Kuka elättää ja ketä?
Siis kuinka tämä asia ilmaistaan nykyaikana? Tapaus:
Kotiäiti, pari lasta ja aviomies työssä.
Elättääkö mies vaimonsa ja lapsensa vai ovatko rahat perheen yhteisiä huolimatta siitä kuka ne tilille tuo?
Ihan vaan silläkyselen kun kuulin ystäviltäni kuinka heidän rahat ovat yhteisiä ja hekin saavat hankkia ihania asioita itselleen. meillä mies kokee elättävänsä koko perheen yksin, välillä kuulema ei jaksais kun pitää aina kaikki yksin maksaa. hän reissuaa lomillaan ja ostelee uusia vaatteita, mutta mulla ei ole kht-rahoilla yksinkertaisesti vara tehdä mtn sellaista.
onko rahat yhteisiä vai omia jaoisko siitä pitänyt sopia ennen naimisiinmenoa vai ei? Me ei olla sovittu mitään, ja mies eleeleekin omillaan herroiksi ja mä kituutan lasten kans kht-rahalla
Kommentit (61)
perse homeessa ilman töitä saatikka edes kunnon koulutusta, niin eikö se tienaava osapuoli saa pikkasen purnata että ei tää nyt ole ihan reilua...?
Miksi työssäkäyvä on mennyt ottamaan sellaisen puolison, joka ei muuta tee? Ei vissiin parempaa saanut ja piti tyytyä siihen.
Tässä oli kuitekin kyse kotiäitiydestä. Oman kokemuksen perusteella voin vakuuttaa, että "perse homeessa makaaminen" on kotona olevalle äidille jokseenkin mahdotonta. Mieheltä semmoinen voisi onnistua lapsiperheessäkin, mutta tuskin naiselta.
tässä vähän faktaa perheen sisäisestä elatusvelvollisuudesta...
niin kauan kun olette naimisissa olet miehen hyväntahdon varassa.
Kun avioeropaperi lyödään pöytään ja aletaan osittaa omaisuutta voidaan katsoa sinun tehneen esim. lastenkotihoidon takia vuosia työtä perheen eteen ja sitä voidaan kompensoida osituksessa rahalla.
Käytännössä avioliiton sisäinen elatusvelvollisuus on sanahelinää ja kannattaisi tehdä naimisiin mennessään kirjallisena taloussuunnitelma miettien mahdolliset kotivuodet, lasten, opiskelun, sairauden tms. osalta kuinka ne hoidetaan.
Jollei pysty sopimaan em. asioista ei kannata sellaisen ihmisen kanssa yhteen mennä - heikoilla olet ja omaa syytäsi.
Kantapäänkautta oppinut yh
meilläkin mies paasaa samasta asiasta, kun teen osa-aikatyötä, silti en ostele itselleni mitään.
Kyllä se vaan arvon rouvat on nykypäivänä niin, että molempien on osallistuttava perheen tulon hankintaan. Kodin ja lasten hoitaminen ei ole työtä. Monellekohan teistä naisista sopisi jos mies ilmoittaisi jäävänsä "hoitamaan kotia" epämääräisen pitkäksi ajaksi vaan kun "se on lasten parhaaksi". Ja olettaisi vielä kaiken huipuksi saavansa nauttia rouvan hankkimista rahoista kuin omistaan.
Ja sitten nämä "on sovittu yhdessä että vaimo hoitaa lapset kotona armeijaikään asti" Ei siinä moni mies paljon uskalla vastaan väittää kun raskaana oleva hormonihirmu lyö faktaa pöytään. Miesparka vaan toivoo että vaimo tulisi jossain vaiheessa järkiinsä. En yhtään ihmettele että erot pikkulapsivaiheessa ovat niin yleisiä...
Pysy sinkkuna, niin ei tarvitse riidellä, ja kaikki voi paremmin!
a) todella tyhmä ja vajaaälyinen mies
tai
b) itsekäs ja omahyväinen mies, joka ei pysty rakastamaan oikeesti perhettään.
