Lue keskustelun säännöt.
Näin selviät hengissä työelämästä
18.11.2025 |
Pari vuotta sitten minulla posahti lopullisesti. Työpaikalla oli jo hieman aiemmin alkanut sellainen alasajo, että olisi voinut laittaa popcornit mikroon ja katsoa vierestä organisaation live-itsaria.
Kaikki huononnettiin:
Tietokone hajosi kolme kertaa. Tilalle annettiin laite, joka käynnistyi vartissa ja sammui, jos katsoi sitä vihaisesti.
Tulostin vietiin pois, koska sähköisen työn lisääminen eli emme osta uutta.
Henkilökohtaiset työpisteet poistettiin, kaikki ovat avotiloissa eikä kellään ole nimettyä paikkaa. Eli esim ei voi jättäät avaroita töihin eikä voi tietää, kuka istuu missäkin (isot tilat).
Työtä annettiin triplasti enemmän, mutta deadlinet kiristettiin. Annettiin muutenkin reunaehtoja, jotka tekivät työtahdista tappavaa.
Järjestelmät vaihdettiin parempiin, jotka ovat niin surkeita, että koko osasto kuiskailee niistä kuin jostain toimitilojen demonista.
Ja silti esihenkilöt huusivat megafoniin: Meillä kuunnellaan työntekijöitä! Meillä on modernit työvälineet! Meillä panostetaan hyvinvointiin, osallistukaa kehittämään organisaatiosta parempi!
Eli täyttä sanahelinää, joka kalskahtaa kuin kiviseinään heitetty paistinpannu.
Sain iloa työstä. Pikkuhiljaa ilo hävisi kuin huomaamatta
Siinä kohtaa päätin: jos kerran kaikkea paskinnetaan, niin minäpä teen samoin.
Ja keksin neronleimauksen, joka pelasti pääni.
Overt ja covert -malli.
OVERT: kaikki mikä näkyy ulospäin, teen kuin maailmanluokan ammattilainen. Raportit on timanttisia, palaverit vetäisen suvereenisti, esihenkilölle ja pomoille hymyilen kuin olisin sponsoroitu. Tämä on se kiiltokuva, joka näyttää hyvältä.
COVERT: kulisseissa annan palaa.
Pakolliset excelit ovat suoria copypastekierrätyksiä.
Dokumentit täytän minimitasolla, kunhan otsikot eivät huuda tyhjyyttä. ChätGPT tekee ja copy paste laulaa kierrätettyen dokumenttien lauluja
En enää tee kolmen ihmisen työtä. Teen yhden. Puoliksi.
Järjestelmätestaukset ohitan, koska ne eivät toimi kuitenkaan.
Sisäiset kehitysideat? Joo ei. Laitan Teamsiin hymiön ja jatkan kahvini juomista.
Ja tätä ei tehdä työn SISÄLLÖN mukaan. Tätä tehdään pelkän NÄKYVYYDEN mukaan.
Koska organisaatio arvostaa kiiltoa, ei laatua. Ristiriita on heidän, ei minun.
Työn imu? Se on mennyttä.
Haihtui kuin höyry tukkeutuneeseen ilmanvaihtoon.
Mutta järki? Se pysyy.
Tällä mallilla pysyn hengissä ja mielenterveenä.
Mitä tapahtui?
Sain palkankorotuksen.
Nykyään hymyilen ja laulan työnantajan lauluja.
Teen vähemmän kuin koskaan.
En edes yritä enää tehdä töitä hyvin, koska siihen ei ole annettu välineitä, aikaa eikä arvostusta.
Muut valittavat, lonksuttavat leukojaan taukoamatta. Ymmärrän heitä, mutta epäilen, että aika moni heistäkin on jo siirtynyt samaan selviytymisstrategiaan. Kukaan ei vain uskalla sanoa sitä ääneen.
Minä sain ennen iloa siitä, että tein työni hyvin. Asiakkaat kiittivät, kehittelin ratkaisuja ja halusin, että työpaikalla menisi oikeasti hyvin.
Nyt kehittelen lähinnä sitä, miten saan raportoinnin näyttämään täydeltä kultapölyltä, vaikka takahuone on täynnä roskalavaa.
