Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka treffailevat "vanhanaikaisesti"
28.01.2026 |
eli ensin tutustutaan kaveripiirin kautta tai jossain tapahtumassa ja sitten vasta mennään treffeille?
Olen ollut treffeillä vain sellaisten ihmisten kanssa, joihin olen tutustunut samassa kaveripiirissä. Yleensä juhlissa kavereiden kavereita.
En sitten käy usein treffeillä, mutta en osaisi missään nettisovelluksessa kiinnostua. Kyllä se kohtaaminen kasvokkain täytyy tulla ensin neutraalissa mielessä (eikä että "katotaan onko kemiaa"), ennen kuin kiinnostun, eikä se kiinnostus välttämättä herää heti. Sitten kun sitä kemiaa jollain tasolla on, niin voidaan tutustua lähemmin, että sovitaanko oikeasti yhteen.
Kommentit (21)
Ei edes entisaikaan pariuduttu aina tuolla lailla, vaan kyllä niitä kumppaneita etsittiin esim. kirjeenvaihtoilmoitusten kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuin nuorena netin kautta tuntemaani samoissa piireissä liikkuvaan. En muista, oltiinko nähty ennen kuin ihastuin vai ihastuinko vaan juttuihin kanavalla, mutta tuossakin siis tunnettiin muuta kautta ensin, ei menty suoraan seurustelun tarve edellä.
Itse toimin juuri tälleen vanhanaikaisesti kun en somea tai deittisovelluksia käytä. Joko on tavattu baarissa tai jossain muussa illanistujaisessa. Edellisestä tapauksesta katosi hohto kun alkututustumisen jälkeen alkoi loputon puhelimella pommittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei edes entisaikaan pariuduttu aina tuolla lailla, vaan kyllä niitä kumppaneita etsittiin esim. kirjeenvaihtoilmoitusten kautta.
Vanhempani tapasivat tällä lailla 80-luvulla.
Pisin parisuhteeni, josta syntyi lapsiakin, oli lapsuudenystävän veljen kanssa, jonka myös tuntenut lapsesta saakka. Ekat kymmenen vuotta mentiin ristiin ja sitten päädyttiin yhteen ja sitten oli vain sukset ristissä jatkuvasti :D
Nykyisen kumppanini tapasin Tinderissä juuri kun aloin ajatella, että ei tästä mitään tule, mutta tuli sittenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole kaveripiiriä, enkä käy tapahtumissa. En kyllä käytä tinderiäkään tai ole ollut koskaan treffeillä. 😔
Vierailija kirjoitti:
Ei edes entisaikaan pariuduttu aina tuolla lailla, vaan kyllä niitä kumppaneita etsittiin esim. kirjeenvaihtoilmoitusten kautta.
Ja lehti-ilmoitusten. Tiedän vaikka kuinka monta pariskuntaa jotka ovat tavanneet lehti-ilmoitusten kautta. Aika hiljaista olisi jos pitäisi kavereiden kautta jotain löytää. En olisi käynyt yksilläkään treffeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään isoa "kaveripiiriä". Olen muuttanut monta kertaa eikä ystäviä aina uudessa paikassa saa, eikä lapsuudestakaan montaa jäänyt. Miten ihmeessä voisin deittailla noin, vaikka haluaisinkin? Hauska kuinka jotkut aina kuvittelevat, että ihan kaikilla on mahdollisuuksia mihinkään treffailuun ilman niitä sovelluksia/sivustoja.
-N34, ihan nätti ja hoikkakin mutta en ole ikinä missään tapahtumissa/bileissä tms. ketään kumppaniani tavannut
En tiedä oliko "vanhanaikaista treffailua", mutta luin (iltsarissa se taisi olla), jutun, et jos kaveriporukka ja tuntee siitä jonkun, niin se "natsaa". Sitä kokeiltiin. Ei toiminut - luulin, et tunsin sen naisen hyvin, huomasin etten tunne oikeastaan yhtään.
En pitänyt siitä hänen ghostamisestaan - jos ei halua olla yhdessä niin luulisi että ainakin voisi sanoa sen suoraan tai vaikka lopettaa suhteen tekstarilla...... No, välit poikki. Rauhotuin sitten ja laitoin: Kun me ollaan niin kauan tunnettu, niin eiköhän sovita, ettei tarvitse "väistellä" toisiamme baarissa/yhteisten kavereitten/ystävien läsnäollessa. Niin sitten tehtiin. Juttuun kyllä tultiin, mutta seksiä ei, eikä käyty enää toistemme luona. (en asu enää samassa kaupungissa, joten vaikeaahan se olisikin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se huono puoli, että piirit on kuitenkin aika rajalliset. Jos ei löyty sopivaa, niin sitten ollaan sinkkuna. Tinderissä on suurempi valikoima.
Niin, juuri kukaanhan ei koskaan löytänyt ketään eikä pariutunut ennen kuin Tinder keksittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se huono puoli, että piirit on kuitenkin aika rajalliset. Jos ei löyty sopivaa, niin sitten ollaan sinkkuna. Tinderissä on suurempi valikoima.
Niin, juuri kukaanhan ei koskaan löytänyt ketään eikä pariutunut ennen kuin Tinder keksittiin.
