Olen onnekas, kun oli pitkä villi nuoruus
Päätin kirjoittaa tällaista, kun taas yksi päivä tuttuni sanoi elämästään, että on niin onnekas kun löysi sen oikean heti parikymppisenä ja sai vakipaikan ollessaan 25. Tuon suuntaista kun sanoo moni, moni muukin. En viitsinyt kertoa omaa tarinaa, sillä näen onnekkuuden ihan eri näkökulmasta.
Olen kohta 40 ja tähän asti olen elänyt villisti 20-vuotiaasta asti (varsinainen teini-ikä meni yksinäisenä hukkaan). Nyt voisi kääntää sukupuolet toistekin päin, sillä tämä katsantokanta ehkä yleisempää miehillä. Niin, voin sanoa olevani onnekas, kun olen saanut elää pitkitetyn nuoruuden miesten ympäröimänä, kokea erilaisia miehiä, kokea iloisia hetkiä hiprakassa baareissa ja valoisassa kesäyössä, kun nuori keho kesti isot alkoholimäärät, ja saanut kokeilla pilveä ja muistan sen hauskuuden kiikkustuoliin asti. Omasta mielestäni olen onnekas, kun olen saanut elämänjanon tyydytettyä aika pitkälti. Opiskellut olen ja käynyt erilaisissa pätkätöissä, kun elämän tarkoitus on aina ollut tuo juhliminen, mutta silti siinä sivussa tuli tutkinto kasaan ja olen tykännyt vaihdella työpaikkoja ja kokeilla niitäkin.
Nyt sitten "vanhana" voisi ottaa jonkun sopivan miehen ja yrittää vielä lasta näinä parina vuotena, mitkä ehkä vielä hedelmällinen. Jos ei onnistu niin ei mahda mitään. Nyt pitää kuitenkin jättää juhliminen osaltani ja löytää elämään muuta sisältöä, kun juomisen vaikutukset ei enää hyvästä tässä keski-iässä.
Jaoin tämän tänne lähinnä siksi, kun en kehtaa tätä kellekään sanoa kuitenkaan, vieläkin on tuttavapiirissä ja yhteiskunnassa vallalla se perinteinen ideaali, että elämä on onnistunutta, kun pysyvä parisuhde ja vakipaikka löytyy nuorena, ainakin omassa ikäluokassa. Nykynuorilla taitaa jo onneksi olla enemmän hyväksyttyjä vaihtoehtoja, vai onko loppujen lopuksi.. Tuosta oikean löytämisestäkin olen sitä mieltä, että moni on ottanut ensimmäisen hyvin sopivan niiden maailman tuhansien tai miljoonien hänelle hyvin sopivien joukosta, toki on poikkeuksiakin, missä ihmiset todella ovat luodut toisilleen, mutta monen kohdalla "niitä oikeita" on kyllä olemassa useita.
Kommentit (52)
Nyt sitten voit loppuikäsi kaipailla noita menetettyjä vuosia.
Elämästä voi nauttia koko sen ajan eikä pelkästään tietyssä iässä. Outo asenne sinulla.
Vai niin. No sun täytyy nyt mennä ja ottaa se sopiva mies, kai sä sen helposti löydät ja otat vaan. Niinkuin moni muukin omien sanojesi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vai niin. No sun täytyy nyt mennä ja ottaa se sopiva mies, kai sä sen helposti löydät ja otat vaan. Niinkuin moni muukin omien sanojesi mukaan.
Ap.n kaltaiselle räväkälle tapaukselle, jota on omian sanojen mukaan vaikea kesyttää ei taida vain olla ottajia
Onnea hyvän siipan löytämiseen niistä toisella kierroksella olevista ja jämämiehistä.
Kahdessakymmenessä vuodessa olisit ehtinyt säästää mukavan summan rahaa, opiskella ja hankkia hyvän ammatin ja rakentaa vaikka omakotitalon rellestyksen sijaan. Harmittaako?
Kiva kuulla, että olet tyytyväinen valintoihisi. Onnea myös tulevissa päätöksissä onnistumiseen.
No, itse voin vain sanoa että elin villiä nuoruutta kolme vuotta 18-21v. Jokaisesta yhden illan jutusta jäi tyhjä ja paha olo, krapulassa oli itsetuhoinen olo ja ilman opiskelupaikkaa elämä tuntui turhalta. Olin ihan hukassa eikä ole hyviä muistoja jäänyt.
Paljon onnellisempi olen nyt pitkässä parisuhteessa, jossa saa rakkautta, töissä ja arjen rutiinien kanssa. Edelleen baari-iltoja seuraa vain masennus ja morkkis enkä sen takia usein viitsi juodakaan.
