Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut jaksaa valhdella, että sisäinen kauneus on parisuhdetta muodostettaessa tärkeämpi kuin ulkoinen?
10.11.2025 |
Jos sinä et täytä ulkoisesti riittäviä kriteereitä, et pääse myöskään osoittamaan sisäistä kauneuttasi. Näin se vain menee, jos oikeasti nostetaan rehellisesti kissa pöydälle. Jos olet ulkoisesti riittävän hyvännäköinen, voit päästä "jatkoon", vaikka olisit sisäisesti täysi kusipää, mutta toisinpäin se ei onnistu. Eihän se juttu hyvännäköisen kusipään kanssa tule kestämään, mutta hän saa silti mahdollisuuden, sisäisesti kaunis vähemmän viehättävä tai komea taasen ei.
Eli summasummaarum. Jotta juttu onnistuu, täytyy olla sisäisesti kaunis, mutta tärkeämpää on olla ulkoisesti riittävän kaunis, jotta pääset näyttämään sitä mahdollista sisäistä kauneuttasi. Eli ulkoinen on ykkönen ja sitä seuraa hyvänä kakkosena se sisäinen.
Kommentit (130)
Ulkonäkö. Jos tätä kriteeriä ei täytä niin eihän sellainen ressukka ole millään tavalla potentiaalisten kumppanien joukossa. Silloinhan on täysin loogista että koko kriteeriä on turha edes ajatella tai keskustella siitä, kun ne loput ihmiset ei käytännössä ole olemassa. Joten aivan hyvin voi sanoa ettei ulkonäöllä ole merkitystä, kun valitsee kumppania. 100% potentiaalisista kumppainesta on tarpeeksi kivan näköisiä tai pitkiä, tai whatever.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin kavereiden miehiä kun katsoo niin en usko hetkeäkään, että ovat pitäneet ulkoista kauneutta minkäänlaisena kriteerinä.
Aloitus tekstiä lukematta; sisäisen kauneuden tärkeydestä "valehdellaan" koska sisäinen kauneus on sellainen jota ei muutaman sekunnin vilkaisulla näe. Eli yksinkertaistaen; ulkokuori on se joka huomion herättää, mutta mukava persoona ylläpitää suhdetta
En minä ainakaan jaksa kattella jotakuta luonteltaan vastenmielistä hetkeäkään.
Ulkokuori kaunistuu sisäisestä kauneudesta. Ei-visuaalinen ihminen ei näe tätä eikä ymmärrä yhteyttä. Mutta se on olemassa ja se menee näin päin ap: kauneus LÄHTEE sisältä päin. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei ole kukaan nähnyt ennenkuin sisäinen kauneuteni on päässyt tekemään tehtävänsä. Mä lähinnä tapaan ihmisiä pelien kautta ja vuoden parin päästä on ehkä nähty.
Sosiaalisten tilanteiden pelko tuohon ajoi, mutta olen kasvanut siitä jonkin verran. Sen jälkeen totesin, että helpottaa monella tapaa, ettei ihminen tiedä mitään mun ulkonäöstä ja mä hänen. Se on kuitenkin todella marginaalinen asia, ihminen pystyy muuttamaan ulkonäköään paljonkin ja väkisin muuttuukin vanhetessaan.
Sulla menee kaksi asiaa sekaisin. Jos etsii deittaillessa lyhytaikaista ihastusta, ilman muuta ulkoiset piirteet korostuu. Mutta aika harva jaksaa pitkäaikaisessa parisuhteessa mulkeroa tai riivinrautaa, arjessa korostuu ulkonäön sijaan luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin nuorempana ihan todella ihastunut erääseen kaveriini. Ollaan edelleen kavereita ja mietin juuri viime viikolla että miten saatoin pitää häntä niin komeana. :D Silloin hänellä oli vielä ainekin kaiken muun päälle.
