Lue keskustelun säännöt.
Kuka elättää ja ketä?
05.09.2011 |
Siis kuinka tämä asia ilmaistaan nykyaikana? Tapaus:
Kotiäiti, pari lasta ja aviomies työssä.
Elättääkö mies vaimonsa ja lapsensa vai ovatko rahat perheen yhteisiä huolimatta siitä kuka ne tilille tuo?
Ihan vaan silläkyselen kun kuulin ystäviltäni kuinka heidän rahat ovat yhteisiä ja hekin saavat hankkia ihania asioita itselleen. meillä mies kokee elättävänsä koko perheen yksin, välillä kuulema ei jaksais kun pitää aina kaikki yksin maksaa. hän reissuaa lomillaan ja ostelee uusia vaatteita, mutta mulla ei ole kht-rahoilla yksinkertaisesti vara tehdä mtn sellaista.
onko rahat yhteisiä vai omia jaoisko siitä pitänyt sopia ennen naimisiinmenoa vai ei? Me ei olla sovittu mitään, ja mies eleeleekin omillaan herroiksi ja mä kituutan lasten kans kht-rahalla
Kommentit (61)
elätettävänä. Ehkä joo siinä tapauksessa, että miehen tulot olisivat niin hyvät, että rahaa riittäisi kaikkeen tarpeelliseen ja tarpeettomaankin, ja miehen työkin olisi kevyttä ja helppoa. Olenkin säästänyt hoitovapaita varten töissä ollessani. Silti miehen pitää maksaa isompia ylimääräisiä juttuja, kuten auton huolto, isomman lapsen soittoharrastus tai uusi turvaistuin. Muuten pystyn maksamaan puolet kaikesta ja omat menoni. Tietenkin miehellekin on etua siitä, että olen kotona, mutta kyllä kotonaolo on silti helpompaa kuin työelämä, kun on vaativa työ.
Tähän minäkin olen päätynyt (Katso meidän järjestely, viesti numero 8). Minulla on kotona paljon helpompaa kuin miehellä hektisessä työmaailmassa. Nyt se etten ole palannut takaisin töihin, on ensisijaisesti pois minun omista rahoistani, ei miehen tai koko perheen. Mielestäni ihan reilua.
Mutta ap:n tilanteessa mies käyttäytyy kyllä sikamaisesti. Ei meillä mies matkustele ilman meitä ilman hyvää, asiallista syytä. Uskoisin että säästäisimme siinä tapauksessa, jotta pääsisimme yhdessä reissuun. Mutta en minä oleta myöskään, että miehen pitäisi kustantaa minun "tyttöjenillat" tai reissut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi kun pääsisinkin tyttöjen iltaan, en todella muista millon viimeksi olen ollt. syitä miksi en pääse on useampi: 1.ei ole rahaa, 2. vaikka olisikin, kuka hoitaa lapset a) illan aikana b) aamulla kun tarvitsisin nukkua 3. saisin kuulla tooosiii pitään mieheltä kuinka huono äiti ryyppää, ei hänen äitinsä jättänyt heitä koskaan kotiin ollakseen ystävien kanssa. onneks mun harvat ystävät on niin ihania että tulevat mun luo mua ja lapsia katsomaan kun tietävät etten mä täältä kotoo liiku kuin ruokakauppa-koti -leikkipuisto- akselilla.
on kyllä rahat erikseen ja jako menee tähän malliin: Mies maksaa asuntolainaa ja suurimman osan asumiseen liittyvistä maksuista sekä remonttikuluista. Myös auton maksut ovat pitkälti miehen vastuulla. Minä maksan pääosin ruoat ja lasten tarvikkeet, välillä osan asumiskuluista (sähkö- ja vesilasku ym.). En koe tätä ongelmana. Käyn välillä viikonloppuisin töissä jotta saisin vähän ylimääräistä rahaa. Joskus jos pyydän, niin mies ostaa lapsille jotain ja maksaa joskus ruokakaupassa ostokset. Me ei olla kertaakaan riidelty raha-asioista.
että voisi olla hoitovapaalla hoitamassa yhteisiä lapsia. Miten hoitovapaalle voi jäädä jos toisen palkalla ei pysty hetkeä elättämään perhettä? Meillä miehen kanssa kyllä puhutiin raha-asioiden sävelet selviksi ennen yhteenmuuttoa (meillä on yhteinen tili jonne molemmat laittavat prosenttiosuuden netostaan), ja kun mies oli hoitovapaalla minä maksoin perheen yhteiset menot (johon kuuluvat tietenkin lasten vaattet ja ruuat!) ja mies sai käyttää henkilökohtaisiin menoihinsa kotihoidontuen. On siis ihan käsittämätön ajatus sekin, että perheen menot maksettaisiin 50/50 tuloista riippumatta.
