Lue keskustelun säännöt.
Kyllä huvittaa noi 40 v ekansa synnyttäneet
28.08.2011 |
Mistä ihmeestä niitä on mun tuttavapiiriin siunaantunut? Ekaksi odotetaan miehen kanssa 20 vuotta ennenkuin uskalletaan ryhtyä vanhemmiksi (tiedän, että kyseessä harkitut päätökset). Sitten kun saadaan oma prinsessa/prinssi, se on maailman ihmeellisin lapsi. Kukaan muu ei jne. Ja mikään ei ole niin raskasta kuin vanehmmuus, vaikka on kaksi aikuista jakamassa töitä. Harrastukset (golf lähinnä) kärsii ja omaa aikaa ei kertakaikkiaan ole, vaikka kummankin vanhemmat hoitaa lasta minkä kerkiää.
Joskus tekisi mieli todeta näille naisille, että mieti nyt vähän, mitä suustasi päästät.
Kolmen koululaisen nelikymppinen äiti, ja hengissä selvinnyt, elämäänsä tyytyväinenkin kaiken lisäksi.
Kommentit (49)
kolmekymppisinä lapsensa saaneet pidä lapsiaan ainutlaatuisina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolmekymppisinä lapsensa saaneet pidä lapsiaan ainutlaatuisina?
Eivätkö kolmekymppisinä lapsensa saaneet pidä lapsiaan ainutlaatuisina?
he tajuavat, että lapsi on niin erityisen ihmeellinen lähinnä vanhempiensa ja ehkä isovanhempiensa mielestä :D
jotka eivät ymmärrä, mitä raskasta äitiydessä muka on ja mistä he muka joutuvat luopumaan. Rauhassa saa bilettää ja kiertää festareilla, sillä vauvan voi aina viedä omalle äidilleen hoitoon! Ei siinä kärsi harrastukset eikä vanhemmuus ole raskasta, kun sen voi jakaa edellisen sukupolven kanssa.
Kuvittelee itse olevansa parempi ja tehneensä vain oikeita ratkaisuja ja ainakin parempia kuin ystävänsä.
Oikeasti on varmaan kateellinen ystäviensä elintasosta ja miettii päässään tällaisi lastensaamisikäasioita.
T: lapseton 30v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi jakaa isovanhempien ja muiden läheisten kanssa :)
kahden lapsen kolmekymppinen äiti
jotka eivät ymmärrä, mitä raskasta äitiydessä muka on ja mistä he muka joutuvat luopumaan. Rauhassa saa bilettää ja kiertää festareilla, sillä vauvan voi aina viedä omalle äidilleen hoitoon! Ei siinä kärsi harrastukset eikä vanhemmuus ole raskasta, kun sen voi jakaa edellisen sukupolven kanssa.
saaneen parin, joka olettaa, että heidän lapsensa on lähipiirille, myös lapsellisille sellaisille, maailman napa, joiden elämä meni täysin hallitsemattomaksi lapsen synnyttyä, kaikki on ollut vaikeampaa kuin muilla jne.
Ei se ole iästä kiinni, jotkut vain tarvitsevat enemmän huomiota tai ainakin osaavat sitä vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka olenkin kaksikymppinen muutaman lapsen äiti.
Puhun lapsiperhe asioista lähes jatkuvasti koska meidän arki on täyttä lapsiperhe arkea. Puhun omista asioistamme ja monesti puran sitä kuinka raskasta on. Olemme onnellisia ja yritämme uudelleen lasta vaikka puhun ystävilleni kuinka raskasta meidän arki on. Ei se tarkoita sitä että se olisi ylitsepääsemättömän raskasta, kunhan puran asioitani. Jaan sitä mitä sillä hetkellä päässäni liikkuu. Niin ja se että saan purkaa asioitamme ystävilleni on minulle mielettömän tärkeää. Toivon totisesti ettei minun ystäväpiirissä ole tuollaista ihmistä joka selän takana analysoi kaikkea sitä mitä toinen on sanonut.
