Säälittää jos 37veenä on jo mummo :-((

Itselläni on nyt samanikäisenä vasta 4-vuotias lapsi.

ois kyllä kiva olla itsekin mutta tuskin tulen olemaan näillä näkymin. Mitä säälittävää siinä on? En ymmärrä yhtään. Minusta siinä että saa lapsia nuorena on vaan positiivisia puolia.

Toi kutsumanimi vai, mummo?



Mua säälittää enemmän ne joista ei tule mummoja ikinä.

Mitä säälittävää siinä on? Maailman ihanin asia tulla mummiksi. :)

Ikävä kyllä mulla vasta ihan pieniä lapsia kun näin myöhään lapset tein. :( Että pitää vielä odotella PIIIITKKÄÄÄÄN.

Säälittävämpää se minusta on tulla yli 30vuotiaana äidiksi vaikkei se huonoa olekkaan, vaikka itse tulinkin. :)

...Mut mua silti säälittää nyt tää ap. Olisko aika käydä taas sen lääkärisedän luona uusimassa reseptejä?

On se aika hurjaa että kahdessa sukupolvessa on tultu raskaaksi 16-17- vuotiaina, ei varmaan vahinkoraskauksia?

On se aika hurjaa että kahdessa sukupolvessa on tultu raskaaksi 16-17- vuotiaina, ei varmaan vahinkoraskauksia?

Hyvä laskupää... :D

No voihan se toinen olla vaikka 20v ihan normi ja toinen tullut äidiksi vähän aikaisemmin 17vuotiaana. :) Ei mitenkään hätkähdyttävän nuori...Toki mummomammojen keskuudessa kaikki alle 50vuotiaat on tooooosi outoja.

mitä sitten vaikka onkin olleet ensimmäiset lapset vahinkoja, niinhän tässä maailmassa puolet ihmisistä muutenkin. seuraavat sisarukset sitten eivät ole olleetkaan meidän suvussa vahinkoja :)



ei se sitä tarkoita ettei lasta rakastettaisi tai ei pidettäisi huolta.

On se aika hurjaa että kahdessa sukupolvessa on tultu raskaaksi 16-17- vuotiaina, ei varmaan vahinkoraskauksia?

Hyvä laskupää... :D

Ajattelin nimittäin yhtä kaveriani joka tuli mummoksi 34-vuotiaana...

surullinen nykyaika

Mä ainakin toivon että minusta tulisi nuori mummi. Olen itse nyt 42 vuotias, lapseni ovat 23 ja 21 vuotiaat. Kumpikaan ei ole halukkaita perhettä perustamaan, vaikka pitkä parisuhde takana. Mutta toivossa on hyvä elää, että alle 5-kymmpisenä tulisin mummiksi. Haluan olla vetreä mummi! Oma äitini oli 59v tullessaan isoäidiksi, eikä hänestä ollut muuta kuin henkistä apua (oli selkävaivaa ym. ym.), joten lapsenlapsia ei voinut ottaa hoitoon.

olla vielä puolittain lapsia. Vastahan tuossa vaiheessa opiskellaan, etsitään sitä seurustelukumppania, biletetään kavereiden kesken mökkiviikonloppuja ja tehdään parisuhteessa pesänrakennusta, ulkomaanmatkoja, eletään makaronilla ja tonnikalalla, jotta rahat säästyvät viikonlopun bileisiin tai kesäloman ulkomaanmatkaan. Kaverit ovat tärkeitä, uusia saa opiskelujen tienoilta ja ehkä kesätöissä. Elämä ei ole vielä uomissa eikäs en kuulukaan olla. Kokeillaan siipiä ja voidaan ehkä joutua palaamaan kotiin nuolemaan haavoja.



Missään nimessä en itse olisi ollut tuon ikäisenä valmis äidiksi enkä toivo omille lapsilleni sitä myöskään - en vaikka olisivatkin käyneet amiksen ja löytäneet työpaikan. Parisuhteenkin pitää vakiintua ja kokea ja muuttua, koska oma minäkuvakin muovautuu vielä tuossa vaiheessa. Vahinkoraskauksia en toivo, koska haluan, että lapsi on odotettu ja toivottu ja vanhemmat siihen vastuuseen kypsiä ja valmiita. Minkälaisia venymisiä ja myöhemmän iän takapakkeja nämä alle 20-vuotiaat äidit ja isät tekevät ollakseen hyviä vanhempia? Kun on jäänyt tietty nuoruus elämättä, otetaan sitä yleensä 30+-vuotiaina takaisin - siis silloin, kun pitäisi olla isovanhempia niille omille lapsenlapsille.



34-vuotias on ollut työelämässä yleensä alle 10 vuotta. Hänellä on monesti urakehitys kesken, menetetyt nuoruusvuodet mielessä ja kova hinku elää ja kokea. Tämäkö alkaisi hoivata nyt lastenlapsia, kun lapset ovat lentäneet pesästä? Epäilen.



