Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa oleva ystäväni väheksyy minun avoliittoa.
18.09.2008 |
Miten nykyaikana voi ei uskovainen/uskonnollinen nuori nainen ajatella näin.
Meillä oli puhetta parisuhteesta ja niiden ongelmista ja hän kommentoi monesti, että hän on kuitenkin naimisissa! Aivan kuin hän olisi sitoutunut jotenkin "paremmin" kuin minä.
Heillä ei ole lapsia ja meillä on kaksi. Minusta lapset sitovat vanhemmat lujemmin yhteen kuin sormus. Naimisissa oleminen on mielestäni vain se sormus. Ei se tarkoita nykyään lopun ikää yhdessä olemista.
Itse en halua naimisiin. Haluan kyllä olla avomieheni kanssa aina (ainakin tällähetkellä). Olen nähnyt monta paria, jotka naimisiin menon jälkeen eroavat parin vuoden sisällä.
Ainoa asia joka mielestäni puoltaa avioliittoa, on toisen osapuolen kuoleman sattuessa lesken eläke (vai mikä se nyt on). Perintöasia on ihan hyvä avoliitossakin, koska on yhteiset lapset jotka perii.
Kommentit (63)
että kun olimme vain avoliitossa, kukaan ei lohdutellut häntä erossa.
Avoero kun ei ole muiden silmissä iso juttu, avioero olisi jo ollutkin.
Lapsi sentään liitosta oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei se elo siitä mihkään muuttunut, sormus sormessa ja eri sukunimi..
älä hänen väheksymisestään välitä..
ystäväsi pitää vähätellä teidän ratkaisua? Ei se häntä autuaammaksi tai paremmaksi tee.
Mutta mielestäni avioliitossa on muutakin kuin vain sormus (tai pala paperia, kuten jotkut sanovat) ja se merkitsee ainakin minulle sitä että olen mieheni kanssa "kunnes kuolema erottaa" eli se avioliitto sitoo meitä yhteen enemmän kuin avoliitto teki. Mutta minulle on kyllä ihan sama mikä on ystäviemme aviollinen tilanne, samoja ongelmia on kaikissa parisuhteissa. Itse olen sen verran vanhanaikainen (kuten miehenikin), että koen avioliiton tärkeäksi ja siksi olemme naimisissa.
Lesken eläkkeestä kommentoin sen verran, että koen sen myös olevan lasten turvaksi eli jos mieheni tai minä kuolisi saisin/mieheni saisi lesken eläkettä ja lapset myös saisivat eläkettä (ja tietysti perisivät) ja näin ollen meillä olisi periaatteessa enemmän rahaa käytössä. Vaikka eihän raha sitä ihmistä korvaa...
Haluan olla avomieheni kanssa aina. Se on mielipiteeni kun asiat ovat näin kuin ovat. Tällähetkellä kommentti tarkoittaa sitä, että en varmasti halua olla avomieheni kanssa jos vaikka selviäisi, että hänellä on toinen nainen tai hän alkaisi käyttämään huumeita tai alkaisi väkivaltaiseksi ym. jotain kauheaa.
Ei kukaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja ihmiset voivat muuttua. En usko, että kukaan voi olla varma, että on lopun elämänsä saman ihmisen kanssa. Jos on jokin uskonnollinen juttu, ettei voi erota jos puoliso tekee jotain järkyttävää, niin onhan se aivain kamalaa, että joudut kärsimään häntä aina.
Avoliitossa omaisuus on sen, jonka nimissä se on. Avioliitossa omaisuus on yhteistä jollei ole avioehtoa.
Et taida tietää kovin paljon avio- ja avoliiton eroista. Ota selvää.
Kyllä avioliiton pitäisi merkitä muutakin kuin sitä sormusta. Merkitsee ainakin minulle ja miehelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessahan avoliitosta voi lähteä kävelemään milloin haluaa. Omaisuuden jakaminen on hankalaa, koska kaikki on sen, joka tavarat on ostanut ja jonka nimissä ne ovat. Jos esim. asutte miehesi nimissä olevassa asunnossa niin sinulla ei ole mahdollisen eron sattuessa mitään oikeutta tähän asunton. Sama asia jos miehesi kuolee, paitsi jos olette hoitaneet testamentit kuntoon. Lapset kyllä perivät, mutta sinä et.
Minusta naimisissa oleminen on paljon muutakin kuin se sormus. Se on halua sitoutua toiseen julkisesti ja juridisesti. Eihän se avioliitto välttämättä koko elämää kestä, mutta ainakin meillä on kova tahto ja aikomus olla yhdessä.