Meillä mies töissä ja minä 3 pienen kanssa kotona. Vanhin lapsista 4 vuotta. Keskimmäisen ja nuorimman välillä olin töissä 4kk, jonka ajan mies oli lasten kanssa kotona. Meillä rahat on yhteisiä. Sen tililtä maksetaan laskut, lainat ym. kenellä rahaa on (yleensä siis mieheni tili :) ).
Siirrän mieheni tililtä itselleni rahaa sen minkä tarvitsen. Sanon vaan sen miehelleni, että olen siirtänyt sen verran ja sinulle jäi nyt sen verran...
Perheen kesken tehdään reissut. Ei ole mieheni koskaan avalittanut. Tietää, että minulle tärkeää olla pienten kanssa kotona. Talous on välillä tiukilla, mutta elämä tärkeysjärjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tähän paikkaan sen miehesi paapomisen!!
Et pese pyykkejä, etkä osta/tee ruokia hänelle.
Sano perusteluksi, ettei lasten hoitoon tarkoitetusta kotihoidontuesta jää ison miehen syöttämiseen rahaa. Jos haluaa syödä, niin antaa siihen sitten rahaa.
Samalla suosittelisin, että otatte perheen asiat puheeksi oikein kunnolla ja vaadit miestä tasapuolisempaan elämään tai sitten se on lähtö perheneuvontaan. Ota selvää, mitä palveluja kunnassanne on.
Tuskin mies haluaa, että tästä hänen itsekkäästä rahankäytöstään keskustellaan ihan asiantuntijan kanssa.
Ja se, että miehen henkivakuutusrahat menevät omalle äidilleen, huhhuh.
Ettei vaan miehellä olisi erosuunnitelmat mielessä. Haluaa vaan ensin sinun hoitavan lapset kotona, ja kun olet palaamassa töihin, hän haluaa erota.
Vastaan nyt näin, vaikka mielessä kävikin, et olisko tämä provo...
Kyllä se vaan arvon rouvat on nykypäivänä niin, että molempien on osallistuttava perheen tulon hankintaan. Kodin ja lasten hoitaminen ei ole työtä. Monellekohan teistä naisista sopisi jos mies ilmoittaisi jäävänsä "hoitamaan kotia" epämääräisen pitkäksi ajaksi vaan kun "se on lasten parhaaksi". Ja olettaisi vielä kaiken huipuksi saavansa nauttia rouvan hankkimista rahoista kuin omistaan.
Ja sitten nämä "on sovittu yhdessä että vaimo hoitaa lapset kotona armeijaikään asti" Ei siinä moni mies paljon uskalla vastaan väittää kun raskaana oleva hormonihirmu lyö faktaa pöytään. Miesparka vaan toivoo että vaimo tulisi jossain vaiheessa järkiinsä. En yhtään ihmettele että erot pikkulapsivaiheessa ovat niin yleisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siis ihan käsittämätön ajatus sekin, että perheen menot maksettaisiin 50/50 tuloista riippumatta.
Tämä oli mieheni ajatus tasapuolisuudesta aluksi, vaikka minä kht:lla ja hän töissä. Tai siis hänen mielestään meillä ei ollut varaa jäädä kht:lle, kun en pystyisi maksamaan puolia menoista. Onneksi asiaan on saatu konsensus, eli meillä tosiaan yhteiselle tilille pistetään tietty prosenttiosuus omista tuloista.
Yksi perhe, yksi talous.
Näin se olla pitää.
Meillä ei sovittu rahanjaosta mitenkään, kun yhteen muutettiin, vaan pidettiin alusta-asti luonnollisena että kaikki tulot ovat perheen yhteisiä.
Joko kituutetaan molemmat, tai nautitaan molemmat.
