Ongelma: naisystäväni keittää aina pastan aivan liiskaksi jossa ei ole purutuntumaa
olen miettinyt tätä asiaa jo jonkin aikaa ja päätin kirjoittaa tänne keskustelupalstalle koska ehkä joku muukin on kohdannut samanlaisia haasteita parisuhteessaan eikä se olekaan niin harvinaista kuin luulisi, kyse on ruoanlaitosta tarkemmin sanottuna pastan keittämisestä ja siitä miten se vaikuttaa arkipäiväiseen elämäämme vaikka se kuulostaakin pieneltä mutta silti se kasvaa mielessäni, en halua kuulostaa valittavalta mutta tämä on alkanut häiritä minua sen verran että haluan pohtia sitä syvällisemmin ja ehkä saada neuvoja teiltä muilta jotka ehkä ymmärtävät paremmin, olen 32-vuotias mies ja olen ollut yhdessä naisystäväni kanssa nyt noin kolme vuotta jolloin olemme ehtineet tottua toisiimme mutta silti nämä pienet jutut nousevat esiin, meillä menee muuten ihan hyvin mutta tämä pastajuttu on sellainen pieni asia joka tuntuu kasvavan suuremmaksi ajan myötä itse asiassa ja joskus mietin että onko se vain minun päässäni vai jotain todellista,aloitetaan siitä mikä on minulle tärkeää pastan suhteen koska se auttaa ymmärtämään kokonaisuutta, minä pidän pastastani al dentenä tiedättehän se tarkoittaa sitä että pasta on keitetty juuri sopivasti niin että se on vielä hieman napakka sisältä ei pehmeä tai liisterimäinen ja se tekee syömisestä nautinnon, italialaisissa resepteissä tätä korostetaan usein ja olen oppinut sen joskus vuosia sitten kun luin ruoanlaittokirjoja ja kokeilin erilaisia menetelmiä kotona jolloin tajusin miten paljon ero on, al dente -pasta säilyttää rakenteensa paremmin se imee kastikkeen itseensä tasaisemmin ja syöminen tuntuu miellyttävämmältä suussa kuin pieni rituaali pureminen vaatii hieman vaivaa mutta se palkitsee maulla ja tekstuurilla ja joskus mietin että se on vähän kuin elämä itse jossa kaikki ei saa olla liian helppoa, olen mitannut keittoaikaa tarkasti yleensä pakkauksen ohjeen mukaan miinus minuutti tai kaksi riippuen pastan tyypistä esimerkiksi spagetti vaatii usein 8-10 minuuttia mutta minä otan sen pois liedeltä noin 7 minuutin kohdalla ja testaan puremalla jos se on liian pehmeää se tuntuu suussa ikävältä melkein kuin söisi ylikypsää perunaa niin kuin ylikypsää ja sitten muistan miten lapsena söin perunoita jotka olivat juuri sopivia ei liian pehmeitä ja se tuo mieleen mummolan keittiön jossa kaikki oli järjestelmällistä,nyt sitten naisystäväni keittää pastan aivan toisin hän keittää sitä aina liian kauan niin että siitä tulee pehmeää jopa liiskamaista ja kerran mittasin salaa ja hän piti sitä kiehuvassa vedessä yli 12 minuuttia vaikka pakkauksessa luki 9 minuuttia tuloksena on pasta joka hajoaa haarukkaan ja tuntuu suussa vetiseltä massalta se ei pidä muotoaan ja kastike valuu siitä pois sen sijaan että se tarttuisi kiinni olen yrittänyt selittää tätä hänelle mutta hän sanoo vain että "näin minä olen aina tehnyt" tai "en halua että se on raakaa" en ymmärrä miksi hän ajattelee al denteä raakana koska se ei ole se on vain erilainen kypsyysaste ehkä se johtuu hänen lapsuudenkodistaan hän on kertonut että hänen äitinsä keitti pastaa pitkään jotta se olisi varmasti kypsää mutta minusta se on yliampuvaa varovaisuutta varovaisuutta joka on liiallista ja joskus mietin että ehkä se liittyy siihen miten hän pelkää bakteereja tai jotain vaikka pastassa ei ole sellaista riskiä mutta silti se on hänen tapansa,
Kommentit (75)
olen miettinyt onko tämä kulttuurinen juttu hän on kotoisin pienestä kaupungista jossa ehkä ei ole niin paljon italialaista vaikutusta ruoanlaittoon minä taas olen matkustellut vähän ja lukenut paljon reseptejä netistä ehkä hän pelkää ruokamyrkytystä tai jotain vaikka pasta ei ole vaarallista jos se on hieman napakkaa tai ehkä hän pitää pehmeästä tekstuurista koska se muistuttaa lapsuuden ruokia olen yrittänyt ymmärtää hänen näkökulmaansa ehkä hänelle pasta on vain täyteainetta ei pääasia minulle se on keskeinen osa ateriaa olen jopa miettinyt voisiko tämä johtua jostain syvemmästä kuten erilaisista aistielämyksistä minä huomaan heti jos tekstuuri on väärä se häiritsee koko syömistä