Lue keskustelun säännöt.
Naimisissa oleva ystäväni väheksyy minun avoliittoa.
18.09.2008 |
Miten nykyaikana voi ei uskovainen/uskonnollinen nuori nainen ajatella näin.
Meillä oli puhetta parisuhteesta ja niiden ongelmista ja hän kommentoi monesti, että hän on kuitenkin naimisissa! Aivan kuin hän olisi sitoutunut jotenkin "paremmin" kuin minä.
Heillä ei ole lapsia ja meillä on kaksi. Minusta lapset sitovat vanhemmat lujemmin yhteen kuin sormus. Naimisissa oleminen on mielestäni vain se sormus. Ei se tarkoita nykyään lopun ikää yhdessä olemista.
Itse en halua naimisiin. Haluan kyllä olla avomieheni kanssa aina (ainakin tällähetkellä). Olen nähnyt monta paria, jotka naimisiin menon jälkeen eroavat parin vuoden sisällä.
Ainoa asia joka mielestäni puoltaa avioliittoa, on toisen osapuolen kuoleman sattuessa lesken eläke (vai mikä se nyt on). Perintöasia on ihan hyvä avoliitossakin, koska on yhteiset lapset jotka perii.
Kommentit (63)
Miksi te ihan oikeasti menette naimisiin?
Miksi? Yhteinen sukunimi, kenties? Äijän suuri omaisuus?
En usko, vaan ja ainoastaan sen takia, että kuvittelette sen pitävänne äijänne kurissa. Kissinpissit ei onnistu!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
maksamalla osan elämisestä? Tai hoitamalla kotia ja lapsia, mikä ei sekään ole merkityksetöntä, sillä mies pystyy tekemään töitä ja hankkimaan omaisuutta, jos sinä sen mahdollistat.
Jotkut naiset on _niin_ tyhmiä.
Me avopari asumme mieheni asunnossa ja vaikka olisimme naimisissa, niin en todellakaan vaatisi hänen asuntoa erotilanteessa!
kun täällä on tullut niin kummia kommentteja.
Olin todella kirjoittanut, että lapset sitovat lujempaan kuin sormus. Ehkä sen vuoksi, että juuri silloin otti niin päähän ystäväni ylemmyyden tunne. Mutta, minä en kommentoi avioliitossa olevalle, että meillähän on lapsia = olemme sitoutuneempia kuin te.
En väheksy avioliittoa. Kukin tekee tyylillään. Mielestäni avo- ja aviopari ovat monesti aivan yhtä sitoutuneita. Toiset eivät vaan tarvitse sitä nimeä paperilla.
Piti oiken miettiä, että haluanko syvällä sisimmässäni naimisiin, niin kuin täällä monet päättelivät. Vastaukseksi sain EN! Jos mies alkaisi nyt painostamaan naimisiin, niin yrittäisin puhua hänelle järkeä ja en suostuisi siihen. Olisihan se noloa, jos hän häiden jälkeen toisi työmatkaltaan satiaisia tuliaisiksi ja pitäisi heti erota.
Mielestäni avo- ja avioparit eroavat aivan samoista syistä.
Ensinnäkin 38. Ai miksikö avoliittolaiset perustelevat tässä ketjussa kilpaa ratkaisuitaan ja avioliittolaisten ei tarvitse? No, mietipä sitä. Oiskohan siksi, että ketju alkoi nimenomaan siitä, miten AVIOliitossa oleva oli väheksynyt avoliitossa olevan parin sitoutumista toisiinsa. Ja tällaista valitettavasti tapaa tänä päivänä aina tuon tuosta, kuten tämäkin ketju on osoittanut. Harvemmin tapaa avoparia, joka arvottaisi avioparin sitoumuksen omaansa vähemmäksi vain liittomuodon takia!
Ja siksi toiseksikin, eiköhän ne avioparitkin ihan yhtä lailla ole tässä ketjussa perustelleet ratkaisuaan. Erittäin kärkkäästi vieläpä.
Ja sitten taas mitä tulee tuohon:
"Avioliiton yksi tarkoitus on nostaa eroamisen kynnystä, sillä aviorikoksen tekijä pettää sanansa jonka on vannonut mahdollisesti kaikkien läheistensä todistaessa... Muussa tapauksessa, ero voi olla yhtä ikävä mutta toisella on "oikeus" vaihtaa uuteen kumppaniin ilman ympäristön oikeutta paheksuntaan".
