Reissutyötä tekevä puoliso ja parisuhde
Reissutyötä tekevä puoliso.
Kuinka pitkiä aikoja kumppaninne on poissa ja miten se vaikuttaa suhteeseenne? Onko teillä lapsia?
Itselläni on tilanne jossa mieheni on poissa pari viikkoa aina kerralla. Parisuhde tuntuu kärsivän tästä, elämä tuntuu kuin eläisi yksin välillä.. On myös hyviä puolia kun saa tehdä mitä haluaa. Silti rassaa mieltä aika usein ja miettii vaihtoehtoja muutokseen.
Kommentit (14)
Mies on suhteemme aikana opiskellut ja ollut töissä toisella paikkakunnalla, välillä ollut viikot pois, välillä puolet viikosta. Välillä sitten aikoja että on kotona ollut joka päivä. Välillä haki reissutyöhön ulkomaille, jolloin olisi ollut poissa pari kuukauttakin kerrallaan, siitä en olisi pitänyt, mutta hän halusi sinne. Onneksi ei päässyt.
Lapset on olleet pieniä, teinejä, nyt jo aikuisia ja ollaan kaksin.
Ei erossa olemisesta kumpikaan koskaan ole pitänyt, mutta elämä on. Nyt ollaan puolet viikosta erillämme.
Jätä se työssä käyvä sika ja ota tilalle työtön sohvaperuna, sitten on varmasti kaikki paremmin.
Uskomatonta uhriutumista aikuiselta ihmiseltä.
Mene töihin, hanki kavereita tai harrastus.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi
Sellaiset voimafantasiat. Kahlitsisitko miehen patteriin ja kieltäisit käymästä töissä?
Minusta on ihanaa että ei olla koko aikaa yhdessä. Meillä on molemmilla paljon työmatkoja, ja osataan sitten panostaa täysillä niihin hetkiin kun ollaan yhdessä. Ei lapsia, eikä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi
Sellaiset voimafantasiat. Kahlitsisitko miehen patteriin ja kieltäisit käymästä töissä?
En vaan eroaisin. En todellakaan hoitaisi kotia, lapsia ja kantaisi 90% vastuuta perheestä ja elämästä. Varsinkin kun tiedän erittäin hyvin millaisia suuri osa reissareista on.
Mietinnässä lasten hankinta vielä kun olisi mahdollista. Tuntuu vain että yhteinen aika on niin vähäistä nytkin että saati siihen lasta hankkimaan joka tarvitsee mielestäni molempia vanhempia. En ole läheisriippuvainen. Töitä on tarpeeksi ja nautin omasta ajasta. Parisuhde kuitenkin on asia mihin molempien pitää panostaa ja sitä aikaa pitää olla...
Ap
Keikkamuusikon hommat on välillä mitä sattuu. Tiesinhän tuon naimisiin mennessäni. Vietetään aikaa lasten kanssa ja kahden kesken, kun pystytään.
Kannattaa miettiä vakavasti tuota lasten hankintaa. Olisit käytännössä puolet ajasta yksinhuoltaja. Itse en tuohon ikinä suostuisi.
No meillä kaatui suhde reissuhommiin, syy oli aika outo: Mies teki keikkaa ja olisi halunnut olla enemmän kotona. Minä taas olin miehen työn takia vielä enemmän kotona kuin olisin halunnut, mutta jälkeenpäin ajatellen se oli ihanaa, suhde rakkaisiin aikuisiin lapsiini on hyvä.
Mies loukkaantui siitä, että opimme pärjäämään ilman häntä ja ettei energiani enää riittänyt hänen 'sinkkumurheisiinsa' (esim ei voi nukkua viikonloppuna pitkään, kun lapset metelöivät tai halusivat tehdä iskän kanssa yhdessä jotain - tietysti törkeää tuollaiset vaatimukset). Lopun voi arvata.
Ero tuli. Ei se mitään yhteiselämää ollut. Meillä oli vastasyntynyt vauva, kun mies (ex siis) kysyi, että haluanko hänen olevan enemmän kotona vai tekevän enemmän rahaa. Vastasin että enemmän kotona. Hän kuitenkin lähti reissutöihin. Sanonpa vielä, että minä olin se parempituloinen ja meillä oli talous hyvällä mallilla.
Mies tuli kotiin myöhään perjantaina, 21-22 eli vauva jo nukkui ja minäkin yleensä. Lauantain oli periaatteessa kotona, mutta halusi rentoutua ja tehdä omia asioitaan. Ymmärsin enkä ymmärtänyt yhtään. Sunnuntaina lähti jo aikaisin iltapäivällä, vaikka työsuhdeasunto oli vain kahden tunnin matkan päässä. Tuota katselin puoli vuotta ja sitten halusin puhua suhteemme tilasta. Mies oli samaa mieltä, että meillä ei enää mitään suhdetta ole.
Meillä on nyt muutama vuosi ollut niin että mies on puolet viikosta pois, koska työpaikka on sen verran kaukana. Ottaa päähän mutta muuta ratkaisua ei ole koska kumpikaan ei halua muuttaa miehen työpaikkakunnalle, ja tuohon välille alle tunnin päähän en näe järkeä muuttaa, koska on jo ihana koti. Siispä jatkamme näin.
En suostuisi