hän ei tunnu huomaavan eroa eroa ollenkaan ja sitten ajattelen että ehkä se onkin aistiyliherkkyys tai jotain mutta en tiedä en ole lääkäri,ratkaistakseen tämän olen ajatellut erilaisia lähestymistapoja ensinnäkin voisin ostaa pastakeittimen jossa on ajastin jotta keittoaika olisi automaattinen mutta se tuntuu liialliselta investoinnilta vain yhden asian takia toiseksi voisin keittää pastan aina itse mutta se ei ratkaise ongelmaa vaan vain kiertää sen kolmanneksi voisin näyttää hänelle videoita YouTubesta jossa italialaiset kokit selittävät al denteä ehkä se vakuuttaisi hänet paremmin kuin minun sanani neljänneksi voisin tehdä kompromissin keittää puolet pastasta al dentenä ja puolet pidempään mutta se kuulostaa hankalalta koska tarvittaisiin kaksi kattilaa viidenneksi voisin puhua tästä terapeutin kanssa mutta se tuntuu yliampumiselta näin pienestä asiasta pienestä asiasta joka on pieni ehkä tämä on vain merkki siitä että meidän pitäisi keskustella enemmän arjen rutiineista ylipäätään ja joskus mietin että ehkä pitäisi kokeilla muita ruokia kuten risottoa joka on myös herkkä kypsyydelle mutta se veisi meidät aivan toiseen suuntaan,olen myös pohtinut vaikuttaako tämä suhteeseemme laajemmin pienet asiat voivat kasvaa suuriksi jos niitä ei käsitellä esimerkiksi jos hän ei kuuntele preferenssejäni pastan suhteen kuunteleeko hän muissakaan asioissa mutta toisaalta hän on muuten todella huomaavainen muistaa syntymäpäiväni auttaa töiden kanssa ja kuuntelee kun puhun päivästäni ehkä tämä on vain sokea piste hänelle minäkin olen varmasti tehnyt asioita jotka häiritsevät häntä vaikka en tiedä mitä ne ovat kerran hän valitti että järjestän keittiön kaapit liian tarkasti mutta minusta se on vain loogista pastat yhteen mausteet toiseen ja se muistuttaa minua siitä miten järjestys tuo rauhaa mieleen etenkin kiireisinä päivinä,
Tee itte ruokas jos ei kelpaa.
Ps: kukaan ei jaksa lukea sun vuodatusta.
No viddu, keitä ite se pastas! En jaksanut lukea sepustustasi.
Opettele keittämään pasta itse niin et ole sen varassa kuinka joku muu sen tekee.
mietin myös tieteellistä näkökulmaa olen lukenut että pastan keittäminen vaikuttaa glykeemiseen indeksiin al dente -pastalla se on matalampi mikä on terveellisempää ehkä voisin näyttää hänelle artikkelin siitä tai ehkä kokeilla erilaisia pastoja kuten tuorepastaa joka kypsyy nopeammin mutta tuorepasta on kalliimpaa ja meillä on budjetti taloudellisesti tämä ei ole iso juttu mutta se on periaatteellinen asia haluan että koti on paikka jossa asiat ovat ennakoitavia ja miellyttäviä miellyttäviä ja ennakoitavia ja joskus unelmoin että meillä olisi oma puutarha jossa kasvattaisimme tomaatteja kastikkeeseen mutta se on kaukainen haave,lopuksi haluan kysyä teiltä onko kenelläkään samanlaista kokemusta miten olette ratkaisseet ruoanlaittoon liittyvät erimielisyydet parisuhteessa onko joku onnistunut muuttamaan kumppaninsa tapoja ilman riitaa olisin kiitollinen kaikista asiallisista neuvoista en halua että tämä kasvaa suuremmaksi ongelmaksi vaan haluan löytää tasapainon kiitos jos luitte näin pitkän viestin tiedän että se on pitkä mutta halusin selittää kaiken kunnolla itse asiassa ja ehkä liikaakin mutta sellaista se on kun asiat pyörivät mielessä
Toivon että jaksoitte lukea loppuun ja toivon teidän mielipiteitä siitä miten tätä asiaa pitäisi meidän suhteessamme lähestyä jotta tämä ei tuhoa mitään.
Onko se nainen syönyt sulta pisteet ja välimerkit? Tee sinä pastaruoat, ovat helppoja ja nopeita.
Hail Pekka Siitoin Tulee Naantalista Turun synkkyydestä kohti valoa Hän kyllä tietää vastustajat meidän ja voittajina juomme verta heidän Katsokaa! Varokaa! Kun on täysikuu Olen läsnä ja tulkitsemme Mestarin sanomaa Hiljaa, nyt puhuu Siitoin! Hiljaa, nyt puhuu Siitoin! Hail Pekka Siitoin Kerro käskysi luut mustan kissan ja pullo kultainen Mestari Siitoin Ei arjalaisii ammu jos tulee joku muu ei hän pelastu Hail Pekka Siitoin On upseerismies naisten suosiossa hän tuottaa nautinnon Mestari Siitoin Kannan merkkiäs Marssin ikuisesti Näin on marjat
Halusin vaan kertoa että en lukenut floodaustasi.