Tiedän erään, joka tuli 33-vuotiaana mummoksi. Tytär oli toki jo 19-vuotias saadessaan esikoisensa eli roimasti äitiään vanhempi, kun tämä sai esikoisensa. Mummoksi tulleella itsellään oli pienet lapset, 4-vuotiaat kaksoset ja 2-vuotias. Lisäksi mummmolla oli teini-ikäinen tytär ja esiteini poika. Miten mummo hoiti isovanhemmuuden? No, aluksi hiukan innoissaankin, mutta kun tytär jätti lapsensa toistuvasti hoitoon, passitti mummo lapsensa ja lapsenlapsensa ulos kodistaan elämään omaa elämäänsä. Olihan sillä mummolla ne omatkin lapset ja oma elämä, työpaikka, omat harrastukset, kaverit ja bileviikonloput, teini ongelmineen ja alakoululainenkin kaiken päälle.



Ihan lapsen kannalta ajateltuna, mitä ihmettä hän hyötyi nuoresta äidistä, jonka menojalka vipatti ja jota ei äitiys oikein innostanut ja nuoresta mummosta, jonka omassa elämässäkin oli liikaa lapsia?



En käsitä, miten joku voi sanoa, että on säälittävämpää olla 30+-vuotiaana äiti kuin mummo, kun joka tapauksessa vanhmepien äitien lapset ovat toivotumpia ja heillä on suurempi mahdollisuus isovanhempiin, jotka oikeasti jaksavat ja ehtivät viettää aikaa heidän kanssaan. Vaikka täällä oleville teiniäitiys on sopinut ja he ovat olleet loistavia vanhempia lapsilleen, on ihan tilastollinen fakta, että näin ei ole useimpien teiniäitien kohdalla. Molemmissa ryhmissä löytyy varmasti niitä kelvottomia vanhempia ja kelvottomia isovanhempia, mutta jos faktoissa pysytään, niin nuorten äitien lapset otetaan huomattavasti useammin huostaan kuin vanhempien äitien.



Siis ihan yksinkertaisesti jo tämän tilaston valossa on parempi LAPSELLE, että hänen äitinsä on vähän vanhempi kuin aivan nuori ja että hänen isovanhempansa ovat jo kypsempään ikään ehtineitä. Monissa huostaanotoissa lapsi pääsee asumaan isovanhempien luo, mutta lähes aina se isovanhempi on jo lähempänä 50 vuotta kuin 30 vuotta. 30-vuotiaat elävät vielä itse niitä ruuhkavuosiaan tai sitten vaihtoehtoisesti ovat saaneet lapset maailmalle eivätkä halua vielä yhtä lasta pyörimään nurkkiin.

on se mahdottoman vaikea ymmärtää, että jotkut tekevät lapsensa nuorina, ovat onnellisia nuoria vanhempia eivätkä itke menetettyä nuoruuttaan vaan nauttivat siitä nuorena perheenä.Kaikki kun eivät halua bilettää ja elää tonnikalalla ja makaroonilla.

Itse olen tullut nuorena äidiksi ja nyt "vanhana" muistelen noita päiviä onnellisina aikoina.

olla vielä puolittain lapsia. Vastahan tuossa vaiheessa opiskellaan, etsitään sitä seurustelukumppania, biletetään kavereiden kesken mökkiviikonloppuja ja tehdään parisuhteessa pesänrakennusta, ulkomaanmatkoja, eletään makaronilla ja tonnikalalla, jotta rahat säästyvät viikonlopun bileisiin tai kesäloman ulkomaanmatkaan. Kaverit ovat tärkeitä, uusia saa opiskelujen tienoilta ja ehkä kesätöissä. Elämä ei ole vielä uomissa eikäs en kuulukaan olla. Kokeillaan siipiä ja voidaan ehkä joutua palaamaan kotiin nuolemaan haavoja.

Missään nimessä en itse olisi ollut tuon ikäisenä valmis äidiksi enkä toivo omille lapsilleni sitä myöskään - en vaikka olisivatkin käyneet amiksen ja löytäneet työpaikan. Parisuhteenkin pitää vakiintua ja kokea ja muuttua, koska oma minäkuvakin muovautuu vielä tuossa vaiheessa. Vahinkoraskauksia en toivo, koska haluan, että lapsi on odotettu ja toivottu ja vanhemmat siihen vastuuseen kypsiä ja valmiita. Minkälaisia venymisiä ja myöhemmän iän takapakkeja nämä alle 20-vuotiaat äidit ja isät tekevät ollakseen hyviä vanhempia? Kun on jäänyt tietty nuoruus elämättä, otetaan sitä yleensä 30+-vuotiaina takaisin - siis silloin, kun pitäisi olla isovanhempia niille omille lapsenlapsille.