Ööh, kyllä ne läheiset tietävät suhteesta ja ihmisten sitoutumisesta toisiinsa myös avoliiton ollessa kyseessä. Tuo "pettää sanansa, jonka on vannonut" on aaaaikas vanhahtavaa ajattelumallia. Ihanko tosiaan nykyään muka ulkopuoleiset paheksuvat ja tuomitsevat avioeroon päätyvän parin? Ihanko joku pysyy liitossa, josta haluaa ulos vain, koska on joskus luvannut muuten? Siis sen lupauksen tähden?
Jos aviopari päätyy eroon henkilökohtaisena ratkaisuna, tuskin siinä paljon on tilaa ulkopuoleisten paheksunnalle, tai jos on, eiköhän tällä avioparilla ole oikeus jättää nämä "pettivät jumalan edessä vannotun lupauksen"-paheksunnat ihan omaan arvoonsa. Ja jos taas suhteessa on pettämistä, välinpitämättömyyttä ja yksipuolista jättämistä, kyllä sitä lähipiiri paheksuu avoparin kohdalla ihan siinä missä avioparinkin kohdalla.
Juridiselta kannalta tosiaan avioliitossa on etuja. Tämän ovat kai kakki tässä ketjussa myöntäneet. Mutta jos ei ajattele rahaa, perintöjä tai omaisuutta (jos vaikka molemmilla on oma omaisuus liittomuodosta huolimatta eikä yhteisiä lapsia), vaan ajattelee itse liittoa ja sitoutumista toiseen ihmiseen, niin on se fakta, että se on täysin parikohtaista, onko sillä rituaalisella ja symbolisella parisuhteeseen sitoutumisella mitään arvoa.
Itse ymmärrän, että joillekin ihmisille ja pareille se voi henkilökohtaisesti olla tosi merkityksellistä. Mutta miksi nämä avioliiton kannattajat eivät voi hyväksyä sitä, että toisille pareille se ei sitä ole. Toiset parit eivät kaipaa, tarvitse tai arvosta sitä symbolista ja rituaalista "lupauksen antamista läheisten ja Jumalan edessä", sillä he kokevat, että lupaus toinen toiselle riittää ja se lupaus annetaan, lujitetaan ja punnitaan yhteisessä arjessa, ei "mustalla valkoisella".
Joten se siitä, että lapset sitoisivat vanhempia enemmän yhteen kuin sormukset. Avoerot ovat myös huomattavasti yleisempiä kuin avioerot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksilötasolla tietenkään tämä tilastofakta ei takaa mitään. Itse olen tyytyväinen avioliittooni, mutta minua ei tippaakaan vaivaa, elääkö joku muu avo- vai avioliittossa. Näin siis edellyttäen että tyyppi on perillä juridisista ym. faktoista ja itse valintansa tehnyt.
jokainen itse tietää mikä on itselleen parasta.. itse olen naimisissa, mutta en minä patista ketään naimisiin tai väheksy ketään, oli naimisissa tai ei..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ainoa asia joka mielestäni puoltaa avioliittoa, on toisen osapuolen kuoleman sattuessa lesken eläke (vai mikä se nyt on). Perintöasia on ihan hyvä avoliitossakin, koska on yhteiset lapset jotka perii.
[/quote]
"
Jos ukkosi kuolee, lapsesi perivät, maksavat perintöverot koko p******a (= sinä otat velkaa että saat verot maksettua) ja ET voi myydä kämpästä mitään, kun se on lastesi omaisuutta.. Eli katso nyt ainakin että kaikki iso omaisuus (asunto, auto, kesämökki, vene, mikä hyväns kallis) on omistussuhteiltaan johonkin (paras olisi velkapapereihin, asunto-osakkeissa tietty myös osakekirjoihin) merkitty 50/50 jaolla, niin ainakin siitä ei tarvitsisi kaikesta maksaa veroja, kun osa on jo valmiiksi sun. Ja keskinäinen testamentti auttaisi asiaan myös, eli sulle 50%, jos mies kuolee, niin sitten ois jo asioiden hoito vähän helpompaa.
Avioliitto sinällään, normaalitilanteessa ei munkaan mielestäni ole uin sormus, mutta kun jotain sattuu, monet asiat on todellä paljon yksinkertaisempia kuin avoliitossa.
Luulen sen johtuvan siitä että itse olin 12 v avosuhteessa, jonka tulevaisuudesta en ollut varma, kunnes eteeni käveli se mies jonka kanssa siitä tulevaisuudesta olin varma. Siksi saatan ajatella, ettei susipari sittenkään ole kovin vakavissaan toistensa suhteen.
