Lue keskustelun säännöt.
Miten te jaksatte olla Suomessa marraskuun?
13.11.2025 |
Montako tuntia olette nähneet auringonpaistetta tässä kuussa?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
No, me vaan totutaan näihin aina vaihteleviin säihin. Sille ei voi kukaan mitään.
Miten niin ei voi? Lähtee sinne missä aurinko paistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa, olen syntynyt suomessa. Olen tottunut kaikkiin vuodenaikoihin, ja kaikenlaisiin keleihin ihan junnusta asti.
En palvo aurinkoa niin ei haittaa vaikken sitä näekkään mutta siis mikäs tässä kavereiden ja töiden kanssa touhutessa
Varsin vaivatta, marraskuu on kuukausista minulle rakkain. Kosteus tekee ilman painavaksi mutta helpoksi hengittää, hiljaisuus on syvää ja kaunista, metsä tihkuu loppuvuoden raukeaa utua. Kirkkaina öinä tähdet näkyvät kauniisti, ja suosikkikuvioni ovat hyvissä asemissa taivaalla.
Maailma tuntuu hetken omalta, kaltaiseltani. Aurinkoa en kaipaa.
N33
P.S. Lukekaa Janssonin Sent i november.
Aika heikko saa olla jos joku pimeys vaikuttaa mitenkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, me vaan totutaan näihin aina vaihteleviin säihin. Sille ei voi kukaan mitään.
Miten niin ei voi? Lähtee sinne missä aurinko paistaa.
Onko sinun mahdotonta ymmärtää ettevät kaikki välitä auringonpaisteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin jaksan. Sain aurinkoa aivan tarpeeksi kesällä ja parin kolmen kuukauden kuluttua alkaa kevätaurinko paistaa. Pidän tästä vuodenajasta, jopa marraskuusta. Mitäkö teen-ulkoilen, luen paljon, opiskelen kieliä, tapaan tuttuja, käyn kahviloissa, tekemistä riittää yllin kyllin. Juuri siivosin jääkaapin, keräsin roskat, imuroin keittiön. Nyt pieni lepohetki, sitten ulos roskia viemään, pieni kävely lähipuistossa, sitten päiväkahville tuttavan kanssa. Terv. työeläkeläinen Helsingistä.
Ihan yhtä hyvin kuin minkä tahansa muunkin kuun. Syksy on vieläpä mun lempivuodenaika! Mä näen kauneutta ja tunnen rauhaa sateisessa harmaassa säässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksen jaksaisi? Olen terve kuuskymppinen nainen.
Aika paljon on Espoossa aurinko paistanut nyt marraskuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa, mutta on pakko. Kaikki ei vaan voi ottaa lomaa tuosta noin vaan 😭
Tää syksy on ollut niin harmaa..
Nuorempana ei haitannut, mutta nyt yli viisikymppisenä on alkanut ottamaan koville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marraskuu menee pilalle vasta siinä vaiheessa, kun tulee lunta ja pakkasta. Lumeton ja pakkaseton harmaus on ihan miellyttävä.
Huonosti. Tosin nyt on kivan keskieurooppalainen keli. Puut välillä kuurassa, muttei kuitenkaan lunta maassa. Kiva katsella, pääsee joka paikkaan ja pysyy pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Varsin vaivatta, marraskuu on kuukausista minulle rakkain. Kosteus tekee ilman painavaksi mutta helpoksi hengittää, hiljaisuus on syvää ja kaunista, metsä tihkuu loppuvuoden raukeaa utua. Kirkkaina öinä tähdet näkyvät kauniisti, ja suosikkikuvioni ovat hyvissä asemissa taivaalla.
Maailma tuntuu hetken omalta, kaltaiseltani. Aurinkoa en kaipaa.
N33
P.S. Lukekaa Janssonin Sent i november.
Onpa ihana marraskuun kuvaus! Runollinen ja kaunis, hienoa syystunnelmaa täynnänsä. Kiitos tästä!
Vierailija kirjoitti:
Varsin vaivatta, marraskuu on kuukausista minulle rakkain. Kosteus tekee ilman painavaksi mutta helpoksi hengittää, hiljaisuus on syvää ja kaunista, metsä tihkuu loppuvuoden raukeaa utua. Kirkkaina öinä tähdet näkyvät kauniisti, ja suosikkikuvioni ovat hyvissä asemissa taivaalla.
Maailma tuntuu hetken omalta, kaltaiseltani. Aurinkoa en kaipaa.
N33
P.S. Lukekaa Janssonin Sent i november.
Juuri kuin mun ajatukset <3
Vierailija kirjoitti:
Varsin vaivatta, marraskuu on kuukausista minulle rakkain. Kosteus tekee ilman painavaksi mutta helpoksi hengittää, hiljaisuus on syvää ja kaunista, metsä tihkuu loppuvuoden raukeaa utua. Kirkkaina öinä tähdet näkyvät kauniisti, ja suosikkikuvioni ovat hyvissä asemissa taivaalla.
Maailma tuntuu hetken omalta, kaltaiseltani. Aurinkoa en kaipaa.
N33
P.S. Lukekaa Janssonin Sent i november.
Marraskuu
Marraskuu tulee
kuin märkä rätti päin kasvoja
se painaa valon alas,
imee värit maailmasta.
Puut seisovat alastomina,
kuin häpeästä kivettyneet,
ja tuuli kulkee niiden välistä
repien viimeisenkin sinnittelevän lehden.
Sade ei enää pese,
se vain muistuttaa,
että mitään ei ole jäljellä.
Tähdetkin ovat väsyneet,
ne vetäytyvät sumun taakse,
piiloon maailman raskautta,
jättäen taivaan tyhjäksi ja kylmäksi.
Mieli makaa kylmän maan alla,
paikassa, jonne aurinko ei eksy,
ja sydän hakkaa hitaasti
vain siksi, että sen on pakko.
Harmaus on kaikkialla,
ihon alla, ikkunoissa,
kahvikupin pinnalla,
ja päivät kuluvat kuin vanhat kynttilät,
savuavat hiljaa, sammuvat ilman syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, me vaan totutaan näihin aina vaihteleviin säihin. Sille ei voi kukaan mitään.
Miten niin ei voi? Lähtee sinne missä aurinko paistaa.
Tämä voi olla hyvä ratkaisu sellaiselle, joka ei ,,kestä,, marraskuuta (tai joulu- tai tammikuuta, myöhäistä kevättä, viileää alkukesää, niitä raivostuttavia helteitä kesällä jne jne jne). Routa porsaan kotiin monesti kaukomailta ajaa, mutta voihan se maastamuutto onnistuakin. Onnea matkaan!
No, me vaan totutaan näihin aina vaihteleviin säihin. Sille ei voi kukaan mitään.