Maalausliike V. Lääperi Oy NÄYTÖSOIKEUDENKÄYNTI

Näytösoikeudenkäynti, EAW ja oikeusvaltion rajat Maalausliike V. Lääperi Oy:llä aseena oikeusjärjestelmä asiakasta vastaan

Suomalaista oikeusjärjestelmää pidetään yleisesti luotettavana, mutta Maalausliike V. Lääperi Oy:n aloittaman siviiliriidan ympärille kietoutunut tapahtumaketju osoittaa, kuinka helposti järjestelmä voi muuttua painostusvälineeksi. Kyse ei ole enää pelkästä remontista, vaan menettelystä, jossa rikosprosessia ja kansainvälisiä pakkokeinoja käytetään tavalla, joka koettelee Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) ja Suomen lain rajoja.

Siviiliriidan kriminalisointi ja EAW-järjestelmän väärinkäyttö

Kun Maalausliike V. Lääperi Oy ja sen kumppani Tekijä ja Duunari Oy siirsivät kylpyhuoneremonttia koskevan kiistan rikosprosessiin, alkoi ketjureaktio, jossa suhteellisuusperiaate unohdettiin.

Syyttäjä Antti Lampen haki vastaajalle eurooppalaista pidätysmääräystä (EAW), vaikka vastaaja oli asianajajansa kautta ilmoittanut olevansa tavoitettavissa ja valmis saapumaan vapaaehtoisesti. EAW on EU-oikeuden mukaan viimesijainen keino (ultima ratio), ja sen käyttö tässä tilanteessa on ristiriidassa EIS 18 artiklan (oikeuksien rajoittamisen väärinkäyttö) kanssa. Samaan aikaan Antti Lampen nosti syytteitä huonon työnjäljen arvostelusta, mutta sivuutti vastaajaan kohdistuneet vakavat rikokset.

Käräjäoikeuden mielivaltaiset ja ristiriitaiset menettelyt

Tapaus paljastaa Etelä-Karjalan käräjäoikeuden toiminnassa syvän epäloogisuuden, joka vaarantaa oikeusturvan.

Käräjätuomari Nina Wiberg hylkäsi vastaajan lähestymiskieltohakemuksen vedoten siihen, ettei todisteita oltu numeroitu. Samaan aikaan samassa asiakokonaisuudessa käräjätuomari Liisa Heikkinen on ohjeistanut, että todistelu tapahtuu suullisessa käsittelyssä esittämällä todisteet suoraan tietokoneelta näyttötaululle. Kun yksi tuomari vaatii teknistä numerointia hylkäämisen uhalla ja toinen ohjeistaa täysin päinvastoin, oikeudenkäynti muuttuu ennakoimattomaksi.

Lista kriittisistä menettelyvirheistä

Oikeudenkäynti on täyttänyt näytösoikeudenkäynnin merkit seuraavien seikkojen valossa:

-    Tiedoksiannon laiminlyönti: Istuntopäivämäärää ei annettu vastaajalle henkilökohtaisesti tiedoksi, vaikka vastaaja oli nimenomaisesti ilmoittanut olevansa toisessa kaupungissa eikä ota vastaan puhelin- tai kirjetiedoksiantoa. Tämä rikkoo oikeudenkäymiskaaren 11 luvun säännöksiä asianmukaisesta tiedoksiannosta.

-    Kohtuuttomat määräajat: Käräjätuomari Nina Wiberg asetti hakijalle jopa alle 24 tunnin määräaikoja täydennyksille, mikä estää tosiasiallisen puolustautumisen.

-    Puolustuksen estäminen: Käräjätuomari Liisa Heikkinen viivästyttänyt puolustajan määräämistä, evännyt etäyhteydet ja jättänyt kutsumatta vastaajan nimeämät todistajat. Tämä loukkaa EIS 6 artiklan ydintä.

-    Viranomaisten passiivisuus väkivallan edessä: Vastaajaan on kohdistunut räjäytyksiä ja tappouhkauksia. Rikoskomisario Matti Raivikko, jonka vastuulla tutkinta on, ei ole ryhtynyt suojatoimiin. Sen sijaan viranomaistietoja on vuotanut vastapuolen haltuun.

Oikeusvaltion stressitesti

Kyse on järjestelmätason ongelmasta. Kun syyttäjä Antti Lampen, käräjätuomari Liisa Heikkinen, käräjätuomari Nina Wiberg ja rikoskomisario Matti Raivikko toimivat tavalla, jossa yksilön oikeudet jäävät muotoseikkojen ja pakkokeinojen jalkoihin, oikeusvaltio murenee.

Tämä tapaus ei ole vain kiista remontista; se on varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun viranomaiskoneisto kääntyy kansalaistaan vastaan ja sivuuttaa ihmisoikeussopimukset.