Tuohon nukkumisketjuun viitaten

Eli en todellakaan saa tosta noin vaan unta päivällä. Enkä sen puoleen yölläkään, vaikka vauva nukkuisikin joku yö hyvin. Hän valvottaa melkein joka yö, nyt puolivuotias. Jopa vierashuoneessa nukahtaminen vaikeaa. Unettomuus siis ilm jotenkin kroonistunut? Tylsää kun vaan oletetaan, että no nuku päivällä, no nuku sillon ja tällön... Plääh.

siellä näkyi hilluvan telaketjutasa-arvomammat.



Mutta ihmettelen aina, miksi naisen unihäiriöt ja väsymys on se ainoa oikea. Meillä miehellä on unihäiriötä ja en kyllä viitsi häntä turhan takia herätellä vaippoja hakemaan yöllä, koska tiedän, että hän ei saa unta loppuyöstä.



Ja kuitenkin pitää ajaa aamulla 30km töihin ja töissäkin joutuu olemaan ratissa. Eli olen kuivittanut itse vauvat yöllä ja mies on säilynyt hengissä, eikä ole ajanut kolaria väsyneenä.



Mutta jokainen perhe tavallaan.

besserwisserit sitten kertovat miten yksinkertaista kaikki on. Sille unettomuudelle kun ei voi mitään ja jos ei saa unta, ei tarkoita etteikö olisi unen tarpeessa.

Olen aina noussut vauvojen kanssa koska olen imettänyt. Mutta kenenkään on turha tulla neuvomaan kuinka simpprliä on nukkua päivällä jos ei ole kokemusta todellisesta väsymyksestä ja unettomuudesta.

Esikoisen vauva-aika oli rankkaa ja olin todella uupunut, kun en osannut nukahtaa yösyöttöjen välillä vaan vasta joskus aamuyöstä nukuin sen tunnin tai kaksi. Päivisin vauva saattoi nukkua jopa 3-4 tunnin päiväunia, mutta minä vain seisoin vaunujen lähellä ja odotin, koska herää... Jos yritin nukkua, ahdistuin valtavasti ajatuksesta, että nukahtaisin enkä heräisi vauvan itkuun. En sitten nukkunut.



Onneksi mies siirsi vauvan omaan huoneeseen ja alkoi nukkua itse vauvan huoneen lattialla pari viikkoa putkeen, niin opin takaisin nukkumaan.



Nykyään toisen lapsen jälkeen olen oppinut äärimmäisen vähäuniseksi. Herään parin tunnin välein ja kuopus herää pari kertaa yössä. Menen nukkumaan vasta puolenyön jälkeen, vaikka herätys on klo 6.30. Kuopus herää noin klo 1 ja 5, vaikka nukkuu meidän välissämme eikä syö öisin (on jo 2-vuotias). Itse käyn vessassa ainakin kaksi kertaa yössä.



Päivisin en kykene nukahtamaan ja iltaisin muutun vain virkeämmäksi. Ei siis auta nämä mene aikaisin nukkumaan tai nuku päivisin -kommentit. Nukahdan vasta puolenyön jälkeen ja öisin herään parin tunnin välein ja valvon aina vähintään sen puoli tuntia mutta usein enemmänkin. Toistaiseksi onneksi pärjään, yhtenä yönä nukuin kuusi tuntia putkeen ja tuntui kyllä ihan oudolta sen jälkeen!

mutta nukahtamisongelma on olemassa.

Olen käynyt unikouluakin.

Jos se luonnollinen "aurinkokellon" tai sisäinen kelloko se on, nukahtamisherkkyysaika menee jostain syystä ohi, olen taas pirteä kuin peipponen. Ei ole hauskaa ei. Ikinä ei saa univelkoja kuitattua.

Se on minun ominaisuus; ei kiva, mutta sen kanssa täytyy vain oppia elämään. Siihen ei auta tasa-arvoajattelut, ruokavaliot, rutiinit yms. vaan vain oman kehon kuuntelu silloin, kun se harvoin on mahdollista.

En pystynyt nukkumaan moneen kuukauteen, vaikka vauva nukkuikin. Pikkuhiljaa kuitenkin lapsen kasvaessa opettelin nukkumaan. Se vaati hyvin rauhallisen paikan ja ilman stressiä, että tunnin/kahden/kolmen päästä täytyy herätä. Meillä siis mies lähti lapsen kanssa pitemmäksi aikaa pois kotoa illalla tai viikonloppuna.



Toisen ja kolmannen lapsen kanssa oli lievästi samaa ongelmaa, mutta osasin paremmin olla stressaamatta pakkonukkumisesta. Näin pystyin torjumaan pahimman väsymyksen, kun mies antoi mulle mahdollisuuden rauhallisiin uniin silloin kun siihen oli mahdollisuus.



Tuo väsymyksen kroonistuminen johtuu siitä, ettei osaa relata riittävästi. Mä uskon, että siitä voi opetella pois ja sitä voi torjua, kun tiedostaa tilanteen.