Ehkä on jopa yhdistelmä a:ta ja b:tä. Voimia aloittajalle. Sinun henk.koht. tilannetta helpottaa, kunhan lapset kasvaa ja saat ne hoitoon ja itse menet töihin, mutta parisuhdettanne voi olla vaikeampi korjata, siinä taitaa olla perustavanlaatuista häikkää...
eräs konsti, jolla ehkä saat miehen näkemään tilanteen, on mennä ilta/vkonlopputöihin (mikä tahansa aika kun mies on omista töistänsä vapaa), joina aikoina sitten mies hoitaa lapset yksinään. Töistä tullessasi olet tietysti väsynyt ja menet sohvalle lepäämään/ nukkumaan, piste. Ja tähän kuuluu sitten myös tarkka kirjanpito rahoista, kaikki lasten kulut ja asumis/sähkö ym. maksatte tasan 50/50% ja loput rahat palkasta käytät vain ja ainoastaan itseesi, piste. Ehkä tyhmempikin mies sitten näkee ja huomaa mitä etuja olisi, jos elettäisiin OIKEANA PERHEENÄ... ehkä huomaa, toivossa on hyvä elää.
Nopea helpotus tilanteeseen on tietysti myös ero, jolloin ihan oikeuden päätöksellä isälle tulee elatusmaksut ja myös tietyt sovitut hoitovastuut, ajat jolloin lapset ovat isän hoidossa ja vastuulla. Eri asia sitten, haluatko erota ja voitko siinäkään tilanteessa uskoa lapsia miehen hoitoon esim. viikonlopuksi. Pystyykö hän siihen ja hoitaisiko lapsia sydämellään?
Eihän tuossa asiassa mitään yleistä mallia tai totuutta ole. Onko miehesi pakottanut sinut jäämään kotiin? Jos ei, niin eihän hänellä ole vastuuta sinun vaateostoksista ja matkoista, jos siis on sitä mieltä, että jokainen tienaa omat rahansa.
Olisit hyvä ihminen mennyt töihin heti äitiysloman jälkeen. Kaikki ihmiset ei pidä "kotiäitiyttä" yhtään minään, kas, kun yhteiskunnassamme aika pitkälti ihmisen arvo mitataan rahassa. Onko se oikein vai väärin, sitä voi jokainen tykönään miettiä. MUTTA sinä ap olet perustanut parisuhteen miehen kanssa, jolla selvästi on tuollainen arvomaailma ja vieläpä tehnyt lapsia hänen kanssaan.
Voit toki keskustella miehesi kanssa, mutta enpä usko, että asia siitä juurikaan muuttuu. Suosittelen, että sinä menet kipinkapin töihin ja hommaat itsellesi taloudellisen itsenäisyyden. Miehesi varaan sinun ei kannata rahallisesti laskea yhtään mitään, tulipa ero tai sairaus. Hän on luonteensa ja arvomaailmansa sinulle nyt näyttänyt. Pidäpä siis ap itsestäsi huolta, äläkä enää ihmettele tilannetta.
Siis kun äiti ei nyt käy työssä, jää hänen palkkansa saamatta. Sen sijaan hän saa kh-tukea, joka minun käsittääkseni voi olla kokonaan hänen omaa rahaansa.
Siis anteeksi mutta en ymmärrä miksi kotihoidontuki olisi ÄIDIN omaa rahaa? Miksi se ei ole sitä yhteistä rahaa, kun täällä paasataan että perheessä kaikki on yhteistä? Eihän kukaan mieskään saisi pitää vaikka työttömyyskorvaustaan tai osa-aikatyönsä palkkaa vain itsellään vaikka vaimo tienaisikin enemmän!
Yllättävää kyllä, ne rahat mitkä säästin ennen naimisiin menoa, ovat mieheni mielestä "minun" (!?), vaikka kaikki muu hänen palkkaansa myöten on yhteistä.
Hoidan kaikki viralliset raha-asiat, kuten laskujen maksut, meidän perheessä. Jostain syystä mies pyytää multa lupaa, jos haluaa ostaa jotakin ja varmistaa, että meillä on siihen varaa. Olenkin aina välillä todennut, että tunnen itseni diktaattoriksi, kun saan em. puhelinsoiton, sillä mieshän ne rahat on tienannut ja on vain kohtuullista, että hän löytää jotakin kivaa ja palkitsevaa ;) Mies ei kuitenkaan ajattele tuolla tavalla, hänen mielestään rahat on yhteisiä ja on täysin toissijaista, kuinka ne tilille päätyivät.
