Lue keskustelun säännöt.
Reissutyötä tekevä puoliso ja parisuhde
18.02.2026 |
Reissutyötä tekevä puoliso.
Kuinka pitkiä aikoja kumppaninne on poissa ja miten se vaikuttaa suhteeseenne? Onko teillä lapsia?
Itselläni on tilanne jossa mieheni on poissa pari viikkoa aina kerralla. Parisuhde tuntuu kärsivän tästä, elämä tuntuu kuin eläisi yksin välillä.. On myös hyviä puolia kun saa tehdä mitä haluaa. Silti rassaa mieltä aika usein ja miettii vaihtoehtoja muutokseen.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni matkapäiviä on ainakin noin 160-180 vuodessa eli puolet vuodesta. On kyllä melkoisen paljon... Ja sanoisin ettei tätä yhtälöä ymmärrä ennenkuin tätä elää.. Siksi kaipaankin kokemuksia teiltä muilta miltä on tuntunut ja onko suhde toiminut pitkässä juoksussa.
Ap
Ei se sua auta, että muilla tuo kuvio toimii tai ei toimi. Sulle selvästi väärä valinta. Oma mieheni matkustaa vain parisen kertaa vuodessa mutta reissut on useampia viikkoja kerrallaan. Mulle asia on ok, lastenhoito on noiden ajaksi järjestetty niin että on omaakin aikaa ja mies pitää sitten noiden jälkeen pidempiä vapaita ja ottaa vastuuta kotiasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni teki aiemmin 40-70 pv vuodessa reissutyötä. Meille meinasi tulla ero sillon kun lapset oli pieniä koska mä olin synnytysten ja vauva/taaperoajan jäljiltä fyysisesti huonossa kunnossa enkä pystynyt nukkumaan kunnolla kun kuopus oli kroonisesti sairas ja herätteli välillä jopa 10 kertaa yössä. Reissusta kotiin tultuaan mies jäkätti kun koti ei ollut siisti, ja suhtautui muhun tosi halveksivasti. Teki pilkkaa koska sanoin etten uskalla mennä jättikokoiseen leikkipuistoon 1.5 ja 3.5 vuotiaiden kanssa koska ne juoksee eri suuntiin enkä pysty juoksemaan yhtä aikaa niiden perässä. Olisi halunnut viettää vapaa aikaa työkavereiden kanssa, kun mä olisin tarvinnut apua. Reissutyö pakotti mut tekemään lumitöitä kuumeessa, koska kauppaan oli päästävä. Ei ole kaikki vaimot/äidit tarkoitettu reissumiehen puolisoksi. Olin tuohon aikaan tosi katkera. Sitten kun lapset kasvoi, minä toivuin fyysisesti ja pystyin taas nukkumaan kunnolla, nuo reissut ei enää tuntunut missään. Jos mieheni ei olisi löhtenyt reissityöhön, uskon että oltaisiin pärjätty parina ihan hyvin pikkulapsi aikoinakin.
Olihan tuo ihan ok ennen lapsia. Minäkin tein tällöin kolmessa vuorossa töitä, etten itsekään mitään virka-aikaa elänyt. Kun alettiin lapsia hommailemaan, niin mies lopetti reissuhommat ja minä vaihdoin vanhempainvapaiden jälkeen päiväduuniin.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni teki aiemmin 40-70 pv vuodessa reissutyötä. Meille meinasi tulla ero sillon kun lapset oli pieniä koska mä olin synnytysten ja vauva/taaperoajan jäljiltä fyysisesti huonossa kunnossa enkä pystynyt nukkumaan kunnolla kun kuopus oli kroonisesti sairas ja herätteli välillä jopa 10 kertaa yössä. Reissusta kotiin tultuaan mies jäkätti kun koti ei ollut siisti, ja suhtautui muhun tosi halveksivasti. Teki pilkkaa koska sanoin etten uskalla mennä jättikokoiseen leikkipuistoon 1.5 ja 3.5 vuotiaiden kanssa koska ne juoksee eri suuntiin enkä pysty juoksemaan yhtä aikaa niiden perässä. Olisi halunnut viettää vapaa aikaa työkavereiden kanssa, kun mä olisin tarvinnut apua. Reissutyö pakotti mut tekemään lumitöitä kuumeessa, koska kauppaan oli päästävä. Ei ole kaikki vaimot/äidit tarkoitettu reissumiehen puolisoksi. Olin tuohon aikaan tosi katkera. Sitten kun lapset kasvoi, minä toivuin fyysisesti ja pystyin taas nukkumaan kunnolla, nuo reissut ei enää
No, eihän kaikki tuollaisia mulkeroita ole. Mutta joo, en itsekään suostuisi siihen, että olisin lähes yksinhuoltaja... Ainakin täytyisi olla kunnon tukiverkotkin.
Vierailija kirjoitti:
Ero tuli. Ei se mitään yhteiselämää ollut. Meillä oli vastasyntynyt vauva, kun mies (ex siis) kysyi, että haluanko hänen olevan enemmän kotona vai tekevän enemmän rahaa. Vastasin että enemmän kotona. Hän kuitenkin lähti reissutöihin. Sanonpa vielä, että minä olin se parempituloinen ja meillä oli talous hyvällä mallilla.
