Lue keskustelun säännöt.
Mitä vaatteita inhosit lapsena?
04.12.2025 |
Muistan ainakin villalapaset, jotka kutitti ja pisteli, niitä piti itkun kanssa pukea. Mitäköhän villaa ne oikein oli.
Kommentit (65)
Samettihameita. Mustia erityisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukkahousuja. Sellaisia paksumpia, joita pidettiin talvella. Olivat aina kinttanoita pesun jäljiltä eikä niitä meinannut saada kiskottua ylös saakka. En vieläkään pidä sukkahousuista, olen yli 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleisesti inhonnut pipoja ja hanskoja, mutta miksi ne vielä isonakin piti pukea ikään kuin varmuuden vuoksi, vaikka ei tuntunut kylmältä eikä aikuisilla ollut? Isolla tarkoitan jotain 10-vuotiaana ainakin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan kaikki vaatteet. Ne ostettiin sopivina, mutta jäi äkkiä pieneksi. Sitten äiti haukkui, kun sanoi, että vaatteet ei mahdu päälle. Syytti lihavaksi ja häpesin. En ollut lihava, vaatteet nyt vaan oli pieniä. Muistan kun pikkuhousujen reunat kiristi niin, että sattui kun otti ne pois.
Aikuisena en siedä ollenkaan kiristäviä vaatteita. Kaikki pitää olla riittävän isoa, ja mielellään joustavia. Omat lapset saa itse päättää, millaisia haluavat pitää, oli ne sitten löysät tai kireät.
Toppahousut, toppahaalari, kutittavat pipot, puristavat pannat, hanskat, kuravaatteet, villavaatteet... Lista on pitkä. Inhosin monia vaatteita ja olin "hankala lapsi" sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kudottuja harmaita villaisia sukkia, siis pitkiä sukkia. Ne laitettiin sukkanauhoilla kiinni. Kyllä oli kamalaa kutinaa ja pistelyä ne sukat. Niitä sanottiin pässinpökkimiksi sukiksi. 1950-60 niitä käytettiin. Sukkahousuja ei silloin vielä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauluri
Mikä kaulurissa inhottaa? Aikuisena mulla ihan suosikki, ulkoillessa siis, on tietysti kaulaliina hienompaan käyttöön.
Mulle ei välitetty ostaa vaatteita. (Olen kasarin lapsi). Jouluisin sain vähän uusia. Muutamat alushousut, sukkia ja jonkun paidan. Ja joitakin serkkujen vanhoja joskus harvoin. Näin jälkeenpäin muistellen näytin köyhältä lapselta. Monesti vaatteet olivat liian pieniä. Paidoissa hihat liian lyhyet ja sukat kiristivät. Muistan yhdenkin talven kuinka käytin äitini vanhoja rikkinäisiä talvisaapikkaita. Kengät olivat isot minulle ja sukkani kastui märästä loskasta. En ymmärrä miksi vanhempani ei pitäneet tärkeänä minun, oman lapsensa vaatettamista. Rahaa oli kyllä isän tupakoihin ja peliautomaatteihin.
Eli inhosin lähes kaikkia vaatteitani. Ja kyllä, olen todella katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukkahousuja! Voi luoja niitä aamuja, kun istuin, itkin ja yritin saada kaikki rutut pois säärien kohdalta. Varmaan jotain 80-luvun alun nepsypiirrettä. Ei niitä silloin tunnettu. Lopulta eskariiässä ollessani äiti tajusi taistelun toivottomaksi ja osti kalsareita. Ihanaa!
Villahousut.
Aiheesta tehtiin myös legendaarinen villahousupakko-lyhytelokuva.
Vierailija kirjoitti:
Villahousut.
Aiheesta tehtiin myös legendaarinen villahousupakko-lyhytelokuva.
Kutittaminen vai jokin muu syy inhoon?
Stringejä. Isäpuoli vaati käyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Toppahousut, toppahaalari, kutittavat pipot, puristavat pannat, hanskat, kuravaatteet, villavaatteet... Lista on pitkä. Inhosin monia vaatteita ja olin "hankala lapsi" sen takia.
No joo, luettelit lähestulkoon kaikki tyypilliset lastenvaatteet! Taisi olla ankea lapsuus!
Naapurin tytöltä perittyä polyesterimekkoa, joka laitettiin aina päälle kun låhdettiin kylään tai jos oli juhlat.
Pipoja