A cappella -musiikki ällöttää
Onko muita, joiden on vaikea kuunnella tätä musiikinlajia? Siis säestyksetöntä laulumusiikkia, missä laulun lisäksi jäljitellään soitinääniä ja rytmejä ihmisäänellä?
Mulla menee näitä kuullessa sisuskalut ympäri. Onko se sitten misofoniaa vai mitä, mutta suulla tehdyt äänet ovat inhottavia. Puheen seassa ja vitsinä menee, mutta en nauti niiden kuuntelusta musiikiksi asti.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Ällöttävää? Oletko ihan terve?
Kuuntelen kyllä työkseni äänteitä, se on voinut viedä kyvyn nauttia niistä musiikkina.
Ap
A cappella on puhtain musiikinmuoto, joka vaatii sävelkorvaa, rytmitajua, moniäänisyyden hallintaa ja innovaatiota uusien äänien luontiin. Ja olemassa olevan musiikin uudelleensovittamiskykyä, kun moni noista on cover.
Kuuntele nyt vaikka Pentatonixin versio "Sound of Silence" ja kotimaisista Rajattoman "Lady Madonna".
Aivan upeeta.
Kyllä!
Kuuntelet musiikkia monipuolisesti, mutta a capella-musiikki on aina nimenomaa ällöttänyt. Tulee oikeasti jopa puistattava olo. En ymmärrä miten tuo voi resonoida minuun niin väärällä tavalla, vaikka sen pitäisi kuulostaa kaiken järjen mukaan hienolta.
Beatbox aiheuttaa hieman samaa, mutta ei yhtä voimakkaasti kuin a capella.
Se kertoo siitä, että olet alitajuisesti ihmisvihaaja.
Vierailija kirjoitti:
Ällöttävää? Oletko ihan terve?
En ole ap, ja itse tykkään a cappellasta, mutta voin ymmärtää, että kaikki eivät siitä pidä. Ehkä ap saa siitä samanlaisia tuntemuksia kuin minä ASMR-kuiskailuista. Minusta se on aika ällöttävää, mutta monesta muusta aivan ihanaa.
Ei nyt ällötä, mutta ei ole minun juttuni. Kaveri pyysi mukaan Rajattoman konserttiin ja avoimin mielin lähdin. Aika pian konsertin alun jälkeen lähinnä odotin, että päättyisi jo. Ehkä olen liian juntti, kun ei mene tuon hienous jakeluun minulla.
En minäkään erityisemmin siitä tykkää.
Ihmeellistä ähkimistä tuo Joku vielä jopa maksaa tuosta
Esimerkiksi amerikkalaisella Home Free -ryhmällä on tosi hienoja esityksiä.
Vierailija kirjoitti:
A cappella on puhtain musiikinmuoto, joka vaatii sävelkorvaa, rytmitajua, moniäänisyyden hallintaa ja innovaatiota uusien äänien luontiin. Ja olemassa olevan musiikin uudelleensovittamiskykyä, kun moni noista on cover.
Kuuntele nyt vaikka Pentatonixin versio "Sound of Silence" ja kotimaisista Rajattoman "Lady Madonna".
Aivan upeeta.
Hirveetä jaskaa.
Eikö tästä musiikin lajista ole kenelläkään mitään parempia esimerkkejä?
Enkä tarkoita jotain näennäisetnisiä ujellluksia tai kurkkulaulua :-)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti sun pääsi kääntyy myös samalla perseeseesi sisään. Kun olet selvästi tyylitajuton juntti mitä tulee musiikin kuunteluun. Saamarin idiootti, mutta mitäpä voi odottaa ihmiseltä jolla aivotoiminta on kuollutta. Eikä ymmärrä musiikista yhtään mitään. Kuole pois turhake ja jätä musiikki niille jotka sitä arvostavat.
Tuollaista tekstiä kirjoittavalla on tuskin ollutkaan aivotoimintaa edes syntyessään. 🤢
Olettaisin ettei ole kaikkein musikaalisin korva.
"Hirveetä jaskaa."
Koetas tehdä perässä.
Musiikillisen koulutuksen saaneena en voi kuin ihailla monttu auki noiden (ja monen muun) kykyjä.
Mikä on jaskaa mielestäni on rap. Rumpukonekomppi päälle ja sitten höpisemään hörhöjä siihen päälle.
Kappale kerallaan silloin tällöin menee, mutta konsertti tai kokonainen äänite putkeen on liikaa. Tyylissä on jotakin lievästi ärsyttävää.
Pieninä annoksina ok, mutta koko levyä tai konserttia en jaksaisi. Ei nyt kuitenkaan mitenkään ällötä.
Ällöttävää? Oletko ihan terve?