Ja sehän näyttää riittävän työnantajalle.
Että näin tämä homma toimii.
Elämä on lyhyt, eikä sitä pidä haaskata taistelemalla organisaation omaa romutusohjelmaa vastaan.
Optimoidaan oma selviytyminen:
Hyvin näkyvillä. Huonosti piilossa.
Kommentit (28)
AP tarkentaa: "muut valittaa" -> tarkoitin, että valittavat työoloista, muutoksista, kurjentamisesta. Eivät sii minun toimista, joita eivät edes näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenköhän toimii terveydenhuollossa? Eiku hetkinen, voin kuvitella, että juuri kuten AP esittää
Hassua, miten itse juuri jotain samanlaista. Siis nimenomaan sitä, miten saa etäännytettyä itsensä töistä, ettei pala loppuun siksi, että töitä alkaa olla yhä vaikeampi tehdä hyvin, kun tahti kiristyy ja työn raameja huononnetaan. Ja kas, sain vastauksen.
Tehostettua. Naurattaa. Kunhan asiakas on tyytyväinen. Lyhyestä virsi kaunis.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten itse juuri jotain samanlaista. Siis nimenomaan sitä, miten saa etäännytettyä itsensä töistä, ettei pala loppuun siksi, että töitä alkaa olla yhä vaikeampi tehdä hyvin, kun tahti kiristyy ja työn raameja huononnetaan. Ja kas, sain vastauksen.
No olette edelleen samat tunnit istumassa jonkun tuolilla firmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahhahhaa, jotain samanlaista menossa täälläkin. Eniten ottaa päähän tuo, että sanotaan yhtä mutta tehdään toista; jos kerran työoloja huononnetaan, miksi väitetään, että niitä parennetaan?
Olipa hyvä ja tärkeä aloitus, oivasti kirjoitettukin.
Tähän se on jo vuosia johtanut, saavat mitä tilaavat.
Terveytensä ja elämänsä uhraaminen työn eteen jota ei arvosteta, miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo liian paljon tehostaminen voi olla joskus työnantajalle katastrofi, kun joskus selviää, että viimeiseen pariin vuoteen organisaatio on tehnyt pelkkää paskaa.
Vähän kuin yhdelle tutulle siivousyrittäjälle selvisi, että työpaikkaa vaihtanut siivooja oli viimeisen vuoden ajan kohteessaan "lakaissut roskat maton alle". Kun siivooja vaihtui, niin puijaus tuli esiin. Siellä oli käyty vain nostamassa palkkaa lähinnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä alalla tällainen toimii? Itse olen palkanlaskija, ja pelkäisin jääväni kiinni virheistä, jos toimisin noin.
Olet ehkä konsultti, joka kierrättää samaa ympäripyöreää diibadaabaa asiakkaalta toiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten itse juuri jotain samanlaista. Siis nimenomaan sitä, miten saa etäännytettyä itsensä töistä, ettei pala loppuun siksi, että töitä alkaa olla yhä vaikeampi tehdä hyvin, kun tahti kiristyy ja työn raameja huononnetaan. Ja kas, sain vastauksen.
No olette edelleen samat tunnit istumassa jonkun tuolilla firmassa.
Paitsi että pääsee kotiin huomattavasti aikaisemmin ja huomattavasti paremmalla mielellä, ei aivan lyyhistyneenä. Piti aloitukseenkin jo kirjoittaa, että nyt jaksan panostaa perheeseen ja pitää huolta itsestäkin, kun työ ei vie viimeisiä mehuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai millä aloilla toimii? Aika monessa. Luulen, että oma palkanlaskijanikin on jo lopettanut työn tekemisen kunnolla, sen verran virheitä tulee. Mutta olennaista siis tehdä näkyvä hyvin. Monella alalla näkyvä ei ole sama kuin työn tärkein sisältö
Nii, olisko vaa parempi jättää aikuisten oikeesti se työpaikka?
Ärsyttää tommoset valittajat työstä, kuulen kotonaki puolisolta tota valitusta.