Mies tuli kotiin myöhään perjantaina, 21-22 eli vauva jo nukkui ja minäkin yleensä. Lauantain oli periaatteessa kotona, mutta halusi rentoutua ja tehdä omia asioitaan. Ymmärsin enkä ymmärtänyt yhtään. Sunnuntaina lähti jo aikaisin iltapäivällä, vaikka työsuhdeasunto oli vain kahden tunnin matkan päässä. Tuota katselin puoli vuotta ja sitten halusin puhua suhteemme tilasta. Mies oli samaa mieltä, että meillä ei enää mitään suhdetta ole.
Jösses mitä dorkailua. Jaksan vaan ihmetellä ihmisten typerää toimintaa, kerta toisensa jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen mies teki reissutöitä, joskus oli jopa 4kk putkeen ulkomailla töissä. Tuli takas kotiin ja taas lähti toiseen maahan töihin, välillä oli töissä eri kaupungeissa Suomessa. Silloin olin aika yksinäinen. Lopulta keräsin tavarani ja lähdin. Enkä ole katunut päivääkään päätöstäni
Vierailija kirjoitti:
Edellinen mies teki reissutöitä, joskus oli jopa 4kk putkeen ulkomailla töissä. Tuli takas kotiin ja taas lähti toiseen maahan töihin, välillä oli töissä eri kaupungeissa Suomessa. Silloin olin aika yksinäinen. Lopulta keräsin tavarani ja lähdin. Enkä ole katunut päivääkään päätöstäni
Minun miehellä on myös tuollainen työ, että reissut kestävät yleensä muutaman kuukauden, joskus voi olla yli vuosikin samassa paikassa ja silloin pääsee käymään välillä kotona. Aiemmin olin oman työni vuoksi useimmiten viikot yksin Suomessa ja kävin viikonloppuisin miehen työpaikkakunnalla ulkomailla, paitsi joissakin pitemmissä kohteissa olin mukana kotirouvana. Korona-aikana kuvio muuttui niin, että teimme molemmat kotoa etätöitä. Nykyään minä teen edelleen etätöitä ja olen useimmiten miehen mukana reissussa. Mitä olen miehen työkavereita katsonut, niin harvalla reissumiehellä on parisuhde kestänyt kovin pitkään, mutta on joitakin poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön. Me ollaan oltu yhdessä kohta 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kyllä sitä kannattaa harkita pitkään ennenkuin alkaa reissumiehen kanssa lapsia vääntämään. Ovat tottuneet omaan aikaan eikä heistä koskaan tule mitään kodin henkiä jotka jaksavat kotona hoitaa kotityöt kun vaimo on poissa...
Minä en pystyisi elämään niin, että puoliso olisi joka päivä kotona. Olen ollut viikot yksin yli 20 vuotta. Lapsia ei ole, mutta ei puolison reissutyön vuoksi.
Tulee olemaan kriisi, kun jonain päivänä jää eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi
Sellaiset voimafantasiat. Kahlitsisitko miehen patteriin ja kieltäisit käymästä töissä?En vaan eroaisin. En todellakaan hoitaisi kotia, lapsia ja kantaisi 90% vastuuta perheestä ja elämästä. Varsinkin kun tiedän erittäin hyvin millaisia suuri osa reissareista on.
Kuka sen vastuun kantaa eron jälkeen? Tunnetko kuinka tuuli puhaltaa korviesi välissä?
Itselleni matkatöissä oleva puoliso sopii paremmin, kuin aina kotona oleva. Mies matkusti lasten ollessa pieniä ja koululaisia keskimäärin viikon kuukaudesta. Pisin matka oli 3 kk. Hyvin meni ja nautin sekä arjen huolehtimisesta oman pääni mukaan, kuin miehestä kotona. Sinänsä helpommalta tuntui olla itsekseen vastuussa, eikä tarvinnut edes odottaa tai toivoa toisen osallistumista.
Sitten tuli kotona ja firma keksi, että työt voi hoitaa ilman jatkuvaa matkustamistakin. Matkat siis vähenivät muutamaan viikkoon vuodessa. Kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies on reissussa ma-to. Meillä on lapsia. Homma toimii ihan hyvin. Tietysti alkuviikko välillä raskasta kun lapset vielä aika pieniä ja olen itsekin töissä mutta lapsilla aina perjantai vapaa päiväkodista. Itselläni on n. kerran kuussa viikonloppu töitä eli silloin ei paljon perheenä kerätä olla mutta mies hoitaa kyllä mielellään viikonlopun lapsia ja kotia kun on alkuviikot pois
Kokemukseni mukaan suurin osa reissutyöläisiistä pettää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä teen 120-150 reissupäivää vuodessa, ja mies 100-120. Yleensä pisimmät on ma-pe, mutta on välillä ollut kolmen viikon reissujakin. Välillä vaatii vähän luovimista ja harvoin palkattua apua, että talo ja koirat hoituu. Ei parisuhteemme ole tästä kärsinyt. Tietenkin silloin on hankala olla yhteydessä, kun on aikaeropitkä. Viimeksi ainoa soittelu aika oli kun ninä heräsin ennen töitä ja mies oli juuri laittamassa nukkumaan.
