Miehen isätaidot osoittautuneet pettymykseksi...

Eikai tilanne ihan puskista tullut? Miten on käyttäytynyt muiden lasten kanssa? Toki isyyteen myös kasvetaan ja jokaisen saama malli lapsuuden kotoa vaikuttaa. Vielä ei ole liian myöhäistä kasvaa vanhempana. Vanhemman oma asenne ratkaisee haluaako kasvaa vanhempana lapsen mukana vai ei. Ei kukaan ole valmis lapsen syntymän aikaan.

Käytännön esimerkkejä?

Isyys on vaikea juttu alkuun (kun lapsi on noin 0-4v).

Varsinkin jos äiti on aina oikeassa. Ja tietää paremmin.

Hyvää isäsuhdetta on myös helpompi rakentaa hieman vanhemman lapsen kanssa. 

Miksi teit toisen lapsen?

Miten tuo isätaitojen puute ilmenee?

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo isätaitojen puute ilmenee?

Todennäköisesti siten että on pukenut väärän värisen bodyn.

Äiti sitten hormonimyrskyissään haukkuu isän pystyyn, jolloin isä nostaa kädet pystyyn "pidä tunkkis"

Ja ajattelee että parempi kun pysyn erossa vauvan  hoidosta, jolloin äiti ajattelee ettei isä halua osallistua = ei pidä lapsesta

Jos on sellainen perusnarsisti, joka ei kykene huomioimaan ketään muuta, niin eihän sellaiset mihinkään muutu. Koita järjestää elämä lapselle muilla keinoin sellaiseksi, että pärjäätte ja hyvällä lykyllä löytyy aikanaan uusi mies, joka hoitaa homman paremmin. Mutta yleisesti ottaen ihmiset ei kyllä kasva tai muutu. Turha hukata elämää odotteluun.

äidit hoitaa lapsia, isät kasvattaa.

Anna isän osallistua, hän tekee asiat omalla tavallaan ja sinä omalla. 

"En sano että minun tapa on ainoa oikea tapa toimia mutta minun tapa on ainoa oikea tapa toimia"

Äidit hoivaa ja isät kasvattaa. Näinhän se on aina mennyt

Vierailija kirjoitti:

Isyys on vaikea juttu alkuun (kun lapsi on noin 0-4v).

Varsinkin jos äiti on aina oikeassa. Ja tietää paremmin.

 

Hyvää isäsuhdetta on myös helpompi rakentaa hieman vanhemman lapsen kanssa. 

Kai ny äijällä itsetunto kestää et ottaa neuvoja vastaan.Nainen ny on luontaisesti äiti ja tunnistaa paremmin vauvan ja lapsen tarpeet.

Jos ei äijä kestä et toinen ohjeistaa koska tietää niin se on kyllä hankalaa, siinä on kohta kaks kiukuttelevaa vauvaa, hah hah!

Isä-lapsi suhde rakentuu aivan ensi hetkistä.

Millä tavalla?

Minulla on aika usein oma, mielestäni oikea, mielipide siitä miten meidän 2v pitäisi pukea ulos, mitä hänen pitäisi syödä jne. Pidän nämä kuitenkin omana tietonani koska mielestäni on tärkeämpää että miehellä on lapseen läheinen suhde ja mielellään viettävät aikaa myös kaksin ilman että äidin tarvii aina tulla siihen auttamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isyys on vaikea juttu alkuun (kun lapsi on noin 0-4v).

Varsinkin jos äiti on aina oikeassa. Ja tietää paremmin.

 

Hyvää isäsuhdetta on myös helpompi rakentaa hieman vanhemman lapsen kanssa. 

 

Kai ny äijällä itsetunto kestää et ottaa neuvoja vastaan.Nainen ny on luontaisesti äiti ja tunnistaa paremmin vauvan ja lapsen tarpeet.

Jos ei äijä kestä et toinen ohjeistaa koska tietää niin se on kyllä hankalaa, siinä on kohta kaks kiukuttelevaa vauvaa, hah hah!

 

Isä-lapsi suhde rakentuu aivan ensi hetkistä.

Naiset ottavat onneksi kritiikin hyvin vastaan varsinkin miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla?

