Morsiamen luovutus, kenen pitää joustaa?

Jos olet yhtä lapsuuskodissa asuva nuori tyttö, on ihan luonnollista, että isä luovuttaa sinut miehellesi. Mutta jos olet itsenäinen, omillasi aduva aikuinen nainen, niin onhan tuo luovutus aika outoa.

Sun häät, sun päätös. Älä anna toisten pilata häitäsi (vai onko isukki samalla sponsori eli kiristääkö sillä?).

Kyllä rekisteröity omaisuus pitää virallisesti antaa kädestä käteen. Luovutustodistuksen saa kyllä tehtyä netissä.

Kerrot hänelle ettei luovutus kuulu arvoihisi eikä ajattelutapaasi, eikä asialla ole mitään sen syvempää syytä. Painota hänelle miten haluat hänen pitävän maljapuheen ja kuinka tärkeää se olisi. Jos isäsi ei tätä ymmärrä jää sinun päätettäväksi joustatko vai et. Joka tapauksessa isäsi pitäisi olla se joka joustaa ja hänen pitäisi ymmärtää että nykypäivänä asiat ovat eritavalla; mutta loppujen lopuksi sinä päätät kuka joustaa.

Morsian saa kyllä itse valita luovutetaanko vai ei. Meillä ei ollut mitään luovutusta 90-luvun häissä. Joku amerikkalainen höpöperinne.

Mitäs jos "luovuttaja" olisikin äiti? Monesti lapsen lähtö omaan kotiin on tärkeämpi asia äidille kuin isälle.

Tuo luovutus on uusperinteitä, esimerkiksi omat isovanhempani menivät joskus 1950-luvun lopussa vihille ihan tasa-arvoisesti yhdessä, ei ollut bestmania ja kaasoja alttarin reunalle ja ihan hyvä avioliitto siitä tuli. Aina voi vedota suomalaiseen vanhaan perinteeseen, jossa kävellään yhdessä alttarille.

Muisten suvussa samantaista riitaa, jossa morsiamen isä ja morsiamen äidin puoliso riitelivät siitä, kumpi saattaa morsiamen alttarille. Tämä oli ollut 2v ikäinen vanhempien erotessa ja 5v ikäinen, kun sai isäpuolen, joten isä oli jäänyt aika lailla etäiseksi eikä kenelläkään käynyt mielessä, että kohteliauudesta kutsuttu mies olisi mukana seremonioissa. Lopulta morsian asteli yksin kohti alttaria.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet yhtä lapsuuskodissa asuva nuori tyttö, on ihan luonnollista, että isä luovuttaa sinut miehellesi. Mutta jos olet itsenäinen, omillasi aduva aikuinen nainen, niin onhan tuo luovutus aika outoa.

Iso osa hääpareista on ollut jo vuosikymmeniä tällaisia, poislukien lahkouskovaiset.

Voithan ajatella sitä saattamisena. Jos se on isälle tärkeää niin jousta, isä on sen arvoinen.

Mietin olisiko tähän keksittävissä jotain muuta, jotain uutta. (En kyllä nyt äkkiseltään keksinyt).   Toki päätös on sinun, mutta asia tuntuu kuitenkin olevan isällesi tärkeä. 

En olisi ikinä suostunut omissa häissäni (vuonna 1990) luovutettavaksi. Kysymyksessähän ei edes ole perinteinen suomalainen tapa, vaan se on yleistynyt Suomessa vasta amerikkalaisten elokuvien myötä. Suomessa morsiuspari on perinteisesti kävellyt yhdessä alttarille. Isäsi pitää joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo luovutus on uusperinteitä, esimerkiksi omat isovanhempani menivät joskus 1950-luvun lopussa vihille ihan tasa-arvoisesti yhdessä, ei ollut bestmania ja kaasoja alttarin reunalle ja ihan hyvä avioliitto siitä tuli. Aina voi vedota suomalaiseen vanhaan perinteeseen, jossa kävellään yhdessä alttarille.