Jos väität, ettei suhteenne kärsi molempien reissutyöstä, niin joko teillä on avoin suhde, molemmat pettää tai olet erittäin naiivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni matkapäiviä on ainakin noin 160-180 vuodessa eli puolet vuodesta. On kyllä melkoisen paljon... Ja sanoisin ettei tätä yhtälöä ymmärrä ennenkuin tätä elää.. Siksi kaipaankin kokemuksia teiltä muilta miltä on tuntunut ja onko suhde toiminut pitkässä juoksussa.
Ap
Ei se sua auta, että muilla tuo kuvio toimii tai ei toimi. Sulle selvästi väärä valinta. Oma mieheni matkustaa vain parisen kertaa vuodessa mutta reissut on useampia viikkoja kerrallaan. Mulle asia on ok, lastenhoito on noiden ajaksi järjestetty niin että on omaakin aikaa ja mies pitää sitten noiden jälkeen pidempiä vapaita ja ottaa vastuuta kotiasioista.
Laitattehan miehenne testeihin pitkän työreissun jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni teki aiemmin 40-70 pv vuodessa reissutyötä. Meille meinasi tulla ero sillon kun lapset oli pieniä koska mä olin synnytysten ja vauva/taaperoajan jäljiltä fyysisesti huonossa kunnossa enkä pystynyt nukkumaan kunnolla kun kuopus oli kroonisesti sairas ja herätteli välillä jopa 10 kertaa yössä. Reissusta kotiin tultuaan mies jäkätti kun koti ei ollut siisti, ja suhtautui muhun tosi halveksivasti. Teki pilkkaa koska sanoin etten uskalla mennä jättikokoiseen leikkipuistoon 1.5 ja 3.5 vuotiaiden kanssa koska ne juoksee eri suuntiin enkä pysty juoksemaan yhtä aikaa niiden perässä. Olisi halunnut viettää vapaa aikaa työkavereiden kanssa, kun mä olisin tarvinnut apua. Reissutyö pakotti mut tekemään lumitöitä kuumeessa, koska kauppaan oli päästävä. Ei ole kaikki vaimot/äidit tarkoitettu reissumiehen puolisoksi. Olin tuohon aikaan tosi katkera. Sitten kun lapset kasvoi, minä toivuin fyysisesti ja pystyin taas nukkumaan kunnolla, nuo reissut ei enää
Kun tätä selostustasi lukee, on päivänselvää, että miehesi on pettänyt sinua ainakin tuohon aikaan.
Ei se kyllä helppoa ole. Varsinkaan lasten kanssa, elät kuin yksinhuoltaja, mutta et kuitenkaan sellainen ole.
Puoliso teki vuosia reissutyötä ja kyllä se rassasi parisuhdetta. Nyt on sellaisessa työssä, että on joka päivä kotona. Paljon parempi näin. Nyt vaan lapset niin isoja, ettei heissä enää ole samanlaista hoitamista kuin pieninä
En tiedä kuinka meidän liitto kesti tuon
Itsellä oli reissumies. Kävi legendaariset ja paljastui oikein sarja pettäjäksi, epäilys myös että petti myös miestenkin kanssa muttei tästä todisteita, enkä tarvitsekaan.
Asuin miehen luona ja remppasin omilla rahoilla taloa kuntoon kunnes kaikki paljastui, lähdin menee ja 1kk niin uusi nainen muutti hänen luo.
Vierailija kirjoitti:
Ero tuli. Ei se mitään yhteiselämää ollut. Meillä oli vastasyntynyt vauva, kun mies (ex siis) kysyi, että haluanko hänen olevan enemmän kotona vai tekevän enemmän rahaa. Vastasin että enemmän kotona. Hän kuitenkin lähti reissutöihin. Sanonpa vielä, että minä olin se parempituloinen ja meillä oli talous hyvällä mallilla.
Mies tuli kotiin myöhään perjantaina, 21-22 eli vauva jo nukkui ja minäkin yleensä. Lauantain oli periaatteessa kotona, mutta halusi rentoutua ja tehdä omia asioitaan. Ymmärsin enkä ymmärtänyt yhtään. Sunnuntaina lähti jo aikaisin iltapäivällä, vaikka työsuhdeasunto oli vain kahden tunnin matkan päässä. Tuota katselin puoli vuotta ja sitten halusin puhua suhteemme tilasta. Mies oli samaa mieltä, että meillä ei enää mitään suhdetta ole.
Siellä oli sitten toinen, kun niin kiire oli sunnuntaina mennä ja pejantaina niin myöhään tuli🙄
Ei pelkästään miehet kun ihan samanlaisia reissunaisia on, jotka makaa kenen kanssa vaan ehtivät vaikka kotona odottaa mies ja lapset.