Rippisalaisuus pitää pedofiilit piilossa

Siitä emme pääse mihinkään, että yhteiskunnassamme ja koko maailmassa on aina sellaisia sairaita ilmiöitä, mitkä vahingoittavat toisia ihmisiä. Ei ole sellaista tuomiojärjestelmää, joka kitkisi ihmisen pahuuden pois. Suomalaisessa yhteiskunnassa on tietoisesti haluttu säilyttää yksi sellainen varaventtiilipaikka, missä ihminen voi kohdata oman elämänsä todellisuuden ilman pelkoa välittömistä seuraamuksista. Se, että psyykkisesti sairas, toisia tuhoava ihminen hakee ylipäätään apua, on katsottu laajemmin yhteisöä suojaavammaksi kuin yritys kitkeä kaikin keinoin pahantekijät keskuudestamme.



Tämä on samantyyppinen vaikea kysymys kuin huumeita käyttävien äitien pakkohoito: onko parempi, että he hakeutuvat raskaana ollessaan viranomaisten tuen ja kontrollin piiriin vai että he hoitavat raskautensa ja synnytyksen "maan alla", koska joutuisivat pakkohoitoon (jos tällainen laki olisi) heti kun joku tajuaisi heidän olevan raskaana.



Mitä tuohon ap:n kirkosta eroamiseen tulee, kuulostaa vähän keksitylle syylle. Ei kirkko puolusta lasten hyväksikäyttöä eikä muutakaan väkivaltaa. Se pelko, että papit kulkisivat tässä yhteiskunnassa tiedossaan valtavia määriä sellaisia rippisalaisuuksia, joista pitäisi ilmoittaa poliisille, on liioiteltu. Uskon myös siihen, että jokainen pappi, joka joutuu kohtaamaan esimerkiksi pedofiilin, tekee kaikkensa, että kyseinen ihminen saadaan hakeutumaan asianmukaisen laajemman avun piiriin. Rippiin liittyy usein useamman kerran tapaamisia, missä elämässään nurkkaanjoutunutta ihmistä rohkaistaan katsomaan asiaa monelta kantilta, myös siitä näkökulmasta, mikä merkitys hänelle tai uhrille on asian selvittäminen myös oikeudellisen vastuun näkökulmasta. Tätä toimintatapaa voidaan verrata poliisin piiritystaktiikkaan: on parempi saada aseistunut ja linnoittautunut ihminen puhumalla vapaaehtoisesti antautumaan kuin rynnäköllä murtaa vastarinta.



Ei kukaan pappi halua kerätä ihmisiltä sellaista tietoa, jonka kanssa joutuu ankarasti punnitsemaan, ottaako sen riskin, että menettää virkansa, jos rikkoo vaitiolovelvollisuutensa. Ei papilla myöskään ole mitään "totuusmittaria" käytettävissään ripittäytyneen mielentilan ja rehellisyysasteen varmistamiseen: sairas mieli voi myös kehittää asioita, joita ei ole koskaan tapahtunut (esim. ripin yhteydessä voi kertoa todenvastaisesti toisen ihmisen osuudesta tapahtumiin). Entä jos tapahtumasta on kulunut jo vuosikymmeniä, uhri esimerkiksi on jo kuollut (ei siis tekoon, vaan muuten), mikä on papin mahdollisuus ja osaaminen arvioida teon juridisia seuraamuksia, kun muutenkin oikeusjärjestelmänkin keinot ovat usein rajalliset?



Kaiken kaikkiaan asia on vaikea ja nyt kaksi lakia menee vastakkain: lastensuojelulaki ja kirkkolaki. Tarvitaan laajaa keskustelua, juridisista, teologisista ja psykologisista/psykiatrisista näkökulmista käsin pohtia, miten parhaiten autetaan pedofiiliä itseään ja hänen uhriaan. Ensimmäisten kouhuvien tunnereaktioiden perusteella asiaa ei kuitenkaan pidä ratkoa.

mihin vielä voi uskoa salaisuuksia. Kaikki muu on käytännössä julkista. Ihmiset kertovat papeille tuollaisia asioita juuri siksi, että tietävät pappien pitävän rippisalaisuuden.