Mies haluaisi (ja minä myös :), että olen ns. pysyvästi kotiäiti ja aina lasten käytettävissä koulukuskauksissa jne. Mies sitten usein pohtii, kuinka turvata tulevaisuuteni esim. vakuutusten, sijoitusasunnon jne. kautta.
Mies on ulkomaalainen ja tulee ns. kotiäiti-kulttuurista. Hänen oma äitinsä tosin oli ns. uranainen ja teki pitkää päivää. Mies vietti päivät isovanhempiensa tai taloudenhoitajan kanssa ja päätti jo lapsena, että haluaa sellaisen vaimon, joka haluaa olla lastensa kanssa.
Kotiin jäin heti naimisiin menon jälkeen, mutta se johtui käytännön syistä (asuimme ulkomailla ja mulla ei ollut työlupaa). Miehelle oli itsestään selvyys, että hänen rahoistaan tulisi yhtä lailla mun rahoja avioitumisen yhteydessä. Kannusti aina shoppailemaan, käymään kampaajalla, tekemään jotakin kivaa ja tarkisti, että onhan mulla tarpeeksi käteistä.
Näin meillä.
ja jokainen tekee oman panoksensa perheen hyvinvoinnin eteen.
Usein toinen käy palkkatyössä ( ja omasta tahdostaan) ja toinen hoitaa toisella lailla perheen hyvinvointia hoitamalla lasta ja usein kotiakin.
Miehesi on naurettavan itserakas. Ei tunnu tuntevan vastuutaan perheensä hyvinvoinnista. Ovatko lapset vain sinun huollettaviasi jotenkin. Outoa..
Yhteisestä päätöksestä jäin kotiin eikä mies ole valittanut koskaan mun rahankäytöstä. Mä en käsitä, että miten joku voi olla kotona lasten kanssa ja mies tienaa vain itselleen. Perhehän te olette.
Rahat ovat perheen. Jos mies ei sitä käsitä, lakkaa tekemästä ruokaa hänelle ja ostamasta hänelle mitään. Et pese vaatteita, et siivoa jälkiä.
jos asia oikeasti noin niin ala laskuttaa miestäsi lastenhoidosta, siivouksesta, ruuanlaitosta. Tai jos ei käy sano että palkkaa ulkopuolisen sitten ja sä lähdet töihin
Onko yhdessä sovittu että vaimo jää kotiin niitä hoitamaan? Miksi pelkästään vaimon elintason pitää laskea yhteisten lasten takia? Kysy nämä mieheltäsi.
Meillä minä "elätän" meidän porukkaa isommilla tuloillani, eikä yhtään vaivaa. Molemmat työskennellään yhteisen perheen hyväksi yhteiseen pottiin, ei ole enää mitään minun ja sinun elintasoa, vaan meidän.
mieheni on lastemme isä ja olemme yhdessä päättäneet että olen kotona pienten lastemme kanssa toistaiseksi. olen nyt alkanut kuunnella kuinka mies puhuu hänen rahoistaan ja menoistaan ja kun asiaan puutun tai sanon että voisin minäkin lähteä tallinnan risteilylle, niin kysyy että onkos mulla varaa siihen. ja yks päivä puhuin puhelimessa tutulle ja kerroin että kävin ruokakaupassa ja ihmettelin ruoan hinnan nousua, niin mies puhelun kuultuaan oli tosi vihainen kun olin antanut sellaisen kuvan kaverilleni että minä maksoin itse omista rahoistanu kaupassa. minun olisi pitänyt tehdä kaverille selväksi että mies antoi mulle sen 50e jolla ostin kotiin ruokaa. toinen juttu, äitini pyysi lainaksi tietokonetta ja jostain syystä luuli että se on mun oma. mi9e purskahti nauruun ja kyseli kuinka kukaan voi luulla että mä, rahaton, omistaisin jotain? äitinikin ihmetteli...
ei kai tää oo normaalia. otanko asian puheeksi miehen kanssa ?
