En löydä mitään hyvää siitä,

Oi.. ihana, ota kiireesti yhteys lähimpään sossuun ja luovuta hänet adoptioon. Joku lapseton pariskunta ilahtuu ikihyviksi :)

Voi olla, että tunnetilasi on ohimenevä. Monilla äideillä tulee tuollaisia hetkiä, ettei löydä mitään positiivista mistään.



Oletko saanut apua? Tarvitset terapiaa. Olet ehkä masentunut.



Voimia sinulle ap! Uskon, että joskus vielä voit nauttia lapsesi tuomasta onnesta

Ja mulla niitä on vielä kaksi... ja synnytyksistäkin aikaa jo yli 10 vuotta. Että ei ihan ohimenevä tunne näköjään.

kun sain esikoiseni. Jälkeenpäin olen tajunnut olleeni masentunut. Tuntui, että koko elämä on muuttunut/mennyt pilalle eikä koskaan palaa ennalleen. No, ei palaakaan, mutta kyllä elämä on hyvää lasten kanssakin. Esikoisen kanssa helpotti vasta kun pääsin vuoden kotona olon jälkeen takaisin työelämään. Ja opin jopa rakastamaan lastani eikä uhraukset tunnu enää uhrauksilta.



Tsemppiä ap, hae ihmeessä pian apua!!!

niitä ole mikään pakko pitää, antakee pois vaan, ottajia on jonossa

Ehkä aloitukseni oli hieman julma, en olisi lastani koskaan valmis antamaan kenellekään! Ja velvollisuuteni olen AINA hoitanut lapsen suhteen. Mutta tosiaan velvollisuuden tunnosta, en äidin vaistosta.