Papin tehtävänä on lohduttaa, armahtaa ja olla sielunhoitajana, tukea ripittäytyjää tarvittaessa kertomaan asiasta viranomaisille tai muille ihmisille, jotka voisivat vaikuttaa ripittäytyjän elämään myönteisesti.



Nykyinen sosiaaliviranomaisten ylläpitämä julkinen sosiaaliporno usein vain vaikeuttaa ihmisten elämää. Tottahan lapset pelkäävät kertoa asioistaan viranomaisille, kun Suomessa lopputulos on huostaanotto ja lastenkotiin joutuminen. Kansainväliset järjestötkin ovat tuominneet Suomen lasten kaltoinkohtelusta, kun Suomessa lapset otetaan huostaan liian helposti, jolloin lapset joutuvat lastenkoteihin eivätkä pääse sijoitusperheisiin.

Rippisalaisuus = Pedofilian syy?



Sekö oli ap:n tarkoitus?



Ikään kuin pedofiliaa ei esiintyisi jos vain kaikki papit ilmottaisivat tietämänsä rikokset poliisille...

"Suomessa lapset otetaan huostaan liian helposti, jolloin lapset joutuvat lastenkoteihin eivätkä pääse sijoitusperheisiin."



Niin monen lapsen kurjuutta olen jotunut katselemaan, kun ei oteta huostaan hirviövanhemmilta. Siis eihän se mitään, että lapsi asuu huumeäidin kanssa, joka jättää lapsen oman onnemsa nojaan ja ruokkii silloin kun muistaa.. Juu, biologisen äidin luona on niiin hyvä lapsen olla..

jos lapsi kertoo papille ja pappi ei saa kertoa viranomaisille. Ehdottomasti pitäisi voida auttaa!



Vaikea tosin kuvitella Suomessa tuollaista tilannetta, eihän täällä ripittäydytä, ainakaan lapset.

Hyvä, että on joku paikka missä voi kertoa asioita jotka eivät sitten leviä eteenpäin. Se edistää mielenterveyttä paljon enemmän kuin se että ei voi kertoa kun tämä asia sitten alkaa levitä.



Kumma kun muut ihmiset aina haluavat määrätä kuinka muut elävät. Minun elämä ei ole samanlaista kun Sinun joten et varmaankaan tiedä mikä minulle on parasta.

Olen ortodoksi ja uskontooni kuuluu kiinteästi säännöllinen synnintunnustuksella käynti. Tämä on peräti sakramentti. Jos valtion toimesta kiellettäisiin pappien ikiaikainen rippisalaisuus, puututtaisiin meidän ortodoksien oikeuteen harjoittaa uskontoamme suomenmaassa.



Jos papit pakoitettaisiin ilmoittamaan rikoksista eteenpäin, saataisiin aikaan vain se, että rikolliset eivät kävisi paljastamassa tekojaan edes papille. Sillä aiheutettaisiin vain haittaa rikosten uhreille. Meidän kirkossamme synninpäästön ehtona on se, että syntinen katuu ja pyrkii eroon synnistään, mikä sentään on askel parempaan päin pedofiilinkin tapauksessa.

ei kukaan pedofiili menisi kertomaan heille mitään. Eli sama lopputulos. Pahat teot pysyisi edelleen salassa.

Siinä varmasti kokee olevansa aika paljon vartijana, jos on ainoa joka tietää ja siksi ainoa joka tavallaan voisi tehdä asialle jotain, ts. vaikuttaa ko. ihmiseen.

Pedofiilien uhrien on vaikea puhua asiasta kellekään ja pedofiilit itse tuskin menevät kovin sankoin joukoin pappien puheille hekään. Eri asia sitten jossain katolisessa maassa missä rippi on yleisempää.