Eikä kyllä luovutusta näkynyt 60...70-luvuillakaan. Jossain vaiheessa 80-luvulla olin häissä, joissa isä luovutti tyttärensä. Tätäkään ei ollut kaikissa häissä. 

Morsian päättää.

Minua ei luovutettu, kun en sitä halunnut. Oltiin kuitenkin oltu vuosia yhdessä ennen naimisiin menoa. En tiedä olisiko ollut isälleni tärkeä asia, kun olen ainoa tytär. Ei ainakaan ilmaissut tyytymättömyyttä päätökseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet yhtä lapsuuskodissa asuva nuori tyttö, on ihan luonnollista, että isä luovuttaa sinut miehellesi. Mutta jos olet itsenäinen, omillasi aduva aikuinen nainen, niin onhan tuo luovutus aika outoa.

Iso osa hääpareista on ollut jo vuosikymmeniä tällaisia, poislukien lahkouskovaiset.

Morsiamen luovutus ei ole koskaan ollut Suomessa mikään lahkouskovaisten tapa. Heillä morsian ja sulhanen kävelevät yhdessä alttarille.

Höpsistä, ei ap:n vanhempien häissä vielä mitään luovutuksia ollut. Tämä höperyys tuli Suomeen vasta myöhemmin, kun bridezillat ryhtyivät apinoimaan Hollywood-elokuvia. Suomessa ei todellakaan "luovuteta" naista yhdeltä mieheltä toiselle, vaan hän kävelee alttarille itsenäisenä toimijana ihan itse samalla tavoin kuin puolisonsakin.

Vierailija kirjoitti:

Muisten suvussa samantaista riitaa, jossa morsiamen isä ja morsiamen äidin puoliso riitelivät siitä, kumpi saattaa morsiamen alttarille. Tämä oli ollut 2v ikäinen vanhempien erotessa ja 5v ikäinen, kun sai isäpuolen, joten isä oli jäänyt aika lailla etäiseksi eikä kenelläkään käynyt mielessä, että kohteliauudesta kutsuttu mies olisi mukana seremonioissa. Lopulta morsian asteli yksin kohti alttaria.

Miksi morsian asteli alttarille yksin eikä yhdessä sulhasen kanssa, kuten Suomessa on perinteisesti ollut tapana?

Sulla ja sun puolisollasi on viimeinen sana teidän omia häitänne koskevissa asioissa. Muut voi esittää toiveita, mutta se on teidän kahden juhla ja te saatte tehdä sen ihan millä tahansa haluamallanne tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muisten suvussa samantaista riitaa, jossa morsiamen isä ja morsiamen äidin puoliso riitelivät siitä, kumpi saattaa morsiamen alttarille. Tämä oli ollut 2v ikäinen vanhempien erotessa ja 5v ikäinen, kun sai isäpuolen, joten isä oli jäänyt aika lailla etäiseksi eikä kenelläkään käynyt mielessä, että kohteliauudesta kutsuttu mies olisi mukana seremonioissa. Lopulta morsian asteli yksin kohti alttaria.

Miksi morsian asteli alttarille yksin eikä yhdessä sulhasen kanssa, kuten Suomessa on perinteisesti ollut tapana?

Alttarille yhdessä sulhasen kanssa, mutta kirkkoon ja siihen käytävän alkuun isän kanssa, sulhanen odottaa siinä. Näin on ollut kaikissa niissä häissä joissa olen ollut vieraana, jos isä on elossa.

Voi jurra hemala, on se vaikeeta. Miksi et sallisi isällesi asiaa? Kyseessähän on vain teatraalinen napanuoran katkaisu perheestä. Mulle ainakin olis kolmen tyttären isänä kunnia asia luovuttaa tytär ja sitä paitsi ihan kaunis seikka kokonaisuudessa...