En minä ainakaan ikinä olisi, luojan kiitos että deittisovellukset ovat olemassa. Olen melko sokea millekään lähestymisyrityksille, en käy baareissa enkä juo, enkä pidä suurinta osaa miehistä mitenkään miellyttävänä saati sopivana parisuhteeseen. Ei olisi mitään mahiksia mihinkään, jos ei olisi noita virtuaalisia apuja joissa on yleensä laaja valikoima oman lähialueen ulkopuoleltakin. Sinkkuna menisi sitten koko elämä (vaikka ei sekään niin kamalaa olisi).
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei edes entisaikaan pariuduttu aina tuolla lailla, vaan kyllä niitä kumppaneita etsittiin esim. kirjeenvaihtoilmoitusten kautta.
Vanhempani tapasivat tällä lailla 80-luvulla.
Pisin parisuhteeni, josta syntyi lapsiakin, oli lapsuudenystävän veljen kanssa, jonka myös tuntenut lapsesta saakka. Ekat kymmenen vuotta mentiin ristiin ja sitten päädyttiin yhteen ja sitten oli vain sukset ristissä jatkuvasti :D
Nykyisen kumppanini tapasin Tinderissä juuri kun aloin ajatella, että ei tästä mitään tule, mutta tuli sittenkin.
Ei siis kannata niiden lapsuuden tuttujen kanssa pariutua, vaan etsiä joku joka oikeasti sopii itselle. Onneksi nykyään on muitakin vaihtoehtoja kuin ne kaverien perheenjäsenent :)
Tuossa on se ongelma, että jos ne jutut ei sitten toimikaan, niin tyyppiin täytyy törmätä yhteisten kaverien kautta tai harrastuksessa. Vaatii henkisesti enemmän se tilanteen jälkihoito ja jos oikein ketuttaa, niin ei auta kuin lopettaa harrastus tai olla menemättä tapahtumiin joissa tietää toisen olevan. Paha myös jos tulee jotain draamaa, kun jutut sitten leviää ystäväpiirissä.
Että sikäli olis helpompaa omien piiirien ulkopuolelta, vaan jos ei osaa suoraan kiinnostaako vaiko eikö kiinnosta -metodilla tutustua, niin vaikeaahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ei tuttavapiirissä ollut yhtään miestä jota olisin halunnut tavata missään mielessä. Naisvaltainen ala jne.
Deittipalstalta löytyi mies, jonka kanssa kävi jo kirjoitteluvaiheessa ilmi, että eiköhän se oikea ole tässä. Siltä tuntuu vieläkin 15 vuotta ja pari muksua myöhemmin.
Mitä väliä sillä on mitä muut tekee tai toimivatko samalla lailla kuin sinä?
Työpaikalta useimmat tilastollisesti löytävät kumppanin.
Mitä vanhanaikaista tuossa muka on? Ihan normaalia.
En olisi ikinä tavannut absolutisti/kotihiirimiestäni minkään muun kuin netin kautta.
Riippuu vähän mitä olet etsimässä, että mistä kannattaa etsiä. Olen itse myös aika kirjallinen/verbaalinen tyyppi, niin se että kaverin kautta löytäisin tai jostain festareilta näillä spekseillä sopivaa seuraa on neulan etsimistä heinäsuovasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei edes entisaikaan pariuduttu aina tuolla lailla, vaan kyllä niitä kumppaneita etsittiin esim. kirjeenvaihtoilmoitusten kautta.
Ja lehti-ilmoitusten. Tiedän vaikka kuinka monta pariskuntaa jotka ovat tavanneet lehti-ilmoitusten kautta. Aika hiljaista olisi jos pitäisi kavereiden kautta jotain löytää. En olisi käynyt yksilläkään treffeillä.
Lehti-ilmoituksissa haettiin näitä kirjeenvaihtokavereita ja ainakin Savossa oli -80 luvulla joku senssi ohjelma lauantaisin, sinne soittivat. Sieltäkin pariutuneita tunnen kaksi.
Oli itsellänikin kirjeenvaihtokavereita mutta puolison löysin kun oli liftaamassa perjantaina amiskasta kotiinsa.
Sattui matkan varrelle kun mulla ei tullut lenkkiä kun 160km yhteensä. Kannattihan se koukata, vieläkin yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä tavannut absolutisti/kotihiirimiestäni minkään muun kuin netin kautta.
Riippuu vähän mitä olet etsimässä, että mistä kannattaa etsiä. Olen itse myös aika kirjallinen/verbaalinen tyyppi, niin se että kaverin kautta löytäisin tai jostain festareilta näillä spekseillä sopivaa seuraa on neulan etsimistä heinäsuovasta.
Itsekin tapasin ensimmäisen sopivan kumppanini netin keskustelupalstan kautta. Sitä ennen miehet löytyivät kavereiden kanssa baarissa ollessa tai jostakin muualta ns. ihmisten ilmoilta. Ja kun en oikeasti ole kovin sosiaalinen tai viihdy tuollaisissa paikoissa ja tapahtumissa kuin pakon edessä, niin miksipä sieltä löytyisi itselle aidosti sopivaa ihmistäkään.
Tuo kirjallisuus/verbaalisuus toisessa oli itselleni myös tärkeää, että löytyi aito sielujen yhteys.
Alue: Aihe vapaa
Tässä on se huono puoli, että piirit on kuitenkin aika rajalliset. Jos ei löyty sopivaa, niin sitten ollaan sinkkuna. Tinderissä on suurempi valikoima.