Tuntuu, ettet sinä arvosta yhtään ystäviäsi, eivätkä hekään voi ymmärtää sinun helppoa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ehkä nyt kun kasvaneet isommiksi koet pettymystä siitä mitä he ovat niin tarviiko sitä pahaa oloa purkaa niihin jotka nyt ovat 40-vuotiaina pikkulasten vanhempia... sun lapsista tuli mitä tuli mut muiden vaikuttaa aina paremmilta...
Tyydy kohtaloosi ap nyt vaan.
säälittää lähinnä se, että kuinka ns. vanhat vanhemmat voivat olla niin uusavuttomia. Aina puhutaan ettei nuoret mitään osaa, mutta ainakin mun kokemusten mukaan se on just päinvastoin. Tunnen useamman perheen jossa lapset hankittu varttuneemmalla iällä ja suurin osa heistä on todella avuttomia.. Kun taas nuoret perheet pärjäävät pääasiassa tosi hyvin, vaikka ei olisikaan läheisia apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jokainen on ainutlaatuinen omalla laillaan.
Olen saanut lapset 20, 21, 27 ja 32 vuotiaana. Ja nyt sitten syntyy kun olen jo 40.
Eräs tuttava sai yli 35 vuotiaana kaks lasta melko peräkkäin. Hirveetä sähellystä ja rumbaa ollu koko ajan. Tuntuu, et kaikki asiat tehdään vaikeimman kautta ja kaikkia kasvatusneuvoja noudatetaan jetsulleen. Aina jos soitankin, niin joku hässäkkä on meneillään...
Ei meillä ole tuollasta ollu. Ihan lunkisti aion tän nuorimman kanssakin elellä ja olla :)
Avuttomia on nuoria ja vanhoja äitejä, persoona ja oma elämäntilanne vaikuttavat.Ja se mikä sinun mielestäsi on avuttomuutta, voi jonkun toisen mielestä olla huolehtimista. Ja niissä aisoissa, joissa sinä otat lunkisti, voi se toisen mielestä olla piittaamattomuutta.
T. neuvolaterkkari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
totta kai mun lapseni ovat ihmeellisempiä ja ihanampia kuin muiden...eikö sen näin pidä mennäkin?
joka tunee pilvin pimein hirveän tumppuja parikymppisiä äitejä...
turhanpäiväisiin aloituksiin, mutta aina joku menee
näihin
joka oli eronnut. Joka toinen vkl lapsi oli isällään - ja joka toinen viikonloppu milloin kenelläkin äidin kaverilla. Minun luonani tämä lapsi oli ehkä 5-6 viikonloppua vuodessa, mutta oli niitä hoitopaikkoja muitakin .
Eihän se lapsen hoito ole raskasta, kun lapsi on päivät hoitopaikassa ja viikonloput pois kotoa.
Siinä on se ero niihin nelikymppisiin, että ne hoitaa sen lapsen hyvin todennäköisesti joka minuutin aivan itse.
Ihan "esimerkiksi" että sain 40+iässä esikoiseni ja on minulle se maailman ainutlaatuisin ja ihmeellisin asia maailmassa!!
Ja aivan itse ollaan isänsä kanssa hoidettu!Yhden kerran tänä aikana n. 2 v. ollaan 2 tuntia (peräti) saatu olla kahdestaan kuuntelemassa bändiä konsertissa eli repikäää siitä te joka viikonloppu muilla lapsenne hoidattavat parikymppiset!!
Jostain syystä usein vanhemmilla äideillä on ihmeellisen ruusunpunaiset kuvitelman vauva-arjesta. Varmaan kun on sitä odottanut 10-20vuotta ja kuvittelee supersuunnitelmallisesti kaiken menevät kuten pilvilinnoissa. :D
Nuoremmilla äideillä on selvästi realistisemmat kuvat äitiydestä ja kaikki menee jotenkin luonnollisemmin. :)
Toki yleistän nyt, mutta näin meillä täällä on ainakin ollut.
Miten ei muka pärjätä yksin yhden lapsen kanssa, uskomatonta avuttomuutta.
Ja tosiaan se oma lapsi on niiiin ainutlaatuinen