Onko sellaisia avioliittoja, joissa pysytään sosiaalisen paineen takia?

Riippuu varmaan millaisissa piireissä pyörii. Jos kuuluu vaikka uskonnolliseen yhteisöön jossa eroa pidetään viimeisenä vaihtoehtona, sitä ei ehkä kovin helposti oteta. Luulisin.

Varmasti moni niissä yhteisöissä on kuitenkin myös omasta halustaan naimisissa.

Entä jos kuuluu yhteiskunnan kermaan ja haluaa pitää kulissit?

No ihan varmasti on.

Aikuisilla ihmisillä varmaan harvemmin on kyse kehtaamisesta. Tai ehkä jotkut ovat niin lapsellisia sielunelämältään. Useammin kyse lienee siitä, että ne tiiviit yhteisöt, kuten kaveripiiri tai suku, tuovat oikeasti valtavaa lisäarvoa kyseisen ihmisen elämään, joiden menettäminen on kova paikka. Monia muitakin tällaisia tekijöitä voi olla, yleisimpänä varmaan se ydinlapsiperheen dynamiikka ilman ylimääräistä säätöä. Kun ihmisellä on paljon menetettävää ja elämä on rakennettu yhdessä puolison kanssa, ihminen mietti tarkemmin, olisiko suhde kuitenkin vielä pelastettavissa. Jos antautuu tunteidensa vietäväksi ja menettää sen seurauksena valtavasti, on ikävää herätä muutama vuosi myöhemmin miettimään, että mitä jos tämä olisi ollut vältettävissä, entä jos suhde olisi ollut pelastettavissa. Ja ihmiset ovat erilaisia. Varmasti on niitäkin, jotka se oma elämä tiiviine verkostoineen tekee onnelliseksi, vaikka parisuhde ei tyydyttäisi. Ja sitten on niitä, joille se parisuhde on elämän tärkein prioriteetti.

Mieshän ei voi erota, ellei ensin löydä uutta, muutoin tulee liian kova alapaineet.

Varmasti. Mutta tiedän myös sellaisia, että on erottu, mutta ollaan silti tekemisissä exän perheen kanssa. 

Varmaan suurin osa on sellaisia.

Joo, Intiassa esim kyllä. Suomessa lähinnä lahkolaispiireissä. Ja islamilaisilla maahanmuuttajilla.

Normaalien ihmisten parissa ei.

No on paljonkin. Talous on ehkä suurin syy,liian köyhää elämä ilman toisen tuloja.

Hyvin paljon, hyvin hyvin paljon, juuri tuota. Tippuminen "alempaan kastiin" koetaan vähän sellaisena kuolemana

Vierailija kirjoitti: Entä jos kuuluu yhteiskunnan kermaan ja haluaa pitää kulissit?

Tämäkin. Samanlaista painettahan sekin luo kuin liian tiivis kontakti sukulaisiin.

Käänteisesti, onko sellaisten helpompi erota, joilla on pienempi ja etäisempi suku? Sellaisia sukulaisia, joita ei edes nähdä vuosittain? Ja etäiset välit vähän kaikkiin muutenkin. Eikö sellaisesta suhteesta ole helpompi lähteä lätkimään, kun ei ole mitään sosiaalista yhteistä verkostoa siinä ympärillä?

Vierailija kirjoitti:

Hyvin paljon, hyvin hyvin paljon, juuri tuota. Tippuminen "alempaan kastiin" koetaan vähän sellaisena kuolemana

Mikä on alempi kasti? Sellainenko, jossa ei eletä enää ydinperheessä, vaan on erottu?

Kyllä nuorilla tuollaisia suhteita on. Olen tavannut n. 25v naisen, joka ei uskaltanut erota, kun oma suku ja miehen suku sekä kai ystäväpiirikin olettivat ja lähtivät siitä ajatuksesta, että ovat yhdessä.

Uskikset nyt ainakin. Ja jos mies on miljunääri ja avioehto 

Perheen paineen alla toimiminen ei ole edes harvinaista ainakaan naisille Suomessa. Eli mennään sopisoinnussa perheen toiveiden, pyyntöjen ym. kanssa elämää enemmän kuin tehtäisiin "ihan omannäköisiä" valintoja.