Huoli teinistä...

Tuskin se homma koulun vaihtamisella muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se homma koulun vaihtamisella muuttuu.

Oletko joku psykologi kun tiedät?

Kyllähän sekin on kiusaamista ettei tyttöä oteta koulussa huomioon. Pitäisikö teidän yhdessä jutella vaikka kuraattorin kanssa, koska joku syyhän tuohon on.

Kurjaa. Kyllä ton ikäinen tarvii lajitoveria.

Olisiko koulunvaihto mahdoton?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sekin on kiusaamista ettei tyttöä oteta koulussa huomioon. Pitäisikö teidän yhdessä jutella vaikka kuraattorin kanssa, koska joku syyhän tuohon on.

Tuli sama mieleen. 

Onko tyttärelläsi mielekkäitä harrastuksia? Oma teinini oli juuri tuossa iässä yksinäinen mutta nyt täysi-iän kynnyksellä hänellä on paljon kavereita joita löysi harrastuksensa parista. Meni siinäkin pari vuotta ennen kuin harrastuksesta löytyi kavereita. Tiedän tuon raastavan tunteen äitinä kun oma lapsi on yksinäinen. Paljon tsemppiä ja luottakaa siihen että jostain nuoresi vielä löytää ystäviä. 

Voisiko aloittaa harrastuksen jonka kautta löytyisi ehkä ystävä?

Yläasteikäiset on julmin lapsiryhmä mitä tiedän.

T. Kiusattu koko yläasteen milloin mistäkin/ajauduin huonoon seuraan lopulta

Yksin jättäminen on myös kiusaamista, syrjimistä. Eikö tyttäresi löydä yhtään kenestäkään seuraa, vai karttavatko toiset tietoisesti häntä? Miten olisi harrastukset, löytyykö niistä kavereita?

Normaalia että ystävät vaihtuu ja on yksinäisyyttä tuossa iässä. 

Murrosikäisen elämä on sellaista tunnemylläkkää, varsinkin tytöillä.

 Ja kaveriporukka yleensä viimeistään hajoaa kun yläkoulu loppuu ja porukka hajoaa opiskelemaan eri kouluihin. 

En olisi huolissani. 

Koulua en tuossa vaiheessa vaihtaisi, yläkoulu ei kauan kestä ja tuossa iässä sekin on jo puolivälissä. 

Harrastuksiin kannattaa panostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se homma koulun vaihtamisella muuttuu.

Kyllä se hyvinkin voi muuttua, kokemusta on. Uudessa koulussa otettiin heti mukaan porukkaan. 

Koulun vaihto varmasti meidän puolelta on mahdollista, pitää sitä nyt harkita ja selvittää.

Asutaan pienehköllä paikkakunnalla missä vähänkään erilaisuutta katsotaan "pahalla". Tyttärellä hieman massasta poikkeava pukeutumistyyli sekä musiikkimaku, raskaampaa musaa kuuntelee. Oon kyllä ylpeä siitä että on pitänyt oman tyylin uskollisesti mutta ehkä siinä syy miksi on jäänyt ulkopuoliseksi. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa. Kyllä ton ikäinen tarvii lajitoveria.

Olisiko koulunvaihto mahdoton?

 

Siitäkään ei tiedä saako pahempaa vai parempaa tilalle, noin vähäisen kiusaamisen takia en todellakaan antaisi lapsen vaihtaa koulua. Ystäviä voi löytää muualtakin. 

Ette kai asu pienehköllä paikkakunnalla? Lukio koittaa pian ja se on monelle uusi alku myös sosiaalisesti.

Minun lastani syrjittiin myös nimenomaan yläasteaikana. Ala-asteella oli kavereita ja sitten taas lukioon mennessään sai uusia kavereita.  Mutta tuo oli rankkaa aikaa.