 

Minulla on aika usein oma, mielestäni oikea, mielipide siitä miten meidän 2v pitäisi pukea ulos, mitä hänen pitäisi syödä jne. Pidän nämä kuitenkin omana tietonani koska mielestäni on tärkeämpää että miehellä on lapseen läheinen suhde ja mielellään viettävät aikaa myös kaksin ilman että äidin tarvii aina tulla siihen auttamaan. 

Juuri näin, minäkin olen toiminut samalla tavalla ja huomannut että lapsi ei mene rikki siitä että isä antaa sotkea ja leikkiä syödessä, mutta äiti ei, tai siitä että isä vie lapsen yksin ulos ja myös pukee hänet yksin, jolloin hän saattaa pukea lapselle sisaruksen ulkopuvun joka on tietysti liian iso, mutta ei se estä puistossa keinumasta... Nykyään huomaan, että lapsien mielestä isä on se hassu ja hauska vanhempi ja äiti on auktoriteetti, joka vahtii että hampaat pestään ja läksyt tehdään... 

Vierailija kirjoitti:

Äidit hoivaa ja isät kasvattaa. Näinhän se on aina mennyt

 

Siinä tapauksessa isät ovat tehneet aivan jäjrkyttävän huonoa työtä, kun katsoo ja kuuntelee nykyihmisten käytöstä toisia kohtaan. Vaan eihän se ihme ole; ensin oli sotatraumat, poisaolevat, etäiset ja huonot isät, sitten sohvallamakaajien sukupolvi kadonnutta miesroolia etsimässä. Ei ole eväitä kasvattaa, kun ei ole perhekeskeisyyden mallia.

Isän merkitys korostuu isompien lasten kohdalla. Äitien eväät ei siinä vaiheessa usein riitä, joten palataan asiaan, jos et ole heivannut miestäsi siihen mennessä, mikä olisikin silkkaa satiiria, koska siinä se pikkuaarteen tulevaisuus menee samalla kyydillä.

Vierailija kirjoitti:

Isän merkitys korostuu isompien lasten kohdalla. Äitien eväät ei siinä vaiheessa usein riitä, joten palataan asiaan, jos et ole heivannut miestäsi siihen mennessä, mikä olisikin silkkaa satiiria, koska siinä se pikkuaarteen tulevaisuus menee samalla kyydillä.

Eipä tuo ole isästä kiinni. Hyvän miehen mallin voi saada muualtakin. Meillä mies sai sen sedältään, joka kasvatti veljensä kolme lasta tämän pyydettyä kuolinvuoteellaan katsomaan mukuloiden perään, ja aikuinen tytär isäpuolestaan. Hiton hyvän miehen valitsi hänkin näillä eväillä. Kukaan näistä kolmesta miehestä ei ole isä kenellekään. 

Miestä tarvitaan siitä tekovaiheessa ja sen jälkeen nainen hoitaa. Näin se menee oikein!

Jos miehesi on terve ja täyskykyinen niin kuin on loogista olettaa, niin epäilys kohdistuu sinuun.

Turvallisuudesta puhuminen paljastaa sinut. Aikuinen mies pystyy huolehtimaan lapsensa turvallisuudesta kaikki muu on paskapuhetta. 
Ei se mitään, monien naisten mielenterveys ei ole ihan 100%, koska hormonit jne, mutta ryhdistäydy nyt, lapsesi tarvitsee äidin joka ei anna peloille valtaa. Harjoita itsesi sellaisista ajatuksista pois, että sinun täytyy kontrolloida kaikkia tilanteita. 

Jätä tarkoituksella mies yksin lapsen kanssa, äläkä vahdi tilannetta, älä kysy jälkikäteen ainakaan mitään varmistuskysymyksiä. Miehet ovat juuri niin vastuullisia kuin heidän tarvitsee. 

Höpötys lämmöstä ja huomioimisesta voidaan varmaan nyt sivuuttaa. Keskity omaan vuorvaikutukseesi sekä miehen että lapsen suuntaan, eikä sitten mitään suorittamista vaan aitoa läsnäoloa ja kohtaamista.