai minä sitten olen se iso(in) paha isosisko. Olen yrittänyt ajatella, että nuorimmatkin joskus viisastuvat ja sitten lähentyminen voisi olla mahdollista, samoin kävi tämän vanhimman pikkusiskon kohdalla, mutta enpä tiedä... onpa edes yhteen välit kunnossa vaikka kaikenlaista on matkalla ollutkin (ja varmaan tulee olemaankin). Tuntuu että siinä vaiheessa kun itselle tuli eteen elämän oikeesti omiin käsiin ottaminen, niin välit etääntyi nuorempiin. Ja kai tällä ikäerolla alkaa olla jo sukupolvien välinen kuilukin siinä välissä, esim. minä en millään pysty ymmärtää tätä nykyistä nuorisokulttuuria, jossa naidaan ristiin rastiin ja poltetaan mitä sattuu + kuljetaan huoran näköisenä pitkin kyliä ja ollaan siitä vielä iloisia... Oli sitä vaikeaa itselläkin mutta sentään joku järjen hiven säilyi mukana (edes itsesuojeluvaisto pelasi, jos ei muu).

mutta silti hyvin kallisarvoinen ja hyvänäpidetty. Olemme kummeja toistemme lapsille.



Valitettavsti välimatkaa on tuhansia kilometrejä. Ehkä joskus vanhoilla päivinämme vielä summe samassa maassa.

veli harrastaa rötöstely jne.. Viimeeksi näin hänet jouluna, silloinkin maksoin hänelle, että tuli käymään.



Ei puhuta mistään. Ei soitella. Minulla ei ole edes hänen puhelinnumeroaan.

Äitini kanssa olen hyvissä väleissä, hän kertoo minulle veljeni kuulumiset.



Meillä ikäeroa 8 v, selittäiskö tuo jotain. Ja veljellä adhd ja asperger syndrooma. vaikea tapaus.

Olen yrittänyt puhua ja pitää yhteyttä, mutta ei voimat riitä enää.

mulla veli ja sisko ja siis huomattavasti itseäni vanhempia(11 ja 13 v.). Ei olla juuri missään väleissä, ihan kuin vieraita ihmisiä. Emme riitele, mutta emme myöskään missään tekemisissä.

Aivan "uppo-outoja" ihmisiä mielestäni...

Ihan hyvät välit, mutta ei mitenkään sisarelliset. Sisarpuoli on kuitenkin nuori opiskelija, minä työssäkäyvä, naimisissa oleva äiti. Iso ikäero ei ole mitenkään hyväksi, pikemminkin joskus vaivaannuttaa teinisisaren jutut.

mutta olemme siskon kanssa hyvin läheisiä ystäviä. Muut ystävät tulevat ja menevät, mutta sisko pysyy.

Lämpimät välit. Välimatkaa kuitenkin satoja kilometrejä, joten näemme vain kerran tai kahdesti vuodessa. Muuten meilaillaan ja soitellaan. Tärkeä ihminen, jonka kanssa ei kilpailla, vaan ollaan ystäviä.

Taustalla veljeni nuoruusiällä alkaneet mielenterveysongelmat, jotka ovat sittemmin johtaneet mielenterveyssyistä sairaseläkkeelle siirtymiseen.

Jos kotoa pois muuttamisen aikoihin veljeni pisti välit poikki koko sukuun, mutta sitten reilun 10 vuoden tauon jälkeen välissä oli muutama vuosi, jolloin hän halusikin osallistua taas perheen elämään. Kävi jopa minun ja perheeni luona kylässä (asumme kaukana toisistamme) ja tapasi minua ja perhettäni aina, kun kävimme sukulaisissa. Sitten tapahtui jotakin, josta en tähän päivään mennessä ole päässyt kärryille, ja veljeni pisti taas kaikki välit poikki. Sekä minuun että muuhun sukuun. Olen alistunut tilanteeseen, enkä totta puhuen haluaisikaan enää pahoittaa lasteni mieltä ailahtelevaisen veljeni omituisella käytöksellä.



Lapsena välimme olivat aika normaalit. Murrosiässäkään en muista tavallisuudesta poikkeavan suuria riitoja. Nykytilanne johtunee jokseenkin kokonaan veljeni omista ongelmista.

Kaikilla keskenään tosi hyvät välit.

Autan toista veljeäni lastenhoidossa aika paljon, siis kerran viikossa otan jomman kumman /molemmat heidän lapset meille yökylään tai haen joskus retkeilemään yms.

Toista veljeäni autan tavallaan taloudellisesti, ts. käytän häntä apuna pienissä jutuissa (lumityöt, nurmen leikkuu, pikkurempat..) ja maksan hänelle siitä hyvän korvauksen.

Vanhempien sisarusten mielestä se helpoimmalla päässyt nuorimmainen, jota iskä ja äiskä edelleen suosivat. Myös iso ikäero sisaruksiin ja erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat niin, ettei juuri olla tekemisissä.

Veli kolme vuotta nuorempi, kotona asuessa tapeltiin aina, vaikka silloinkin meillä oli ihan hauskaa yhdessä. Nykyään pidetään yhteyttä ehkä pari kertaa kuussa, miehen avovaimo ei pidä lapsista, joten veli käy meillä yksin. Harmi. Avokkia häiritsee erityisesti se, että veljeni oikeasti viihtyy ja tulee toimeen lasten kanssa. Jossain vaiheessa olin kateellinen veljelleni, kun vanhemmat maksoivat hänen kulujaan aikuisenakin. Edelleen vanhemmat(lähinnä äiti) pitävät veljeä korokkeella puheissaan, en tiedä mistä johtuu, tämä hiertää välejä äitiini.