Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut jaksaa valhdella, että sisäinen kauneus on parisuhdetta muodostettaessa tärkeämpi kuin ulkoinen?
10.11.2025 |
Jos sinä et täytä ulkoisesti riittäviä kriteereitä, et pääse myöskään osoittamaan sisäistä kauneuttasi. Näin se vain menee, jos oikeasti nostetaan rehellisesti kissa pöydälle. Jos olet ulkoisesti riittävän hyvännäköinen, voit päästä "jatkoon", vaikka olisit sisäisesti täysi kusipää, mutta toisinpäin se ei onnistu. Eihän se juttu hyvännäköisen kusipään kanssa tule kestämään, mutta hän saa silti mahdollisuuden, sisäisesti kaunis vähemmän viehättävä tai komea taasen ei.
Eli summasummaarum. Jotta juttu onnistuu, täytyy olla sisäisesti kaunis, mutta tärkeämpää on olla ulkoisesti riittävän kaunis, jotta pääset näyttämään sitä mahdollista sisäistä kauneuttasi. Eli ulkoinen on ykkönen ja sitä seuraa hyvänä kakkosena se sisäinen.
Kommentit (133)
Jaa. Itse olen korottanut elämässäni ihmisiä, joilla on oikeanlainen energia, sen sijaan miltä he näyttävät tai mitä yrittävät olla ja tehdä. Se että ketä panen taas ei kuulu kenellekään muulle kuin itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, et naiset pystyy ihastumaan mieheen joka on "rumemman puoleinen" jos mies on tosi fiksu, älykyäs, charmikas yms. Miehistä en taas usko tähän. Itse olen ihastunut kerran rumemman puoleiseen mieheen, mutta suhde kaatui siihen kun sain selville, että mies vihaa eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden miehiä kun katsoo niin eivät ole pitäneet sisäistä kauneutta kriteerinä. Status ja ulkonäkö vain kiinnostaneet.
Tuon voisi vielä ymmärtääkin. Omat kaverini ovat ottaneet jopa köyhiä ja rumia miehiä.
varmaan siks että se on totta. Paska luonne karkottaa todella nopeasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se oikeasti on. Sisäisesti ruman kanssa on raskas elää.
Ala-asteiässä olin suosittu ja minulla oli paljon kavereita, tyttöjä ja poikia. Yht äkkiä rupesi näkö voimakkaasti heikkenemään ja vaihdoin kouluakin. Läskilinssinä pullonpohjalasisena yksikään luokkamme tytöistä ei puhunut minulle sanaakaan yläasteella kunnes laitoin piilarit päähän ja kaikki muuttui kuin taikaiskusta. Lopullinen niitti naistenmiehenä kariutui kun hiukset rupesivat harvenemaan. Sen jälkeen ei rakkaudentunnustuksia ole kuulunut. Tosin olen elänyt jo 35 v erään naisoletetun kanssa ja lapsiakin siunaantunut. Ulkonäkö ratkaisee pääsetkö ylipäätään keskusteluyhteyteen ja osoittamaan "sisäisen kauneutesi". 738
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin kavereiden miehiä kun katsoo niin en usko hetkeäkään, että ovat pitäneet ulkoista kauneutta minkäänlaisena kriteerinä.
No miltä ne kaverisi näyttävät. Olisiko heillä ollut hirveästi varaa valita toisin?
Tuon teorian mukaan maailma olisi täynnä rumia tai tavallisennäköisiä sinkkuihmisiä. Niin ei näytä kuitenkaan olevan, vaan ei-kauniitkin ihmiset yleensä saavat puolison. Olen huomannut tämän koulun vanhempainilloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arveletko ap puolison valinnan olevan joku jättimäinen missikisa? Ihmisten kauneusihanteet eivät ole toistensa kopiota ja suurin osa parisuhteista on kyllä niitä ihan tavallisten ihmisten parisuhteita.
Toisaalta kauniskin ihminen muuttuu äärimmäisen vastenmieliseksi, jos sisin on ihan mitä sattuu.
Se on jännä juttu tuo ulkonäköasia. Myös niin voi käydä, että vasta ihastumisen jälkeen ihastumisen kohde alkaa näyttää hyvältä. Mulla on itselläni tästä kokemusta. Eka näkemisellä ei mitään saumaa, mutta joku muu juttu laukaisee sen ihastumisen ja sitten ulkonäkökin muuttuu yhtäkkiä omissa silmissä hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa, ni minä pidin miestäni ekassa tapaamisessa jopa "rumana". Kun opin tuntemaan hänet, hänestä tuli vain komeampi ja komeampi. Puoli vuotta tässä meni ja sen jälkeen oli myyty. Nykyisin 8 vuotta tutustumisesta, mies on edelleen minusta aivan jäätävän komea, enkä ymmärrä miksi en nähnyt tätä heti! Eli puhut palturia.
