Esikoisella vaikeaa
Lapsia ei pitäisi vertailla, se on selvää, mutta kun aina sitä ei voi vastustaa kiusausta. Meillä on siis kaksi tyttöä, vanhempi 8v ja nuorempi juuri täyttämässä 7v. Nuoremmalla on fyysisiä erityistarpeita ja ne ovat vaikuttaneet kehitykseenkin sen verran että käy eskarin toisen kerran, vanhemmalla tokaluokkalaisella taas kaiken pitäisi olla kunnossa...
Silti: nuorempi oppi kellon tällä viikolla. Esikoiselle se on ihan käsittämätöntä. Nuorempi on oppimassa lukemaan tavalla, jonka tunnistan omasta lapsuudestani, ja varmaan oppii lukemaan nuorempana kuin esikoinen, jonka lukeminen yhä vielä kangertelee. Nuorempi tykkää kokeilla ja tehdä asioita, viihtyy yksinkin ja keksii tekemistä, osaa tutustua uusiin ihmisiin ja ylipäätäänkin on semmoinen tavallisen oloinen. Esikoinen taas lähinnä odottaa ohjausta tekemisiinsä ja jos sitä ei anna, lapsi vain venyskelee ympäriinsä epämääräisesti ja vänisee, ja hän on muutenkin jotenkin sekopäisen oloinen muiden seurassa eikä ymmärrä mitään hyvän käytöksen tai toisten huomioimisen päälle. (Ei ole väkivaltainen tms., vaan saattaa esimerkiksi alkaa yhtäkkiä pitää kummallista ääntä ja huitoa, tai keskeyttää leikin alkaakseen tehdä akrobaattitemppuja, tai ylipäätään tekee yllättäviä ja about yksivuotiaalle sopivia asioita.)
Esikoisen koulunkäynnissä tökkii "vain kaikki". Heti ekasta koulupäivästä alkaen kaikki koulutehtävät ovat olleet vastenmielisiä (kas kun herrajumala, hänen oletetaan TEKEVÄN jotain tai SUORIUTUVAN jostain joten neiti iskee heti kapulat rattaisiin) eikä hän halua tehdä edes tehtäviä, joista älyn puolesta suoriutuisi. Tai en tiedä - ehkä olen väärässä jä lapseni on vain tyhmä kuin saapas, vaikka minusta vika ei ole älyssä vaan motivaatiossa ja kyvyssä motivoitua.
Onko kenelläkään samanlaista lasta? Pitäisikö huolestua?
Kommentit (8)
Tässä sen huomaa että kuopuksilla on usein perusturvallisuus paremmin hanskassa kuin esikoisilla.
Olemalla lapsesi kanssa ja kannustamalla häntä jokapäiväisissä jutuissa, TEKEMÄLLÄ asioita lapsen kanssa ja myös antamalla lapselle VASTUUTA jo pienenä pikkujutuissa sekä opettamalla että teoilla on seuraukset joista teon tekijä joutuu ne seuraukset myös kantamaan.
Ei lapset ihan pellossa opi elämän taitoja.
Eiköhän toi ole just toisinpäin kun sitä nuorempaa tulee helposti pitäneeksi ihan vauvana. Molempien kanssa on kuitenkin touhuttu ihan yhtäläisesti ja seurauksia on yritetty opettaa.
t ap
vaan meinaan, että ETTE ole antaneet sitä esikoiselle.
Nuorempi kyllä aina osaa jo hiukan ottaa mallia ja toinen lapsi on toinen.
Eka menee helposti "pilalle", niin kuin tekstistä annat ymmärtää. Vika ei siis suinkaan ole lapsessa...
jota se pienempi saa erityisyytensä takia. Vaikka ei olisikaan kyse suuresta poikkeutarpeesta, niin terveellä sisaruksella on aina kova pala olla syrjemmässä ja joustaa.
mitä yhteyttä on vastuun antamisella ja sillä, että lapsi sekoilee ystäviensä kanssa eikä opi kelloa. Ehkä tää on se ongelma?
t ap
odotat 8-vuotiaalta? Älä kontrolloi niin kauheasti.
Jos kaikki muut kerran tietää niin voisko joku sit kertoa mullekin?
t ap
Olemalla lapsesi kanssa ja kannustamalla häntä jokapäiväisissä jutuissa, TEKEMÄLLÄ asioita lapsen kanssa ja myös antamalla lapselle VASTUUTA jo pienenä pikkujutuissa sekä opettamalla että teoilla on seuraukset joista teon tekijä joutuu ne seuraukset myös kantamaan.
Ei lapset ihan pellossa opi elämän taitoja.