Meillä on omat rahat. Itse olen tällä hetkellä hoitovapaalla, joten kth, kuntalisä ja lapsilisät tulevat minulle. Miehelle tulee hänen palkkansa. Joka kuukausi siirrämme omilta tileiltämme yhteiselle taloustilille rahaa, josta maksamme ruoat ja muut yhteiset talouskulut. Minä vähemmän, mies enemmän. "Ylijäämä" on sitten sitä omaa rahaa, jota toki minulla on vähemmän kun en ole töissä. Vaatteet, meikit jne. maksan ns. omista rahoistani. Mies pystyy tällä hetkellä säästämään, minä en.
Tämä järjestely on paras kompromissi, johon olemme päässeet. Pitkällä tähtäimellä tämä ajaa minut töihin, mitä mies varmaan haluaakin. Mutta ihan reilu juttu kuitenkin, koska pakolliset yhteiset menot tulee maksettua ja omaakin rahaa, jonka käytöstä kumpikaan ei ole toiselle tilivelvollinen, jää käyttöön.
vaan asunto, ruoka, sähköt, vedet, netti jne.
Ja nehän se miehesi mitä ilmeisimmin maksaa.
Yhteisestä päätöksestä jäin kotiin eikä mies ole valittanut koskaan mun rahankäytöstä. Mä en käsitä, että miten joku voi olla kotona lasten kanssa ja mies tienaa vain itselleen. Perhehän te olette.
Näin koko perhe saa saman elintason ja lapsia ei tarvitse laittaa vauvoina hoitoon.
mieheni on lastemme isä ja olemme yhdessä päättäneet että olen kotona pienten lastemme kanssa toistaiseksi. olen nyt alkanut kuunnella kuinka mies puhuu hänen rahoistaan ja menoistaan ja kun asiaan puutun tai sanon että voisin minäkin lähteä tallinnan risteilylle, niin kysyy että onkos mulla varaa siihen. ja yks päivä puhuin puhelimessa tutulle ja kerroin että kävin ruokakaupassa ja ihmettelin ruoan hinnan nousua, niin mies puhelun kuultuaan oli tosi vihainen kun olin antanut sellaisen kuvan kaverilleni että minä maksoin itse omista rahoistanu kaupassa. minun olisi pitänyt tehdä kaverille selväksi että mies antoi mulle sen 50e jolla ostin kotiin ruokaa. toinen juttu, äitini pyysi lainaksi tietokonetta ja jostain syystä luuli että se on mun oma. mi9e purskahti nauruun ja kyseli kuinka kukaan voi luulla että mä, rahaton, omistaisin jotain? äitinikin ihmetteli...
ei kai tää oo normaalia. otanko asian puheeksi miehen kanssa ?
ole normaalia! Ja tottakai otat puheeksi! Tee miehellesi selväksi kuinka paljon tuloja MENETÄT, kun hoidat lapsia kotona. Lisäksi sulle ei juuri eläkettäkään kerry!
Sun TYÖ on nyt kotona. Jos sinä et olisi kotona, lapsenne menisivät tarhaan, josta te maksaisitte hoitomaksua.
Nyt täytyy ottaa asia puheeksi. Mies ei selvästikään arvosta kotiäitiyttäsi ja lastenne parasta. Hyvähän hällä on reissata ja ostella, kun säästää lasten tarhamaksuissakin nyt kun olet kotona. Mä oisin tommoseen pihikinttuseen kyllä niin vittuuntunut että ehdottaisin asetelmaa toisin päin. Menisin itse töihin ja törsäisin ja antaisin äijän homehtua nurkkiin!
Siis kun äiti ei nyt käy työssä, jää hänen palkkansa saamatta. Sen sijaan hän saa kh-tukea, joka minun käsittääkseni voi olla kokonaan hänen omaa rahaansa.
Eihän se noin voi mennä, että mies elää edelleen kuin poikamies ja vaimo maksaa omista vähistä tuloistaan lastenkin menoja.
Eikö avioliittolaissa ole edelleen se pykälä, että molempien puolisoiden on osallistuttava kykyjensä mukaan perheen elatukseen? Se on laadittu siihen maailmanaikaan, kun naiset osallistuivat enimmäkseen kodista ja lapsista huolehtimalla, mies tuomalla rahaa. Tähän perustuu edelleen se, että miehille maksetaan parempaa palkkaa kuin naisille.