Eli summa summarum, olin niin ihastunut siihen miten hauska, empaattinen ja älykäs hän oli, että myös ulkonäkö muuttui silmissäni komeaksi. Miesmakuni ei ole muuttunut nuoruudesta, vaan olen aina pitänyt esimerkiksi Johnny Deppiä ja Ed Westwickiä komeina ja myös tosielämässä kiinnostunut heidän näköisistään miehistä. Tämä kaverini on ulkonäöltään aivan päinvastainen.
Ja mikäli jotakuta kiinnostaa miksi olin vain ihastunut eikä yhteen päädytty niin kaverini on homo.
Naisessa on tärkeintä nuoruus ja kauneus. Miehessä on tärkeintä Raha.. T: Danny&Hjallis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin nuorempana ihan todella ihastunut erääseen kaveriini. Ollaan edelleen kavereita ja mietin juuri viime viikolla että miten saatoin pitää häntä niin komeana. :D Silloin hänellä oli vielä ainekin kaiken muun päälle.
Eli summa summarum, olin niin ihastunut siihen miten hauska, empaattinen ja älykäs hän oli, että myös ulkonäkö muuttui silmissäni komeaksi. Miesmakuni ei ole muuttunut nuoruudesta, vaan olen aina pitänyt esimerkiksi Johnny Deppiä ja Ed Westwickiä komeina ja myös tosielämässä kiinnostunut heidän näköisistään miehistä. Tämä kaverini on ulkonäöltään aivan päinvastainen.
Ja mikäli jotakuta kiinnostaa miksi olin vain ihastunut eikä yhteen päädytty niin kaverini on homo.
Jaaha, autocorrect iski. Oli siis akne nuorempana, ei aine.
Kavereiden miehiä kun katsoo niin eivät ole pitäneet sisäistä kauneutta kriteerinä. Status ja ulkonäkö vain kiinnostaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, ni minä pidin miestäni ekassa tapaamisessa jopa "rumana". Kun opin tuntemaan hänet, hänestä tuli vain komeampi ja komeampi. Puoli vuotta tässä meni ja sen jälkeen oli myyty. Nykyisin 8 vuotta tutustumisesta, mies on edelleen minusta aivan jäätävän komea, enkä ymmärrä miksi en nähnyt tätä heti! Eli puhut palturia.
Hyi. En minä ainakaan haluaisi olla kenenkään kanssa joka joskus on edes ajatellut minun olevan ruma.
Miehet ovat niitä, jotka viehättyvät voimakkaasti ulkonäöstä. Suhteen jatkumiseen taas totta kai luonne ja elämäntapa vaikuttavat. Mutta aloittaja on siinä oikeassa, että miesten mielestä epäviehättävä nainen ei pääse vaiheeseen, jossa luonne punnitaan.
Naiset sen sijaan hyvin harvoin ihastuvat pikaisesti komeaan mieheen. Komeus pannaan merkille, mutta ei se yksinään herätä mitään tunteita. Useimmat naiset ihastuvat tai rakastuvat hitaammin kuin miehet kuukausien tutustumisen aikana. Ja sitten käy niin, että mies alkaa näyttää komealta, vaikka ei aluksi ollutkaan.
Evoluutiopsykologia selittää asiaa niin, että miehen liskoaivot reagoivat hedelmällisyyden indekseihin, koska niiden ensisijainen tavoite on levittää geenejä. Naiselliset muodot, vahvat hiukset, hyvä iho jne. kielivät kyvystä tulla raskaaksi ja synnyttää terveitä lapsia. Nainen taas etsii ensisijaisesti hyvää kumppania ja miestä, joka pitää huolta hänestä ja lapsista. Näitä ominaisuuksia ei näe miehestä ensisilmäyksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoastaan täysi idiootti tai sellaine valitsee kumppanikseen sellaisen, joka on ainoastaan ulkoisesti kaunis, mutta täysin paska luonne.