Tuolla ukollasi on kyllä jotain käsitteistöä pahasti pielessä. On tainut jäädä vähän lapsen asemaan henkinen puoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi kun olisikin provo...
tulee kyllä väistämättä masis kun ajattelen kuinka monella mies tienaa perheelleen, ei itselleen. no, ei meillä. en koskaan ajatellut että minun pitäisi erityiseti säästää kothoidontuen lisäksi rahaa, ei mieskään säästänyt! miksi mun olis pitäny kun ei hänkään, samassa sopassa ollaa!
taidan olla "hiukan" ilkeä miehelle illalla...laitan kanakeittoon herneitä j maissia...hän ei voi sietää niitä!! syökään muuta kun mun laittamaa!
siis perheneuvolassako voi näistä puhua ja ja yrittää saada ratkaisuja, raha-asioissa?
sinulle 8; toimii varmaan kun noin on sovittu. me ei olla sovittu mitään etukäteen ja tilanne on ajautunut siihen että minä hoidan omat laskuni ja lasten hankinnat kht+lapsilisä tienesteistäni...eli ei mulle jää mitään noiden jälkeen. kyllä mies antaa mulle rahaa ruokakauppaan ja pyytää jopa joskus kaupungille mukaan makutuomariksi kun ostaa itelleen vaatteita.
mutta eihän sen pitäis mennä niin että mies ANTAA mulle rahaa? perkele, kun nyt alan tämän tajuumaan vihdoin, nii nehän on oikeesti yhteiset rahat!
kerroit tuossa alussa, että yhdessä sovittu..? Nyt ei olekaan sovittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sovimme yhdessä että hoidan lapsiamme kotona kunnes nuorempi 1v. Raha-asiosta emme ole kuitenkaan millään tasolla sopineet että miten kulut/mun rahat/sun rahat/perheen rahat jne. sovittiin vaan että olen kotona ensi kesään.piste.
mutta yhteiset menot. Ja minusta on ihan väärin, että lapsien menot kuuluu vain sinulle, eikä miehelle. Meillä on olleet molemmat vanhempain-, hoito- ja vuorotteluvapaalla, ja jeesattu toista. (Nytkin on mies vuorotteluvapaalla.) Niin se rahan jaon pitää mennä, eikä niin että toinen joutuu senttejä laskemaan ja toinen leveilee, että mitä minä nyt taas ostin, mutta hei sullahan ei ole varaa.
Jos kerran hoitovapaasta on yhteisesti sovittu, niin lasten kuluihin pitää miehenkin osallistua.
Ja tuosta henkivakuutuksesta: siihen olisi asuntolainankin takia järkevintä laittaa edunsaajiksi lapset eikä miehen äiti. Jos miehelle jotain tapahtuu, niin lapset perii puolet asunnosta ja myös sen velan, jos kotia ei myydä velkojen kattamiseksi ja avioehtoa ei ole. Milläs sitä velkaa sitten lapset maksaa? Sinunko tuloillasi?
Idiootti itsekäs mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahasta ei olla riidelty ikinä.
Ja kun mies oli töissä ja minä kotona, tililleni tuli joka kuukausi miltei yhtä paljon rahaa kuin miehellä palkkaa. Ei ongelmia.
Kyllä se vaan arvon rouvat on nykypäivänä niin, että molempien on osallistuttava perheen tulon hankintaan. Kodin ja lasten hoitaminen ei ole työtä. Monellekohan teistä naisista sopisi jos mies ilmoittaisi jäävänsä "hoitamaan kotia" epämääräisen pitkäksi ajaksi vaan kun "se on lasten parhaaksi". Ja olettaisi vielä kaiken huipuksi saavansa nauttia rouvan hankkimista rahoista kuin omistaan. Ja sitten nämä "on sovittu yhdessä että vaimo hoitaa lapset kotona armeijaikään asti" Ei siinä moni mies paljon uskalla vastaan väittää kun raskaana oleva hormonihirmu lyö faktaa pöytään. Miesparka vaan toivoo että vaimo tulisi jossain vaiheessa järkiinsä. En yhtään ihmettele että erot pikkulapsivaiheessa ovat niin yleisiä...
Arki on minulle ollut helpointa silloin kun itse olen ollut töissä ja mies kotona viettämässä kesälomaa lasten kanssa. Pätkätyöläisenä on hirveästi pääse lomaeduista nauttimaan, ja yleensä olen heinäkuut töissä. Mies hoitaa silloin lapsia kotona etteivät joutuisi menemään varahoitopaikkaan (jossa on vieraat hoitajat ja lapset).
Minusta on ihana kun aamulla voin lukea lehden ja juoda kahvit eikä tarvitse alkaa unisia lapsia vääntämään ylös, vessaan, vaatteisiin ja päiväkotiin.
Töissä myös pääsee helpommalla kuin villien poikien kanssa kotona.
