Miten/missä/milloin olet tutustunut ystäviisi?

Seuraan!

Entä sinä ap?

Vierailija kirjoitti:

Entä sinä ap?

ap:lla ei välttämättä ole ystäviä, siksi ei oikein voi antaa vinkkejä.

Jos mietin tällä hetkellä voimassa olevat ystävyydet, suunnilleen aikajärjestyksessä: 1. Lapsuudenystävä, vanhempamme tuntevat toisensa joten ystävystyttiin jo ihan pieninä. 2. Serkku. 3. Kolme ystävää tarttui matkaan yläasteelta ja ovat vieläkin mukana. 4. Kolme ystävää tullut siitä että ovat seurustelleet eksieni mieskavereiden kanssa. 5. Työpaikalta tullut kaksi ystävää. 6. Ystävän kautta tutustuin yhteen ystävään. 

Yli puolet heistä asuvat eri paikkakunnilla mutta viestitellään ja nähdään joka vuosi.

Vinkkejä: ole kiinnostunut toisista ihmisistä ja kysele heiltä kuulumisia. Rupattele ihmisille matalalla kynnyksellä vaikket tapaisi heitä enää ikinä. Ole aloitteellinen ja ehdota kahvittelua tms mutta älä tungettele jos toinen ei tartu tarjoukseen tai ole vastavuoroinen. Hanki harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita joista voi jutella muiden kiinnostuneiden kanssa. 

Olen tavannut ystäväni lapsena ja nuorena aikuisena. Aikuisina tavattuja ystäviä on ollut, mutta osa heistä on jo kuollut ja osaan ystävyys on hiipunut. Myös lapsuuden ja nuoruuden ystävistä suurin osa on jäänyt taakse.

Vinkkini ja ajatukseni on, että älä väheksy tuttavuuksia. Niistä ystävyydet kehittyvät vähitellen ja tuttavuuksia on elämässä paljon enemmän kuin läheisiä ystäviä. Ystävyys ei myöskään ole ikuista. Ystäviä menee ja tulee elämäntilanteiden ja erimielisyyksien takia. Pidä yllä laajaa tuttavapiiriä ja suhtaudu avoimesti muihin ja pyri etsimään ihmisiä, jotka ovat sinusta yhtä kiinnostuneita kuin sinä heistä. Eli jos joku ei osoita aktiivisuutta suuntaasi, älä sinäkään pidä tiuhasti yhteyttä. Valitse ystäväsi tarkkaan, ihmisiä, jotka osaavat kunnioittaa sinua ja rajojasi. Muuten saat heistä vain riesaa.

T. Vanhempi nainen

Oon ollut ikäni miesvaltaisilla kouluissa ja työpaikoilla. Jokunen kaveri on jäänyt. Kivoja ovat, mutta kaipaisi välillä naisseuraakin.

Netistä löytynyt jokunen mies myös. Yhden kanssa oltiin ystäviä 15 vuotta. Meni 12 vuotta kun tunnettiin toisemme ja tavattiin livenä ekan kerran.

Peruskoulussa luulin, että meillä on suht tiivis kaveriporukka mutta he hävis siinä kun aloiteltiin itsenäisempää elämää ja alettiin muuttelemaan omiin kotiin. Isäni kuoli juuri siinä vaiheessa ja kai he koki tilanteen helpommaksi jättämällä mut vaan ulkopuolelle. En ole oikein luottanut ihmisiin ikinä sen jälkeen tai saanut oikeita ystäviä.

Lapsena ja nuorena oli naapurit, serkut ja luokkakaverit ystäviä. Silloin oli eniten ystäviä.

Aikuisena oli ekan miehen ystävät minunkin ystäviä ja eron jälkeen ystävä oli enää vain oma uusi mies. Hänen kuoltuaan sain ystävän seurakunnasta.

Ystävien määrä on siis tipahtanut reippaasti eli yhteen ikääntymisen ja eri elämänvaiheiden myötä.

Amiksessa ja jalkapallon parissa. Enään niiltäkään ajoilta tosin ei ole kuin pari ystävää jäljellä.

Muutin pääkaupunkiseudulle 11-vuotiaana maalta, eikä kavereiden saaminen ollut kovin helppoa. Minulla oli yksi hyvä kaveri, mutta hän asui aika kaukana, joten nähtiin lähinnä viikonloppuisin. Välillä vietin aikaa talossamme asuvien muiden lasten kanssa. Koulussa oli enemmän tuttuja, joiden kanssa ei juuri vapaa-ajalla tekemisissä oltu.

Vaan 15-vuotiaana tuli pari rinnakkaisluokkalaista kadulla vastaan ja pyysivät mukaansa bileisiin. Olin asiasta aivan äimänä, mutta lähdin ilman muuta mukaan. Siitä alkoi jo 40-vuotinen ystävyys nykyisen, reilun kymmenhenkisen porukan kanssa.

Sen jälkeen säännöllisesti tapaamiani kavereita on jäänyt armeijasta, opiskeluajoilta ja edellisestä työpaikastani.

Vierailija kirjoitti:

Muutin pääkaupunkiseudulle 11-vuotiaana maalta, eikä kavereiden saaminen ollut kovin helppoa. Minulla oli yksi hyvä kaveri, mutta hän asui aika kaukana, joten nähtiin lähinnä viikonloppuisin. Välillä vietin aikaa talossamme asuvien muiden lasten kanssa. Koulussa oli enemmän tuttuja, joiden kanssa ei juuri vapaa-ajalla tekemisissä oltu.

Vaan 15-vuotiaana tuli pari rinnakkaisluokkalaista kadulla vastaan ja pyysivät mukaansa bileisiin. Olin asiasta aivan äimänä, mutta lähdin ilman muuta mukaan. Siitä alkoi jo 40-vuotinen ystävyys nykyisen, reilun kymmenhenkisen porukan kanssa.

Sen jälkeen säännöllisesti tapaamiani kavereita on jäänyt armeijasta, opiskeluajoilta ja edellisestä työpaikastani.

Ai niin, se vinkki unohtui. Samanhenkisiin ihmisiin varmaan tutustuu helpoiten jossain itseään kiinnostavassa harrastuksessa.

Lähes kaikki ystävät olen tavannut työpaikalla tai opiskelussa. Pari hyvää ystävää  olleet kuvioissa jo 35 vuotta, alunperin työtovereita. Ystävyys jatkuu varmaan elämän loppuun asti.