34-vuotias on ollut työelämässä yleensä alle 10 vuotta. Hänellä on monesti urakehitys kesken, menetetyt nuoruusvuodet mielessä ja kova hinku elää ja kokea. Tämäkö alkaisi hoivata nyt lastenlapsia, kun lapset ovat lentäneet pesästä? Epäilen.

Tiedän erään, joka tuli 33-vuotiaana mummoksi. Tytär oli toki jo 19-vuotias saadessaan esikoisensa eli roimasti äitiään vanhempi, kun tämä sai esikoisensa. Mummoksi tulleella itsellään oli pienet lapset, 4-vuotiaat kaksoset ja 2-vuotias. Lisäksi mummmolla oli teini-ikäinen tytär ja esiteini poika. Miten mummo hoiti isovanhemmuuden? No, aluksi hiukan innoissaankin, mutta kun tytär jätti lapsensa toistuvasti hoitoon, passitti mummo lapsensa ja lapsenlapsensa ulos kodistaan elämään omaa elämäänsä. Olihan sillä mummolla ne omatkin lapset ja oma elämä, työpaikka, omat harrastukset, kaverit ja bileviikonloput, teini ongelmineen ja alakoululainenkin kaiken päälle.

Ihan lapsen kannalta ajateltuna, mitä ihmettä hän hyötyi nuoresta äidistä, jonka menojalka vipatti ja jota ei äitiys oikein innostanut ja nuoresta mummosta, jonka omassa elämässäkin oli liikaa lapsia?

En käsitä, miten joku voi sanoa, että on säälittävämpää olla 30+-vuotiaana äiti kuin mummo, kun joka tapauksessa vanhmepien äitien lapset ovat toivotumpia ja heillä on suurempi mahdollisuus isovanhempiin, jotka oikeasti jaksavat ja ehtivät viettää aikaa heidän kanssaan. Vaikka täällä oleville teiniäitiys on sopinut ja he ovat olleet loistavia vanhempia lapsilleen, on ihan tilastollinen fakta, että näin ei ole useimpien teiniäitien kohdalla. Molemmissa ryhmissä löytyy varmasti niitä kelvottomia vanhempia ja kelvottomia isovanhempia, mutta jos faktoissa pysytään, niin nuorten äitien lapset otetaan huomattavasti useammin huostaan kuin vanhempien äitien.

Siis ihan yksinkertaisesti jo tämän tilaston valossa on parempi LAPSELLE, että hänen äitinsä on vähän vanhempi kuin aivan nuori ja että hänen isovanhempansa ovat jo kypsempään ikään ehtineitä. Monissa huostaanotoissa lapsi pääsee asumaan isovanhempien luo, mutta lähes aina se isovanhempi on jo lähempänä 50 vuotta kuin 30 vuotta. 30-vuotiaat elävät vielä itse niitä ruuhkavuosiaan tai sitten vaihtoehtoisesti ovat saaneet lapset maailmalle eivätkä halua vielä yhtä lasta pyörimään nurkkiin.

surullinen nykyaika

Ennen tuo oli ihan yleistä, päinvastoin kuin nykyään.

Olisi vielä energiaa touhuta lastenlasten kanssa.

Minusta ei kyllä noin nuorena mummia tule kun sain esikoisen vasta 24-vuotiaana.

Äidistäni tuli mummi 42-vuotiaana ja mummostani 40-vuotiaana. Mielestäni hyvä ikä.

haluat mummiksi alle 50v.

Minä haluan, että lapset tekevät lapsia sitten kun kokevat olevansa kypsiä vanhemmiksi.

Mä ainakin toivon että minusta tulisi nuori mummi. Olen itse nyt 42 vuotias, lapseni ovat 23 ja 21 vuotiaat. Kumpikaan ei ole halukkaita perhettä perustamaan, vaikka pitkä parisuhde takana. Mutta toivossa on hyvä elää, että alle 5-kymmpisenä tulisin mummiksi. Haluan olla vetreä mummi! Oma äitini oli 59v tullessaan isoäidiksi, eikä hänestä ollut muuta kuin henkistä apua (oli selkävaivaa ym. ym.), joten lapsenlapsia ei voinut ottaa hoitoon.

sillä mummihan ne teiniäidin lapset joutuu hoitamaan kun teiniäiti ei itse jaksa.



Mutta näinhän se on, että äitiinsä teiniäidit tulee ja jakaa nuorena ilman ehkäisyä kun toivovat sillä saavansa poikakaverin nalkkiin.

jotka koko ajan muka seukkaa jonkun kans ja oottaa, että pääsis pussaileen jonku pojan kans.



Juuri teiniäitiainesta. Ei mee montaa vuotta kun kulkevat maha pystyssä. Se on aika jännä, että se on se määrätty aines, joka tulee raskaaksi nuorena.

37vuotiaana esikoisen saaminen se kuvottavampaa silti on, vaikken teiniäitiyttä ensisijaisesti suosittelekkaan.



20-30v on hyvä aika, ihanteellinen ja aikaa on 10vuotta joten hyvin on mahdollisuus.