Nuo perimisasiat kannattaa kyllä muistaa. Avoleski on periaatteessa kuin vieras ihminen, jos puoliso kuolee. Aviopuolisolla on enemmän oikeuksia. Testamentilla ei voi täysin korjata tilannetta, koska avopuoliso maksaa perintöveroa raskaimman mukaan.
Myös erotilanteessa avopuoliso on heikoilla, koska omaisuutta ei jaeta tasan ja avoeroista tulee usein sotkuisia ja riitaisia juuri siksi, ettei ole kirjattu omaisuutta tasapuolisesti molempien nimiin. Ja jos suurempi omaisuus onkin niin vähintään irtaimistosta syntyy riitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tosissaan toisen kanssa, niin ei niitä mutkuja ja sitkuja pysähdy miettimään. Minä haluan olla aviomieheni kanssa loppuikäni. Eikä minun tarvitse pysähtyä miettimään, että entä jos joku joskus pettää tai jättää. Jos niin joskus kävisi, niin sitä mietitään sitten. Nyt eletään tosissaan tässä ja nyt ja sillä ajatuksella, että iäti yhdessä. Se, että on valmis päästämään ne mutkut ja sitkut jo omiin ajatuksiin, on askel väärään suuntaan.
Ja kyllä se avioliitto on jotain muutakin kuin pala paperia (niin avoliitossa elävät aina yrittävät vähätellä). Ihan oikeasti voi kaikkien kuullen ja nähden sitoutua ja sanoa, että tuon kanssa minä haluan elää loppuikäni. Ja silloin sitä on valmis yrittämään vähän enemmänkin.
Ja itse menin rakkaudesta naimisiin, lapset tulivat monta vuotta myöhemmin,.
Miten ihmeessä avioliitosta on vaikea lähtä!! Miten ne monet monet parit, jotka eroavat puolen vuoden kuluttua naimisiin menosta voivat sitten erota? Se on vain järjestelykysymys.
Monella avoparilla on yhteinen asunto samoin kuin avioparella. Jos asunto on miehen nimissä, niin se on hänen.
Me avopari asumme mieheni asunnossa ja vaikka olisimme naimisissa, niin en todellakaan vaatisi hänen asuntoa erotilanteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vähättelet avioliittoa.
Usein nämä avioliiton vähättelijät olisivat tahtoneet edetä perinteisen kaavan mukaan eli ensin naimisiin, sitten lapsia jne. Mutta ehkäisy on pettänyt tai se kumppani onkin ollut vastahakoinen. Kun oma elämä ei mene niin kuin halutaan, aletaan vähätellä avioliittoa ja naimisissa olevia.
Joku syyhän siihen on, jos toiseen ei halua sitoutua.
"Joku syyhän siihen on, jos toiseen ei halua sitoutua"
Ihan oikeasti? Mielestäsi avoliitossa asuva pari ei ole sitoutunut yhteiseloon?
Ja näistä pikaisista avioeroista. Minusta tuntuu, että moni pitkäaikainen avopari yrittää pelastaa liittonsa naimisiin menolla ja se ei sitten onnistukkaan vaan ero tulee kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikohan se tuo kaverisi (tai joku noista edellä olevista palsta mamoista), joka kerran lähijunassa minua vastapäätä istuessaan vilkaisi ensimmäiseksi vasenta kättäni, nosti oman kätensä ja alkoi huomiota herättävästi tarkastella vihkisormuksensa timanttia ja kierrellä sormustaan, katsella sitä joka kulmasta ;)
Tiedoksi sen verran, että minä olin ollut siinä vaiheessa naimisissa noin 15 vuotta, mutta en ole käyttänyt vihkisormustani vuosikausiin. Ja oli meinaan todella vaikea yrittää olla tyrskähtelemättä.
Sitoutuminen on sitä, että lähtökohtaisesti halutaan elää yhdessä jatkuvasti, siis "ikuisesti" ajatuksella. Kunnioitetaan ja rakastetaan toista ja sitoudutaan sekä käytöksessä että ajattelussa yhteiseen elämään ja toisen tunteiden vaalimiseen.
Sitoutumista voi olla monenasteista ja todella sitoutuneita tai vähemmän sitoutuneita on (ja olen nähnytkin) niin avioliitoissa kuin avoliitoissa. Ei liene salaisuus, että on paljon avioliittoja, joissa mietitään lähtemistä, petetään ja epäkunnioitetaan toista jne. Tällainen ihminen ei ole kovin sitoutunut, vaikka hänellä se sormus sormessa onkin.