Kotitöitäkin on vähemmän kun toinen on päivät lasten kanssa ja ehtii enimmät kotityöt tekemään.
Kotiäitiydestäkin minulla on kokemusta sen verran että tiedän sen olevan raskas valinta. Silloin en vain ymmärtänyt kuinka paljon sen työssäkäyvän arkea lasten kotihoito helpottaa.
Ne ajat kun ollaan kumpikin töissä (eli suurin osa vuodesta) on uskomattoman kiireistä aikaa. Tulot ovat tietysti suuremmat, mutta niin ovat menotkin kun ei ole aikaa kierrellä kirpputoireilla tai paikkailla rikkoontuneinta vaatteita (esim. sitä ensimmäisellä ulkoilureissulla rikkoontunutta talvihaalaria). Myös töihin kulkeminen, omat työvaatteet ja kauneudenhoito maksavat. Vaatteisiin ja kosmetiikkaan joutuu töissä käydessään panostamaan ihan eri tavalla kuin kotona räntäsateessa hiekkalaatikon reunalla ;)
Töissä käyminen on kuitenkin henkisesti ja fyysisestikin helpompaa kuin kotona oleminen.
on tosiaan kahta mieltä porukka täällä. mä en itse ole tällä asialla enää eilisen jälkeen päätäni vaivannut. äsken nämä kirjoitukset luettuani mietin kyllä miten mä voisin antaa miehen maistaa omaa lääkettään. voisin mennä tyypilliseen panolakkoon, laittaa kotona hänen inhokkiruokiaan, jättää pyykit pesemättä "mukavahingossa". sit aattelin niin, että kun mies aina kehuu kaikille kuinka hän maksaa...mä aion jatkossa kertoo kaikille kun MINÄ hoidan,ruokin lapset, MINÄ käytän heidät lääkärisä, MINÄ laitan heidät nukkumaan. en kerro sille äijälle mitään lasten kuulumisia päivän ajalta ja sitten jossakin kylässä käydessä puhun ihmisille asioita lapsista joita mies ei edes tiedä, ja sit kun on ihn hölmönä että ei hän ole kuullut niin sanon vaan että mähän ne lapset hoidan, että naurettava asia että joku vois edes kuvitella isän hoitavan/huolehtivan lapsiaan! haukku oman nilkkaan!!
joo, ilmoitti muuten lähtevänsä parn viikon päästä poikien kanssa mökkiviikonlopulle...plaah!
mutta sen verran kommentoin, että kyllä yhteiskuntakin olettaa lapsen vanhemmilla olevan yhteiset rahat. Puolison tulothan vaikuttaa äidin hoitolisän määrään. Samaten jos sossusta joutuu hakea, niin kaikki perheen tulot lasketaan.
Koko päivän olen miettinyt eroa, ja kuinka kauhea mies minulla on. Tohon ap:n mieheen verrattuna se ei ehkä sitten olekaan. Toi on ihan sairasta! Eli ei ota edes lapsiaan lomalle? Onko hän saanut päähänsä, että ne eivät ole hänen, en ymmärrä?
En pystynyt lukemaan koko ketjua, koska se oli niin järkyttävä, mutta ap:lle yksi asia tiedoksi: aviopuolisoilla on lain mukaan velvollisuus elättää toisensa. Siis, jos toisella ei ole riittävästi rahaa kohtuulliseen elämiseen, niin toisen pitää se maksaa, tietenkin rahatilanteensa mukaan. Ja miehen täytyy siis tietenkin elättää myös omat lapsensa! Kuvittelin tämän nyt olevan selvää kaikille. Ilmeisesti ei:(
perse homeessa ilman töitä saatikka edes kunnon koulutusta, niin eikö se tienaava osapuoli saa pikkasen purnata että ei tää nyt ole ihan reilua...?
Miehesi ilmeisesti ymmärtää rahan kieltä. Siispä laitat hintalapun kaikelle mitä teet. Hoidat lapset = päivähoitomaksu, siivoat kotona = siivousfirman tuntitaksa jne. Toteat, että sinä teet työtä, jolla on hintansa. Jos et tekisi, niin se pitäisi teettää ulkopuolisella = maksaa.
Ja sitten vaatisit mieheltä hiukan erilaista asennetta, tai menet kotityölakkoon = palaat työelämään, laitat lapset päiväkotiin, palkkaat siivoojan jne.
Yleensä työssäkäyvät miehet arvostavat kotona olevan puolison työpanosta, sillä se helpottaa kaikkien arkea.