Sinä joka et osaa pysähtyä ja ottaa rennosti, miksi?
Kiinnostaa siis siksi kun itsellä ongelma on päinvastainen. Pysähdyn vähän liiankin hyvin vapaa-aikana ja vapaapäivinä, en siis saa mitään tehtyä. Esimerkiksi äsken riisuin pyjaman ja vaihdoin päivävaatteet päälle, aamiaisen söin jo kuitenkin klo 10. Korjasin sälekaihtimien pitkän avausvivun (oli ollut jo 4kk hajalla ja piti avata siitä tyngästä). Muuten olen vain haahuillut. Oli tarkoitus opiskella mutta tuolla tuo kone näyttää olevan suljettuna. Tiskikone tyhjentämättä ja kuivat pyykit kylppärissä telineellä, väistelen sitä kun käyn vessassa.
Oikeastaan ärsyttää se miten kaikkialla toitotetaan kuinka täytyy muistaa ottaa rennosti ja pysähtyä eikä vaan suorittaa. Itse kaipaisin siihen vinkkejä miten saan itseni suorittamaan, huoh. Jahas, se onkin jo päiväkahviaika, taisi jäädä ruokakaupassa käymättä tänään koska varaamani jumppa alkaa viideltä.
Kommentit (3)
Minä olen aina ollut suorittaja.
Osittain varmaan johtuu luterilaisesta kasvatuksesta (laiskuus on syntiä), osittain 60-90-lukujen tilanteista jolloin työntekijän piti olla nöyrä jotta työpaikka säilyi.
Mutta enemmän kuin edellämainitut asiat vaikuttaa se että löhötessä elämä lipuu ohi, menee hukkaan!
Herään 5-6 aikaan ja olen heti vauhdissa, 9 mennessä nyt eläkkeelläkin leipä tai sämpylät leivottuna ja odotan että pääsen aloittamaan lounaan tekoa. Saatan pysähtyä hetkeksi katsomaan tv:stä jotain mutta 5 minuutin kuluttua olen jo rapsuttamassa puutarhaa tai lähdössä kaverin kanssa uimaan.
Opettelen olemista mutta se on äärettömän vaikeaa, eihän tässä enää niin montaa vuosikymmentä ole jäljellä ja suurin osa maailmasta yhä kokematta! Äänikirja saa minut pysähtymään jopa tunniksi jo ja nykyään voin nukkua jopa 8h entisen 4-5 tunnin sijaan.
Tänään olen 2. kodissa yksin ja toooodella pitkästynyt. Ärsyttävää vain loikoilla sohvalla ja surffailla netissä. Kaikki päivän hommat oli tehty jo 10 aikaan aamulla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina ollut suorittaja.
Osittain varmaan johtuu luterilaisesta kasvatuksesta (laiskuus on syntiä), osittain 60-90-lukujen tilanteista jolloin työntekijän piti olla nöyrä jotta työpaikka säilyi.
Mutta enemmän kuin edellämainitut asiat vaikuttaa se että löhötessä elämä lipuu ohi, menee hukkaan!
Herään 5-6 aikaan ja olen heti vauhdissa, 9 mennessä nyt eläkkeelläkin leipä tai sämpylät leivottuna ja odotan että pääsen aloittamaan lounaan tekoa. Saatan pysähtyä hetkeksi katsomaan tv:stä jotain mutta 5 minuutin kuluttua olen jo rapsuttamassa puutarhaa tai lähdössä kaverin kanssa uimaan.
Opettelen olemista mutta se on äärettömän vaikeaa, eihän tässä enää niin montaa vuosikymmentä ole jäljellä ja suurin osa maailmasta yhä kokematta! Äänikirja saa minut pysähtymään jopa tunniksi jo ja nykyään voin nukkua jopa 8h entisen 4-5 tunnin sijaan.
Tänään olen 2. kodissa
Huh saisimpa osan sinun tarmostasi. Itsehän en saa aikaiseksi edes äänikirjaa kuunnella vaikka sitä voisi hyvin loikoillessa kuunnella. Nukun noin 10h yössä ja silti en varsinaisesti ole mitenkään energinen. Ap
Up