Mies tuskin oli alkuunkaan ruma, ainakaan sinuun verrattuna. Mutta tavallisena naisena pidät vähintään 80% miehistä rumina. Tyydyit kuitenkin, pidit miehen luonteesta ja lopulta alitajuisesti tajusit, ettei mies olekaan sinuun verrattuna ruma.
Oletteko yhtään seuranneet esim Unelmahäät pareja? Siinä on ylipainoa, hampaattomuutta ja hapsottavia hiuksia itse kenelläkin. Ja silti menossa naimisiin. Ei kaikille se ulkonäkö ole niin justiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihastunut elämäni aikana useampaan mieheen, joita en ole alkuun pitänyt yhtään viehättävinä ulkonäkönsä puolesta. Ulkonäkö alkaa viehättää vasta siinä vaiheessa kun huomaa, että mies on mukava, fiksu, riittävästi samalla aaltopituudella huumorintajun ja arvomaailman suhteen ja vaikuttaa olevan kiinnostunut minusta. Hyvännäköiset miehet toki huomaa, mutta ei heihin synny sen enempää kiinnostusta ellei nuo muut kriteerit täyty.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat niitä, jotka viehättyvät voimakkaasti ulkonäöstä. Suhteen jatkumiseen taas totta kai luonne ja elämäntapa vaikuttavat. Mutta aloittaja on siinä oikeassa, että miesten mielestä epäviehättävä nainen ei pääse vaiheeseen, jossa luonne punnitaan.
Naiset sen sijaan hyvin harvoin ihastuvat pikaisesti komeaan mieheen. Komeus pannaan merkille, mutta ei se yksinään herätä mitään tunteita. Useimmat naiset ihastuvat tai rakastuvat hitaammin kuin miehet kuukausien tutustumisen aikana. Ja sitten käy niin, että mies alkaa näyttää komealta, vaikka ei aluksi ollutkaan.
Evoluutiopsykologia selittää asiaa niin, että miehen liskoaivot reagoivat hedelmällisyyden indekseihin, koska niiden ensisijainen tavoite on levittää geenejä. Naiselliset muodot, vahvat hiukset, hyvä iho jne. kielivät kyvystä tulla raskaaksi ja synnyttää terveitä lapsia. Nainen taas etsii ensisijaisesti hyvää kumppania ja miestä, joka pitää huolta hänestä
Niin nainen ei pääse. Eli jos olet ruma nainen niin et saa edes näyttää luonnettasi.
Vierailija kirjoitti:
Tuon teorian mukaan maailma olisi täynnä rumia tai tavallisennäköisiä sinkkuihmisiä. Niin ei näytä kuitenkaan olevan, vaan ei-kauniitkin ihmiset yleensä saavat puolison. Olen huomannut tämän koulun vanhempainilloissa.
Kyllähän suuri osa pariskunnista on alkuvaiheessa suunnilleen samalla "tasolla" ulkoisesti. Elämä voi sitten ajan kanssa viedä siihen, että toinen rupsahtaa ja toinen ei, mutta siinä vaiheessa kun ollaan elämäntilanteessa, jossa käydään vanhempien illoissa harvempi lähtee vaihtamaan kumppania "paremmannäköiseen"
Kun katson Prismassa perheitä, niin ei ensimmäisenä kyllä tule mieleen ulkoinen kauneus näillä pareilla.
Että sikäli olet väärässä!
Toki on niitä ihmisiä, jotka katsovat vain ulkonäköä, oli se hlö itse kauniskomea tai ruma. :D
Vierailija kirjoitti:
Sulla menee kaksi asiaa sekaisin. Jos etsii deittaillessa lyhytaikaista ihastusta, ilman muuta ulkoiset piirteet korostuu. Mutta aika harva jaksaa pitkäaikaisessa parisuhteessa mulkeroa tai riivinrautaa, arjessa korostuu ulkonäön sijaan luonne.
Ja aina samaa pastaa kaunis on hullu ja läski on leppoisa. Ei pidä paikkaansa. Yleensä kilipäiset rumilukset kouvolatukkineen ovat eniten sekaisin.
Niin... meneekö se muka noin? Esim ystävättäreni löytää aivan järjettömän komeen ja ihanan miehen ja mä olen aivan ällikällä, että miten se tuosta rumiluksesta saakaan komean?!
Itse en olisi vilkaissutkaan niitä miehiä, joita on käsivarrellaan ulkoiluttanut. Sama juttu toisinpäin.
Sitä yritän sanoa, että onko oikeasti rumaa olemassakaan? Joku aina löytää jotain komeeta ja sympaattista. Sehän on hyvä vaan.