Rehellisesti sanottuna uskon, että kyse on enemmän kuin tyttäresi myöntää.
Hänet todennäköisesti kiusataan, mutta nuoret puhuvat siitä harvoin, koska he häpeävät ja eivät halua aiheuttaa vanhemmilleen surua.
Minua kiusattiin koulussa, mutta valitettavasti en kertonut siitä kenellekään, vaan kestin sen vain kuusi pitkää vuotta. Ja vaietin.
Se oli virhe, ja sen seurauksena kärsin nyt bulimiasta, emotionaalisesta persoonallisuushäiriöstä ja masennuksesta. 
Minulle on myös diagnosoitu moniulotteinen PTSD.

Koulun vaihto on hyvä idea, mutta se ei riitä.
Tyttärenne tarvitsee psykologin apua, jotta hän ei aloita uudessa koulussa vanhojen ongelmien kanssa.
 

Paikallisesta pizzeriasta voisi löytyä poikaystävä?

Vierailija kirjoitti:

Koulun vaihto varmasti meidän puolelta on mahdollista, pitää sitä nyt harkita ja selvittää.

 

Asutaan pienehköllä paikkakunnalla missä vähänkään erilaisuutta katsotaan "pahalla". Tyttärellä hieman massasta poikkeava pukeutumistyyli sekä musiikkimaku, raskaampaa musaa kuuntelee. Oon kyllä ylpeä siitä että on pitänyt oman tyylin uskollisesti mutta ehkä siinä syy miksi on jäänyt ulkopuoliseksi. 

 

Ap

Siinä se syy varmasti on, kun nuoret yleensä yrittää pukeutua samalla tavalla kuin muutkin ja kuulua joukkoon, vaikka se ei ehkä ihan oma juttu edes olisi. Sanoisin että sun tytär vaan on nopeammin kehittänyt oman tyylin ja itsevarmuutta näyttää siltä kuin haluaa. Some on myös hyvä väline saada ystäviä ja lähtisin noiden kiinnostusten kohteiden kautta niitä etsimään, voisit myös selvittää oisko jotain bändikerhoa yms. mahdollisuus alkaa harrastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Koulun vaihto varmasti meidän puolelta on mahdollista, pitää sitä nyt harkita ja selvittää.

 

Asutaan pienehköllä paikkakunnalla missä vähänkään erilaisuutta katsotaan "pahalla". Tyttärellä hieman massasta poikkeava pukeutumistyyli sekä musiikkimaku, raskaampaa musaa kuuntelee. Oon kyllä ylpeä siitä että on pitänyt oman tyylin uskollisesti mutta ehkä siinä syy miksi on jäänyt ulkopuoliseksi. 

 

Ap

Okei tämä on tosi huono juttu. Kannattaa jo tässä vaiheessa säästää rahaa, jotta tytär voi saada isommasta kaupungista opiskelijakämpän ja pääsee lukioon uusiin piireihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa. Kyllä ton ikäinen tarvii lajitoveria.

Olisiko koulunvaihto mahdoton?

 

Siitäkään ei tiedä saako pahempaa vai parempaa tilalle, noin vähäisen kiusaamisen takia en todellakaan antaisi lapsen vaihtaa koulua. Ystäviä voi löytää muualtakin. 

Aivan, mutta ymmärrän tyttären pointin tässä, että surullisempaa olla yksin entisten kavereiden kanssa samassa koulussa kuin yksin uudessa paikassa. Asutaan niin pienellä paikkakunnalla että kaikki ikätoverit käy nykyistä koulua eli täällä ei ole mahdollista koulun ulkopuolelta löytää uusia ystäviä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Normaalia että ystävät vaihtuu ja on yksinäisyyttä tuossa iässä. 

Murrosikäisen elämä on sellaista tunnemylläkkää, varsinkin tytöillä.

 Ja kaveriporukka yleensä viimeistään hajoaa kun yläkoulu loppuu ja porukka hajoaa opiskelemaan eri kouluihin. 

En olisi huolissani. 

Koulua en tuossa vaiheessa vaihtaisi, yläkoulu ei kauan kestä ja tuossa iässä sekin on jo puolivälissä. 

Harrastuksiin kannattaa panostaa. 

 

Kyllä se yksinäisyysaika tuossa herkässä iässä voi jättää jälkensä. Ja onhan se pitkä aika olla kolme vuotta päivittäin yksin.