Eristäytyminen kotiin
Onko muita jotka ovat traumojen takia eristäytyneet kotiin?
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Minä. Tänään kävin ulkona ja nyt olen vuoteen omana. Toisin olen melkein liikuntakyvytön.
Minkä ikäinen olet?
Ulos kannattaa silti mennä, vaikka onkin niitä pelkotiloja, ahdistuneisuutta yms. Koen niitä itsekin, joten tiedän mistä puhun, mutta minä haluan myös jotain muuta kuin neljä seinää ja nätit huonekalut ympärilleni.
Ja on henkilöitä, jotka eivät jätä rauhaa ja vahvistavat niitä traumoja ilkeydellään, sekä jatkavat ja jatkavat, mutta entä sitten? Ei niille vaan voi mitään, sille ei vaan voi mitään. Mutta eteenpäin voi aina ja sinne ulos löytämään itseään yli traumojen. Sisälle ei kannata jäädä koko loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ulos kannattaa silti mennä, vaikka onkin niitä pelkotiloja, ahdistuneisuutta yms. Koen niitä itsekin, joten tiedän mistä puhun, mutta minä haluan myös jotain muuta kuin neljä seinää ja nätit huonekalut ympärilleni.
Ja on henkilöitä, jotka eivät jätä rauhaa ja vahvistavat niitä traumoja ilkeydellään, sekä jatkavat ja jatkavat, mutta entä sitten? Ei niille vaan voi mitään, sille ei vaan voi mitään. Mutta eteenpäin voi aina ja sinne ulos löytämään itseään yli traumojen. Sisälle ei kannata jäädä koko loppuelämäksi.
Tämä... Itseni tavallaan pelasti tietyt terveysongelmat. En ole perusterve muutenkaan, mutta kun yhtäkkiä ennen liikunnalliselta ihmiseltä vietiin melkein kokonaan kävelykykykin, itsenäisyys uhattuna ja kivut oli tosi kovia kuukausikaupalla, ilman tietoa mistä on kyse ja voiko kukaan auttaa... Sitä vaan ei yhtäkkiä mitään muuta halunnut kuin pois kotoa ihmisten ilmoille. En unohda tuota ikinä ja vapaaehtoisesti en enää kotiin hautaudu. Jonain päivänä se toimintakyky tulee lähtemään kokonaan tai kuolo korjaa saappaat jalassa. Sitä ennen elän enkä tyydy enää pelkkään hengissäoloon
Viimeksi poistuin 3 kuukautta sitten kotoa.
Minä. Ahdistaa muut ihmiset, enkä edes tiedä miksi. Joskus 18 veenä kävin yöllä huoltsikalla yökkäreissä, eikä ollut mikään ongelma. Kaverit vaan nauroi että hieno asu sulla.
Toisaalta on mulla ollut sellaisia päiviä nuoresta saakka, ettei huvita poistua kotoa. Nyt on kärjistynyt.
Jotenkin ehkä pelkään, että ihmiset ulkona näkee mun läpi ja tietää minkälaista ahdistusta koen. Vaikka järjellä ajateltuna mitä väliä, vaikka näkisivätkin.
Jotenkin en halua näyttää mitään heikkouden merkkejä ja jos olo ei ole hyvä, jään vaan kotiin.
Harrastan kausittain, välillä oon kuukauden pois ja sitten taas kolme kuukautta käyn. Ei oo joukkue laji, joten ei vaikuta muihin poissaolot.
Joskus treenien alussa yksi treenikaveri sanoi ihan avoimesti, että nyt olis vaan tehnyt mieli jäädä kotiin ja väsyttää niin pirusti. Naamasta näki et oli ihan poikki. Ihailin, miten uskalsi ihan avoimesti näyttää ettei oo ihan paras päivä.
Vierailija kirjoitti:
Minä. Ahdistaa muut ihmiset, enkä edes tiedä miksi. Joskus 18 veenä kävin yöllä huoltsikalla yökkäreissä, eikä ollut mikään ongelma. Kaverit vaan nauroi että hieno asu sulla.
Toisaalta on mulla ollut sellaisia päiviä nuoresta saakka, ettei huvita poistua kotoa. Nyt on kärjistynyt.