Olen kuin ap, mutta pari vuosikymmentä vanhempi ja vasta nyt tiedän miten haluan elää. Villiä ja vapaata on ollut, nyt keskityn hiljentymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Elämästä voi nauttia koko sen ajan eikä pelkästään tietyssä iässä. Outo asenne sinulla.
Munkin mielestä kuulosti oudolta, nauttinut pitkästä villistä nuoruudesta mutta nyt kuulostaa tylsältä. Sitäpaitsi jos jos nelikymppiseksi asti elämän pääsisältö on ollut elää villisti niin pakkomielteiseltä vaikuttaa. Ja nyt siihen tylsyyteen meinaa mennä ja ottaa tuosta noin vaan jonkun sopivan miehen. Vaikka on sitä mieltä että moni nuori on vaan ottanut sen ekan sopivan sen kummemmin miettimättä. Ihme logiikka.
Enkä ole kateellinen, mulla on hyvä elämä. Sekä jokainen saapi elellä niinkuin haluaa, tästä aloituksesta tuli vaan tunne että sillä "villillä" elämällä on yritetty paeta jotain. Mun mielipide ja mun tuntemukset, eli ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
No, itse voin vain sanoa että elin villiä nuoruutta kolme vuotta 18-21v. Jokaisesta yhden illan jutusta jäi tyhjä ja paha olo, krapulassa oli itsetuhoinen olo ja ilman opiskelupaikkaa elämä tuntui turhalta. Olin ihan hukassa eikä ole hyviä muistoja jäänyt.
Paljon onnellisempi olen nyt pitkässä parisuhteessa, jossa saa rakkautta, töissä ja arjen rutiinien kanssa. Edelleen baari-iltoja seuraa vain masennus ja morkkis enkä sen takia usein viitsi juodakaan.
Sama juttu, oli ihan kauheaa olla baareissa haku päällä josko löytyisi elämänkumppani.
Kyllähän minäkin joskus toivon että olisin elänyt "villimmän" nuoruuden. Tosin ilman alkoholia, inhoan koko ainetta, ei ole koskaan kiinnostanut ryypätä.
Että olisin matkustellut, lähinnä sitä mietin.
Toimii. Tosin kun neljissäkymmissä ryhtyy lapsentekoon, saattaa huomata että ei enää jaksaisi valvoa öisin. Lasten kanssa puuhailu on myös fyysisesti vaativaa.
Voi tulla muutenkin aikamoisena shokkina se, miten paljon täytyy omasta elämästä ja tottumuksista joustaa, kun on tottunut tekemään just mitä kulloinkin huvittaa.
Mutta senhän näkee sitten. Tärkeintä lienee, että on tyytyväinen omiin valintoihin kussakin elämänvaiheessa.
Mä olisin halunnut elää samankaltaisen elämän kuin sä ap. No elämäni meni ihan eri tavalla. Sanon kuitenkin että älä tee lasta. Se vastuu on niin iso ja raskas, tiedän omasta kokemuksesta ja muuttaa täysin elämäsi. Sulle sopii parhaiten parisuhde miehen kanssa kaksin ja se ,että käytte välillä juhlimassa.
Sanoisin että olet tehnyt oikein. Nuoruus kannattaa elää täysillä, jottei mitään jää hampaankoloon kun keski-ikä lähestyy. Maailma pullollaan näitä keski-iän villityksiä saaneita ihmisiä, jotka paikkaavat nuoruuden menetettyjä iloja ja haaveita.
Olen myös elänyt villin nuoruuden ilman parittelua. Nyt sitä osaa arvostaa kun elämä on pelkkää oravanpyörää.
Ottaa miehen? Olet viimeiset 20 vuotta lähinnä juonut?
Vierailija kirjoitti:
Toimii. Tosin kun neljissäkymmissä ryhtyy lapsentekoon, saattaa huomata että ei enää jaksaisi valvoa öisin. Lasten kanssa puuhailu on myös fyysisesti vaativaa.
Voi tulla muutenkin aikamoisena shokkina se, miten paljon täytyy omasta elämästä ja tottumuksista joustaa, kun on tottunut tekemään just mitä kulloinkin huvittaa.
Mutta senhän näkee sitten. Tärkeintä lienee, että on tyytyväinen omiin valintoihin kussakin elämänvaiheessa.
Tämä. Tärkeintä on että emä on tyytyväinen valintoihinsa.
Kuulostaa ihan hyvältä elämältä :) olen itse asiassa vähän kateellinen sinulle