Artistit, tai bändit joista "kasvoit yli" eli et jaksa enää kuunnella?
Onko teillä tällaisia? Itse pääsääntöisesti jaksan kuunnella paljonkin nuoruuteni musiikkia, mutta yritän pysyä kärryillä nykymusiikista myös.
Nämä ei kuitenkaan enää oikein yhtään uppoa, vaikka joskus tykkäsin:
-Red Hot Chili Peppers. Varsinkaan Blood, Sugar, Sex, Magicin jälkeinen tuotanto. Ei ne vanhemmatkaan kovin hyviä ole, poislukien ehkä Freaky Styley.
-Slayer. Saatan fiilistellä kerran vuoteen pari ekaa biisiä South of Heaven-levyltä mutta sitten alkaa puuduttamaan ja pakko laittaa jotain muuta.
-Rage Against The Machine. Jotenkin lapsellista kommariuhoa aikuisilta ukoilta. "Fuck you I won't do what you tell me!". Toimi murrosikäisenä, ei enää vanhempana.
Kommentit (21)
Dingo. Sitä ei ole tullut aikoihin.
Doors, Eppu Normaali, ZZ Top, Ac/Dc, Hurriganes...
Aarne Tenkanen ja Tempuntekijät, vaikka onkin klassikko, niin jaksan kuunnella korkeintaan kerran viikossa.
Nämä teiniajan poikabändit. On ne vieläkin ihan ok joskus kuunneltuna, mutta aika harvoin nuo mun soittolistoilla nykyään.
-Myös tuo rage against the machine
-heavy metal jutut. Ei vaan jaksa kauaa semmoista mörinää.
En kuuntele enää mitään musiikkia nykyään. Tykkäsin parikymppisenä eniten Nirvanasta.
U2. Bono on epämiellyttävä pelastajaa esittävä kitisijä. Heidän alkupään tuotanto on mielestäni vieläkin aika hyvää mutta Achtung babyn jälkeen taso on ollut aikalailla alamäkeä.
Kyllästyttää ihan helvetisti tina turner, madonna ja michael jackson. Kaikki tekivät musiikkiaan isolla rahalla ja isolla koneistolla, en moiti, mutta itsellä kuppi vuotaa vaan yli.
Minulla ei oikeastaan ole sellaisia. Jopa ihan nuorena esiteininä tykkäämistäni tykkään edelleen. Ja esimerkiksi Saukki ja pikkuoravat naurattavat vieläkin, vaikka 60 tulikin viime vuonna täyteen.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehty musiikki ei sitten iskekään minuun, ei pätkääkään. Sitä ennen oli edes joskus jotain kunnollista, mutta jossain 2015-2016 paikkeilla totesin, että nyt on tullut liikaa sukupolvien välistä kuilua, ja sama vaan jatkuu.
Black metal genrenä. Kuuntelin sitä vuosikausia nuorena, mutta ei vaan enää iske.
Red Hot Chili Peppersistä ihan samaa mieltä, paitsi Freaky Styley, The Uplift Mofo Party Plan, Mother's Milk, ja jotenkin vielä Blood Sugar Sex Magic toimii, sen jälkeiset aina levy kerrallaan huonommin. Hillel Slovakia arvostan kitaristina todella paljon, vaikken muuten sellaista narkkaria kykene arvostamaankaan.
Skunk Anansieta en enää jaksa kuunnella, vaikka varsinkin Weakia tuli soiteltua paitsi levyltä, myös itse kitaralla.
Varmasti muitakin bändejä löytyisi, Faith No Moreltakaan ei ne viimeisimmät enää maistu. Jim Martin oli ehkä mulle liian tärkeä hahmo, kappaleethan on pääasiassa Billy Gouldin, Mike Bordinin ja Roddy Bottumin jamien päälle rakennettuja.
Ei kyllä tule mieleen mitään, nuorena saattoi kuunnella yhtä biisiä tai levyä putkeen vaikka tuntitolkulla, nyt riittää yksi kuuntelu vaikka se olisi suosikkibiisi niin ei jaksa montaa kertaa peräkkäin kuunnella.
Eput. Kuuntelin Eppuja teinistä asti, 1980-l lopusta. Kävin erittäin hyvällä Eppujen keikalla joskus 2017, sitten seuraavan kerran parin vuoden päästä. Olivat tosi leipääntyneen oloisia siellä, jotenkin vaan sen bändin kuuntelu loppui sitten kuin seinään..
Joo tuohon Rage for the machineen meni kyllä maku korona-aikaan... fuck you, do what they tell you...
Ei ole sellaista.