Ap:n avauksessa mielestäni avainsana on riittävän kaunis, tai miellyttävä, tai mukava tai mitä tahansa sanaa yksilö preferoi kertoessaan toisen ulkonäöstä.
Suurin osa ei ole ihan top kärkeä ulkonäkönsä puolesta, mutta niille, jotka eivät itsekään ole häikäisevän näköisiä, usein kelpaa vähän vähempikin, ja omalla kohdallani on usein riittänyt viehättävä hymy. Ei sellaistakaan kaikilta löydy.
Se menee niin, että valitaan eka se porukka, jonka ulkonäkö riittää, ja sen jälkeen niiden joukosta se, joka täyttää muut kriteerit (mukavuus, äly, persoona, status, kaverit kadehtii, edustaa elämäntapaa josta haaveilee yms).
Joillekin eka kynnys on korkea, joillekin matalampi.
Vierailija kirjoitti:
Se menee niin, että valitaan eka se porukka, jonka ulkonäkö riittää, ja sen jälkeen niiden joukosta se, joka täyttää muut kriteerit (mukavuus, äly, persoona, status, kaverit kadehtii, edustaa elämäntapaa josta haaveilee yms).
Joillekin eka kynnys on korkea, joillekin matalampi.
Ja siis, ehkä on ihmisestä kiinni kumman vaiheen ajattelee tärkeimmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, ni minä pidin miestäni ekassa tapaamisessa jopa "rumana". Kun opin tuntemaan hänet, hänestä tuli vain komeampi ja komeampi. Puoli vuotta tässä meni ja sen jälkeen oli myyty. Nykyisin 8 vuotta tutustumisesta, mies on edelleen minusta aivan jäätävän komea, enkä ymmärrä miksi en nähnyt tätä heti! Eli puhut palturia.
Hyi. En minä ainakaan haluaisi olla kenenkään kanssa joka joskus on edes ajatellut minun olevan ruma.
Olet varmasti nainen. Mies ei ajattele noin vaan päinvastoin on ylpeä, että on saanut naisen iskettyä huonosta lähtökohdasta huolimatta. Miehelle ei ole niin tärkeää, että nainen pitää häntä komeana, koska miehen itsetunto ja arvo yhteiskunnassa eivät ole sidottuja ulkonäköön. Mutta edelleen ulkonäkö on se, millä naista arvioidaan, jopa ensisijaisesti. Ihan sama, onko pääministeri tai kaupankassa, ulkonäköä arvioidaan ja kommentoidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, ni minä pidin miestäni ekassa tapaamisessa jopa "rumana". Kun opin tuntemaan hänet, hänestä tuli vain komeampi ja komeampi. Puoli vuotta tässä meni ja sen jälkeen oli myyty. Nykyisin 8 vuotta tutustumisesta, mies on edelleen minusta aivan jäätävän komea, enkä ymmärrä miksi en nähnyt tätä heti! Eli puhut palturia.
Hyi. En minä ainakaan haluaisi olla kenenkään kanssa joka joskus on edes ajatellut minun olevan ruma.
Niin, mutta sinä et taida ymmärtää sitä, että tuollainen ajattelu voi myös olla suoja. Olin vasta eronnut ja siksikään en halunnut nähdä KETÄÄN hyvännäköisenä.
Ja edelleen, onko se parempi, että sinua ensin pidetään hyvännäköisesenä ja sitten sinusta tulee luonteen vuoksi ruma. Näin käy useimmin. Jokainen tietää tämän ilmiön.
Itse pidän tuota minun alkuperäistä parempana.
Jaa, ni minä pidin miestäni ekassa tapaamisessa jopa "rumana". Kun opin tuntemaan hänet, hänestä tuli vain komeampi ja komeampi. Puoli vuotta tässä meni ja sen jälkeen oli myyty. Nykyisin 8 vuotta tutustumisesta, mies on edelleen minusta aivan jäätävän komea, enkä ymmärrä miksi en nähnyt tätä heti! Eli puhut palturia.