Jotenkin ehkä pelkään, että ihmiset ulkona näkee mun läpi ja tietää minkälaista ahdistusta koen. Vaikka järjellä ajateltuna mitä väliä, vaikka näkisivätkin.
Jotenkin en halua näyttää mitään heikkouden merkkejä ja jos olo ei ole hyvä, jään vaan kotiin.
Harrastan kausittain, välillä oon kuukauden pois ja sitten taas kolme kuukautta käyn. Ei oo joukkue laji, joten ei vaikuta muihin poissaolot.
Joskus treenien alussa yksi treenikaveri sanoi ihan avoimesti, että nyt olis vaan tehnyt mieli jäädä kotiin ja väsyttää niin pirusti. Naamasta näki et oli ihan poikki. Ihailin, miten usk
On siis taustalla useita muuttoja lapsuudessa, joko yksinäisyyttä tai kiusaamista. Vanhempien Mt ja päihdeongelmat.
Omat vanhemmat kärsivät sosiaalisten tilanteiden pelosta ja se näkyy omassakin elämässä välillä pahempana, välillä vähän helpottaa. Oon silti pakottanut itselleni menoja, jotten ihan eristäydy.
Traumojen takia, ehkä - tai sitten on vaan vanhetessa viisastunut ja eristäytyy ihan vapaaehtoisesti ihmiskunnasta? Traumoja voi olla, mutta myös iän myötä tullutta viisastumista, meillä kaikilla. Nuorena sitä ehkä eristyi suoranaisesti traumojen takia, koska oli henkisesti loppu hyväksikäytetyksi tulemisen tunteeseen Mutta vanhempana vahvempana - yksinäisyys on useimmiten paras ystävä, hiljaisuus, luonto ja se. Sanoisin että muutama empatiakykyinen älykäs kaveri riittää ihmiselle. Itse asun maaseudulla ja sanoisin, että pahin asia täällä ovat uteliaat naapurin tädit, jotka ovat jo jääneet eläkkeelle/ jotka kaipaavat jännitystä elämäänsä juuri sinun tarinastasi. Oikeen eletään ja hengitetään ja vielä rukoillaankin sen eristäytyvän naapurin puolesta, että se saisi töitä ja auton. (Vaikka se voi olla ihan onnellinen ja vaikka kirjoittaa kirjaa siellä mökissään :D )
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi poistuin 3 kuukautta sitten kotoa.
tilaatko ruuat kotiin
Vierailija kirjoitti:
Ulos kannattaa silti mennä, vaikka onkin niitä pelkotiloja, ahdistuneisuutta yms. Koen niitä itsekin, joten tiedän mistä puhun, mutta minä haluan myös jotain muuta kuin neljä seinää ja nätit huonekalut ympärilleni.
Ja on henkilöitä, jotka eivät jätä rauhaa ja vahvistavat niitä traumoja ilkeydellään, sekä jatkavat ja jatkavat, mutta entä sitten? Ei niille vaan voi mitään, sille ei vaan voi mitään. Mutta eteenpäin voi aina ja sinne ulos löytämään itseään yli traumojen. Sisälle ei kannata jäädä koko loppuelämäksi.
Elämä. On. Valintoja.
Eristäydyin vuosiksi traumojen takia. Ulos kyllä menin, mutta syrjäydyin yhteiskunnasta.
Oletteko saaneet jostain apua puhelinasioissa, pankkiasioissa, muissa asioissa. Minulla ei ole ketään joka auttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Eristäydyin vuosiksi traumojen takia. Ulos kyllä menin, mutta syrjäydyin yhteiskunnasta.
Sekin on valinta jonka olet tehnyt.
Olen työtön ja vähitellen syrjäytynyt. Käyn kaupassa ja hoidan asioita mutta mahdollisimman harvoin. Koirat pitää tietysti käyttää ulkona. En tiedä kuinka paljon traumat vaikuttaa, ehkä enemmän kuitenkin fyysiset ongelmat.
On kiva kun on koti mihin eristäytyä. Kaikilla ei ole.
Käyn töissä, kaupassa ja ulkoilen. Kotona on hyvä olla. Näen ihmisiä töissä aivan tarpeeksi.
Minä. Tänään kävin ulkona ja nyt olen vuoteen omana. Toisin olen melkein liikuntakyvytön.