Suomessa ei kukaan joudu kadulle, pitää vaan totuttaa ittensä maksuttomiin ilon aiheisiin. Onhan se surkeeta joutua asua josain slummissa, mutta parempi se ku kuluttaa aikansa rikastuttamalla entisestään rikasta.
Muistakaa, ettei maallista mammonaa saa tuonpuoleiseen mukaan. Että todella kannattaa miettiä mihin sen vähän aikansa maan päällä käyttää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo selviytymisstrategia auttaa ehkä jonkin aikaa. Voit ehkä huijata työnantajaasi, mutta itseäsi et voi huijata. Pidemmän päälle, jos kaikki mielekkyys työstä on kadonnut niin se uuvuttaa.
Veikkaan myös, että tässä käy jossain vaiheessa kuten tuolla siivoojalla, joka laukaisi roskat maton alle. Joku asiakas antaa palautetta, että ei tämä nyt ihan ole sellainen kuin toivoi.
Hullua kyllä, että nykyään työelämä on tuollaista ja jokainen keksii omat selviytymiskeinot. Kunnes kroppa tai mieli tai molemmat hajoo ja joutuu miettimään isompia ratkaisuja.
Mietin samaa, kun työstä tulee pelkästään tunnista tuntiin ajan tappamista, ei merkitystä ei mielekkyyttä, siihen väsyy ja uupuu.
Näin se on. Uupuminen ei tule liian suuresta työmäärästä vaan siitä kun merkitys häviää. Joko työn tai sinun itsesi.
Minulla täysin sama strategia! Olen erityisen hyvä puhumaan, osaan opetussuunnitelman ulkoa ja tunnen kaupungin strategiat. Pystyn perustelemaan pedagogisesti aivan kaiken.
Ja sitten sluibailen.
tarhantäti
Vierailija kirjoitti:
Nii, olisko vaa parempi jättää aikuisten oikeesti se työpaikka?
Ärsyttää tommoset valittajat työstä, kuulen kotonaki puolisolta tota valitusta.
Suomessa ei kukaan joudu kadulle, pitää vaan totuttaa ittensä maksuttomiin ilon aiheisiin. Onhan se surkeeta joutua asua josain slummissa, mutta parempi se ku kuluttaa aikansa rikastuttamalla entisestään rikasta.
Muistakaa, ettei maallista mammonaa saa tuonpuoleiseen mukaan. Että todella kannattaa miettiä mihin sen vähän aikansa maan päällä käyttää..
Ei voi jättää kun sit työtön
Olen opetusalalla, ja tämä voisi yhtä hyvin olla suoraan omasta kynästäni. Ennen nautin opettamisesta. Rakensin innolla luovia opetustuokioita, tein mukaansatempaavia materiaaleja ja rakensin kurssisivuja, jotka todella palvelivat opiskelijoita. Vähitellen kaikkea sitä hyvää alettiin purkaa: opetusta vähennettiin, materiaaleja karsittiin, palkkaa nipistettiin. Opetus siirrettiin verkkoon ja senkin aikaa leikattiin.
Samaan aikaan opiskelijoiden odotukset muuttuivat: kaiken pitäisi olla heti saatavilla, omaan tahtiin, mahdollisimman vähällä vaivalla. Ja samalla kaikki muu työ lisääntyi lisääntymistään. Se, mikä teki arjesta mielekästä, kutistettiin minimiin. Sen sijaan raportointi, hankkeet, loputtomat kokoukset ja turhaksi venyvä byrokratia nostettiin täyteen loistoonsa, ja kiristys jatkuu.
Pelkään, että täällä kuljetaan AP:n viitoittamaa polkua. Surullisinta on se, että rakastin opettamista. Ja juuri opetuksen ydin, on se, jota ei kannata tehdä hyvin. Ja kaikenlainen raportointi, jolla oikeasti ei ole väliä, on se "overt", johon kannattaa panostaa.
Tuo on muuten ihan totta. Kaikesta siitä mikä työssä on mielekästä ja motivoivaa, karsitaan. Sen tilalle tulee koko ajan lisää turhia kokouksia ja raportointia ym. Se on oikeastaan juuri se isoin ongelma työelämässä, että kukaan ei juuri välitä muusta kuin siltä miltä asiat näyttää.
Kyllä. Näin se tehdään.