Koti-ikävä taivaaseen. Onko muita, jotka ikävöivät jonnekin selittämättömään "kotiin"?
Minulla itsellä on täällä kylmä ja omalta osalta toivoisin seikkailun päättyvän ja toivoisin pääseväni takaisin kotiin.
On vain sellainen tunne, että tämä ei ole todellinen paikkamme vaan vain pieni osa universaalia totuutta.
Olen alkanut rukoilemaan. Toivoisin heidän kuulevan kutsuni ja jos en pääse kotiin niin saisinpa lämpöä, rakkautta osakseni.
Miten sinun näkemys? Kaipaatko?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla koti-ikävä jonnekin, missä ei koskaan ole ollut (ja mitä ei välttämättä ole edes olemassa).
En tiedä miten on mahdollista, mutta minulla on myös ollut koko elämäni ikävä jonnekin muualle. Ei taivaaseen tms. uskonnollista. En osaa määritellä mihin minun pitäisi päästä, mutta missään en viihdy kovin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla koti-ikävä jonnekin, missä ei koskaan ole ollut (ja mitä ei välttämättä ole edes olemassa).
Miten voi ikävöidä sellaista, mitä ei ole koskaan ollut? Kyllä se vaan on mahdollista. Itse ikävöin parisuhdetta ja kumppanuusrakkautta kipeästi, vaikkei sellaista ole koskaan ollut.
Siellä se odottaa. Mutta tee elämämästäsikin jo itsellesi mieluisa. Jos on kylmä, niin etsi lämpöä tai sytytä itse se elämän liekki lämmittämään. Tee asioita, joista pidät ja joista tulee hyvä mieli.
Keiden "heidän" toivot kuulevan kutsusi?
Minäkin kaipaan johonkin enkä tiedä minne. Ei ole ollut sellaista kotia koskaan mikä olisi tuntunut oikeasti kodilta.
Äitini on ympärivuorokautisessa hoidossa osastolla, jossa on kymmenen vaikeasti dementoitunutta. Kaikki he puhuvat koko ajan kotiin lähdöstä, siis ne jotka vielä pystyvät puhumaan.
Taustalla kenties rankempaa taustaa päihteiden kanssa?
Tätä aihetta on lähestytty myös musiikin keinoin.
Linkittämäni kappale kertoo minusta taivaskaipuusta tehokkaammin kuin raamattu.
Äitienne kohtuun teillä on ikävä. Taivas on pelkkä meemi, tosin vanha ja vaikutusvaltainen sellainen.
Ei, koska en halua kuolla vielä. Mutta oon jo lapsena ollut sitä mieltä että tää maailma ei ole mua varten. Oon ns henkinen ihminen. Ehkäpä voisin vielä joskus elää erakkona.
Mä voin auttaa sua pääsemään taivaaseen.
Minä olen lapsesta asti odottanut että tulen aikuiseksi ja lopulta kuolen. Ollakseni jossain muualla.
Sama. Maanpäällinen elämä tuntuu jotenkin väärältä. Minä en kuulu tänne. En sano että varmuudella on mitään muuta, mutta vahva tunne on.
Onko se sitä kaukokaipuuta, wonderlust? Vai onko se vaan halu nähdä ja kokea mitä tällä maapallolla on koettavissa.
Olet joutunu pelkäämään perusturvan puolesta joskus.
Etsit turvallisuuden tunnetta ,pysyvyyttä.
Miten voi olla koti-ikävä jonnekin, missä ei koskaan ole ollut (ja mitä ei välttämättä ole edes olemassa).