Sitoutumisen aste ja halu voi muuttua ja loppua, oli kyseessä sitten avo- tai avioliitto. Tämänkin me kaikki tiedämme. Joskus vuosien päästä voi -syystä tai toisesta - olla, ettei enää haluakaan elää tämän ihmisen kanssa loppuelämäänsä. Silloin ihminen ei enää ole (henkisesti) sitoutunut. KUKAAN ei voi sanoa, että "minä kyllä ihan varmasti haluan elää aina juuri tämän ihmisen kanssa", vaikka tällä hetkellä (sitoutuneena) ihan varmasti haluaakin.
Pointtini on siis se, että sitoutuminen on juuri sitä: henkistä ja käytännön sitoutumista toiseen ihmiseen ja elämään hänen kanssaan. Avioliitto on tämän sitoutumisen symboli, mutta ei se sitä sitoutumista itseään ole. Pari voi olla aivan yhtä sitoutunut tai vielä sitoutuneempikin toisiinsa, vaikka ei koskaan tätä "symbolista suhdetta" solmisikaan. Kysehän on henkilökohtaisista näkemyksistä avioliittoa kohtaan...Juridinen puoli on asia erikseen. Kieltämättä avioliitto tuo jotain etuja sitoutuneiden ihmisten arkeen esim. talousasioissa. Mutta sekin on asia erikseen. Ei toisiinsa sitoutuneilla ihmisillä edes tarvitse olla yhteinen talous; tässäkin on kyse henkilökohtaisista näkemyksistä ja arvostuksista.
Ystäväsi on juntti ap. Miksi provosoidut jonkun pätemisen tarvetta potevan juntin hölönpölöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen sillä turvattiin naisen asema. Nykypäivänä sillä ei ole juurikaan mitään merkitystä. Ei ainakaan sellaista mitä ei voisi muuten sopia.
Leskeneläke on tulossidonnainen ja niin naurettavan pieni, ettei ainakaan sen takia yksin kannata mennä naimisiin.
Avioehto estää omaisuudenjaon ja lapset voivat tunnustaa omikseen.
Ainoa mikä siinä tietysti saattaa olla, että voi ottaa Suomessa yleensä miehen nimen.
Luulen, että ap:n tapauksessa tuo kaveri on kateellinen lapsista ja yrittää saada ap tuntemaan alemmuutta aivan naurettavasta asiasta.
se vaatii juridisen prosessin. Avoliitosta voi kirjaimellisesti lähteä kävelemään heti kun haluaa.
Miten ihmeessä avioliitosta on vaikea lähtä!! Miten ne monet monet parit, jotka eroavat puolen vuoden kuluttua naimisiin menosta voivat sitten erota? Se on vain järjestelykysymys.
Monella avoparilla on yhteinen asunto samoin kuin avioparella. Jos asunto on miehen nimissä, niin se on hänen.
Me avopari asumme mieheni asunnossa ja vaikka olisimme naimisissa, niin en todellakaan vaatisi hänen asuntoa erotilanteessa!
ja varakkaampi maksaa tasinkoa toiselle.
Me avopari asumme mieheni asunnossa ja vaikka olisimme naimisissa, niin en todellakaan vaatisi hänen asuntoa erotilanteessa!
viitsi siihen juridiseen prosessiin lähteä?
Totuus on, että liitosta kun liitosta voi nostaa kytkintä koska vaan. Enemmän ihmisiä taitavat sitoa yhteen (siis sen jälkeen kun oma halu itse liitossa olemiseen on jo lakannut) yhteiset lapset ja yhteinen koti/muu omaisuus, jota pareilla voi olla ihan yhtä hyvin avo- kuin avioliitossa.
Erokaavakkeet voi tulostaa netistä ja pistää itsenäisesti eteen päin; viranomaiset hoitavat lopun. Että ehkä se sen puoli tuntia pidempään kestää se kytkimen nosto kuin avoliitosta lähtiessä.
Ihan tosi, se NIMI PAPERILLA ei ketään liitossa pidä.
ja varakkaampi maksaa tasinkoa toiselle.
Me avopari asumme mieheni asunnossa ja vaikka olisimme naimisissa, niin en todellakaan vaatisi hänen asuntoa erotilanteessa!
kun kerran asia sinua noin vaivaa. Jos olisit varma ratkaisustasi elää avoliitossa, niin tuskinpa sinua hetkauttaisi suuntaan tai toiseen jonkun muun mielipide.
mut hiukan kyllä huvittaa kuinka sitoutuneita olette toisiinne kun teillä on lapset ja sitten seuraavaksi töksäytät että haluat olla miehesi kanssa aina, ainakin tällä hetkellä... ;=)