Mua ei tarvi ampua tämän takia, on vain mun päässäni.
t: se jonka exä itki avoeroaan ja sitä että sitä vähäteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen sen johtuvan siitä että itse olin 12 v avosuhteessa, jonka tulevaisuudesta en ollut varma, kunnes eteeni käveli se mies jonka kanssa siitä tulevaisuudesta olin varma. Siksi saatan ajatella, ettei susipari sittenkään ole kovin vakavissaan toistensa suhteen.
Mua ei tarvi ampua tämän takia, on vain mun päässäni.
t: se jonka exä itki avoeroaan ja sitä että sitä vähäteltiin.
avoliitosta, jos jätetään pois huomiosta ihan tuoreet avoliitot. Olen eronnut avioliitosta kerran ja helppoahan se oli. Pari lappusta täyttää ja toimittaa käräjäoikeuteen. Asunto myyntiin ja rahat puoliksi. Omaisuuskin meni ihan siististi, eikä tullut riitää. Jos nyt joutuisin avoliitostani eroamaan, olisi edessä edellisten lisäksi lapsiin liittyvät ongelmat. Oikeasti avioliitosta ja avoliitosta eroamisessa ainoa ero on noiden kahden lapun täyttäminen. Yhteisen omaisuuden määrä ja lapset siitä tekee vaikean, ei se juridinen sitoumus, joka ei sekään nykyään sido enää mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siitä avioliitosta ei pääse ihan heti eroon. Avoerosta voi lähteä vaikka 5 min. varoitusajalla.
Eroa voi hakea yksinkin ja muuton jälkeen ei ole pakko nähdä enää koskaan, jos ei ole yhteistä omaisuutta tai lapsia. Toisaalta myös avoeron jälkeen täytyy nähdä, jos on sitä omaisuutta ja lapsia. Harkinta-aika on klisee, jolla ei ole mitään merkitystä suhteen jatkuvuudelle. Jos pari pystyy elämään yhdessä, pari jatkaa, oli naimisissa tai ei. jos ei halua jatkaa, niin ihan sama, vaikka pitäisi harkita 10 vuotta, he haluavat eron.
Onko kenelläkään muulla isona syynä avoliittoon raha-asiat? Meille on täysin yhdentekevää, ollaanko naimisissa vai ei. Rahan takia on päädytty siihen, että ollaan avopari. En halua joutua juridisesti elatusvastuuseen miehestäni.:) Eikä mieskään halua sitä tässä tilanteessa. Jos tuloni olisivat miestä pienemmät, niin silloin meidän kannattaisi mennä naimisiin. Hauskaa vai mitä?
Eli siitä avioliitosta ei pääse ihan heti eroon. Avoerosta voi lähteä vaikka 5 min. varoitusajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea syy taitaa olla, ettei mies ole kosinut, koska haluaa pitää taka-oven auki.
Voihan nainenkin kosia ja miksi naiselle avioliitto olisi tärkämpi kuin miehelle? Miksei nainen voi pitää yhtä hyvin takaovea auki? Jotenkin haisee sadan vuoden takainen arvomaailma, jossa miehet luonnostaan eivät halunneet naimisiin ja kunnon naisen piti pitää huolta, ettei anna ennen avioliittoa. "mies antaa suojeluksensa ja nainen siveytensä.." YÖK. Sinä varmaan vastustat homoliittoja ja aborttiakin?
Oikea syy taitaa olla, ettei mies ole kosinut, koska haluaa pitää taka-oven auki.
Niin kauan maristaan ja jankutetaan, että saadaan ne unelmahäät ja sitten kuvitellaan, että sillä on mies sidottu loppuelämäksi. Ei se vaan auta. Jos toinen haluaa jonain päivänä lähteä tai pettää, hän tekee sen sitten avioliitosta huolimatta.
ennen kuin harkinta-aika on ohi, mutta itse ero tapahtuu ihan samoin kuin avoliitosta. Ja harkinta-aikana 95% eronneista pitää itseään ihan vapaana tekemään, mitä huvittaa.
mutta eroa ei todellakaan saa Suomen lakien mukaan 5 minuutissa. Avoero, kuten avoliittokin, eivät ole mitään virallisia parisuhteita, joten ei voida sanoa, että itse ero tapahtuisi ihan samoin kuin avioliitossa. Ei ole mitään harkinta-aikaa eikä omaisuuden tasinkoja. Tuosta luvusta en tiedä, mutta tietysti saa tehdä mitä haluaa, mutta siltikin on naimisissa vielä sen puoli vuotta.
Kuinka vanhoja te ihmiset olette? Provoatte vain..
Ei nykyaikana tuollaisia sanoja käytä kuin idiootit. Tai sitten miehensä kautta elävät kotiäidit, joilla ei mitään muuta asiaa pädettävänä kuin se revennyt.......