Jessus sentään 🤣
Liian pitkä AP, laitas uusiks.
Tuo al dente on vähän semmoinen hei, olen wannabe-foodie -tyyppien juttu, ei italialaisten niinkään.
Jos olisit paisutellut tilityksen kymmenien sivujen mittaiseksi, olisi se saattanut saada enemmän pisteitä, mutta nyt jäi saldoksi 1/5.
Pelkkä otsikko olisi riittänyt. Miten sä edes sait esitettyä asian noin pitkästi. Pisteet siitä 3/5
Vierailija kirjoitti:
Tuo al dente on vähän semmoinen hei, olen wannabe-foodie -tyyppien juttu, ei italialaisten niinkään.
Jos olisit paisutellut tilityksen kymmenien sivujen mittaiseksi, olisi se saattanut saada enemmän pisteitä, mutta nyt jäi saldoksi 1/5.
Ai jaa - katsopa miten italialaiselle maistuu muusiksi keitetty pasta :D Voin kertoa ettei maistu.
En jaksanut lukea vuodatuksestasi kuin pelkän otsikon. Osta keittiöön ruoanlaittoajastin, aka munakello. Kunkin pastan keittoaika on merkitty tuotepakkaukseen.
Kirjanko meinasit kirjoittaa aiheesta?
Mitä jos sä jatkossa keität teillä aina pastan, tai keitätte erikseen omanne? Sun naisystävälle ei selvästi ole niin tärkeää että pasta olisi keitetty millilleen oikein virallisen näkemyksen mukaan, hän on tottunut siihen että se on hänestä hyvää tosi pehmeänä.
Voit myös ottaa oman osuutesi pastasta pois vedestä hieman aiemmin niin että hänen osuutensa voi keittää vielä vähän pitempään juuri sellaiseksi mistä hän pitää.
Voithan sanoa hänelle että sulle on tärkeää että saat omasta annoksestasi sen Al denten suutuntuman. Jos sanoo nirsoksi niin älä siitä loukkaannu, voit naurahtaa ja sanoa että näin se vain on sun kohdalla että makuja ja mieltymyksiä on monia.
Sun tekstiä olisi muuten helpompi lukea jos käyttäisit välillä pisteitä ja kappalejakoja.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea vuodatuksestasi kuin pelkän otsikon. Osta keittiöön ruoanlaittoajastin, aka munakello. Kunkin pastan keittoaika on merkitty tuotepakkaukseen.
Mikä on aka munakello. Venäjää?
AP on DI.
Pitkä sepustus ilman mitään käyttökelpoista ratkaisua ongelmaan.
joudun rajoituksen takia jakamaan viestini useampaan osaan. anteeksi.
olen pohtinut tätä paljon miksi tämä häiritsee minua näin paljon ehkä siksi että ruoka on minulle tärkeä osa päivää teen töitä toimistossa jossa on paljon rutiineja ja illalla haluan että ateria on juuri sellainen kuin odotan se tuo järjestystä elämään kun pasta on ylikypsää koko ateria tuntuu pilatulta esimerkiksi bolognese-kastikkeella al dente -spagetti imee lihan ja tomaatin maut itseensä mutta liiskapasta vain kelluu kastikkeessa ja sitten muistan miten kerran lomalla Italiassa söin täydellistä pastaa joka muutti näkemykseni ruoasta ikuisesti ja se oli niin inspiroivaa että aloin kokeilla kotona kaikenlaista, olen lukenut että ravitsemuksellisestikin al dente on parempi koska se sulautuu hitaammin ja pitää verensokerin tasaisempana en tiedä onko se totta mutta se tuntuu loogiselta itse asiassa olen kokeillut erilaisia pastoja durumvehnästä tehtyä täysjyvää jopa gluteenitonta mutta aina sama juttu hän keittää sen yli ja se saa minut miettimään että ehkä pitäisi ostaa eri merkkejä tai jotain,olemme puhuneet tästä useita kertoja ensimmäisellä kerralla sanoin vain ohimennen että "tämä pasta on vähän pehmeää ehkä ensi kerralla vähemmän aikaa" hän nauroi ja sanoi että olen nirso se tuntui ikävältä koska en ole nirso vaan minulla on vain selkeä preferenssi toisella kerralla yritin näyttää hänelle miten keitän pastan itse mittasin veden lisäsin suolaa noin 1 ruokalusikallinen litraa kohti odotin kiehumista ja sitten lisäsin pastan asetin ajastimen ja maistoin ajoissa hän katsoi mutta seuraavalla kerralla teki taas oman päänsä mukaan kolmannella kerralla ehdotin että keitämme yhdessä mutta hän sanoi olevansa väsynyt ja että minä voin keittää jos haluan mutta eihän se ole pointti haluan että hän ymmärtää miksi se on tärkeää minulle tärkeää juuri minulle ja joskus mietin että ehkä se onkin minun ongelmani enkä osaa selittää sitä oikein tai ehkä hän ei vain välitä mutta se ei voi olla totta koska muuten hän on niin kiltti,