Irtisanomisuhan alla olevat/olleet: miten pää kestää
Minun työpaikkani on ollut liipasimella jo pidempään, ja taas odotan yt-neuvotteluista itseäni koskevia paskauutisia. Tiedän että niitä on tulossa, sillä ihmiset eivät katso käytävillä silmiin, minut unohdetaan palavereista, eikä asioitani oteta käsittelyyn, vaan viitataan yt-neuvottelujen jälkeiseen aikaan.
On tosi kurja fiilis, eikä mitään/ketään kenen avulla saisin sen pois. Mieheni ei jaksa kuunnella vaan lähinnä alkaa huutaa että EIKÖ TÄMÄ OLE JO PUHUTTU MONEEN KERTAAN KIRJOITA MUISTIINPANOT. Olen vetäytynyt kavereista, koska tiedän olevani raskasta seuraa.
Mutta miten saisin pääni kestämään? Kyllähän ihmiset saa jatkuvasti irtisanomisilmoituksia, ja joka paikassa potkitaan porukkaa pellolle.
Kommentit (11)
Meillä kesti epävarmuudet reilu kaksi vuotta. Lopputuloksena se, että kaikki irtisanotaan vuodenvaihteessa ja firma lakkaa olemasta. Tarpeeksi paljon kun on ollut vaikeita asioita elämässä niin ei tuntunut missään.
Panosta uuden työpaikan hakuun nyt, ennen kuin sinut mahdollisesti irtisanotaan. Älä ota yt:itä henkilökohtaisesti, ei siinä ajatella ihmisiä vaan firmaa.
Onnittelen, jos sulla on kumppani, niin talius pysyy, ehkä kunnossa ja on joku jolle puhua.
Itse olen 49 vuotias sinkku, joka ei koskaab ole asunut samab katon alla kumppanin kans, enkä saanut koskaan toistaiseksi voimassa olevaa työ tai virka -suhdetta
Työ on vain työtä. Kerää rahallista puskuria nyt niin paljon kuin mahdollista, helpottaa kovasti jos tulee kenkää.
Sinulla on paljon paremmin asiat kuin monella muulla. Jotkut on ollut työttömiä 10 vuotta, ja tulevat toimeen peruspäivärahalla. Työllisyydestä ei ole toivoakaan, kun korkeintaan keikkavuoroja jouluna ja kesälomalla. Keikkatöiden takia peruspäivärahasta leikataan puolet vähäisistä tuloista ilman suojaosaa.
-Sinulla sentään on nyt työpaikka
-Jos irtisanotaan, niin saat ansiosidonnaista mikä on parempi tilanne kuin monella muulla
-Sinulla on mahdollisuus päästä uudelleen töihin johonkin
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olet ollut kyseisessä työpaikassa?
Liian kauan :) Varmaan siksi tuntuu niin lopulliselta ja tulevaisuus tyhjältä. Toki myös pelottaa oikeasti työn saanti, kun työmarkkinatilanne on surkea, paikkoihin satoja hakijoita ja itsellä on ikää 50+.
Pää saattaa kestää väliaikaisesti paremmin, jos on reilun parin vuoden nettopalkkaa vastaavat säästöt puskurina. Olisipa kymmenen vuoden edestä...
Et ap sanonut millä alalla olet. Mutta, entäs jatko/lisäkoulutus omalle alalle? Alan vaihto kokonaan? Ja tietysti sellanen homma, jossa lyhyt koulutus ja heti pääsee töihin (onko sellasia enää?).
Noita ne mulle ehdotti työkkärissä, tsekkasin kyllä kaikki mahdollisuudet. Sitten ne työkkärin tarjoamat pt-paikat - eivät olisi vieneet kyllä mun pysyvää työllistymistä yhtään eteenpäin (esim. kirjastoon vahtimestariksi, paimentamaan jotain narkkeja??? - Just joo).
Baarikaveri sanoi tuohon: älä lähde, olet kucessa niiden kanssa. Toinen kaveri oli sanonut työkkärissä: en lähde, lähtisikö itse? Virkailija oli sanonut itsekin, että ei lähtisi. Kaveri löysi sitten oman paikkansa, liikenteen parista; teki ensin sitä hierarkian alinta hommaa, sitten avautui koulutuspaikka ja suoraan parempaan hommaan; töitä on kuulemma toistaiseksi piisannut (näin tosin häntä jo vuosi sitten....).
(itsellä noita fyysisiä sairauksia, jos en pääse aina edes kauppaan, niin miten voisin olla töissä? - Työkyvyttömyys/osa-aikaeläke olisi mulle paras vaihtoehto; vaikka minimitulolla).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauanko olet ollut kyseisessä työpaikassa?
Liian kauan :) Varmaan siksi tuntuu niin lopulliselta ja tulevaisuus tyhjältä. Toki myös pelottaa oikeasti työn saanti, kun työmarkkinatilanne on surkea, paikkoihin satoja hakijoita ja itsellä on ikää 50+.
En tiedä miten uusi palstalainen olet Itselkeni yksin elävälle suunnilleen ikäisellesi silpputyöläiselle tämä palsta on tarjonnut yhden pakopaikan. Vaikka toki tutuksi on käynyt lukemattomat postaukset, joissa työttömiä halveksitaan ja pidetään vastenmielisinä loisina joihin verrattuna lastenraiskaajat ja kirvesmurhaajat ovat mallikansalaisia, jotka ptäisi palkita nobelin rauhanpalkinnolla.
Hankalaahan se nimenomaan on. Siihen kyllä turtuu hetkeksi, jos niitä on ollut jatkuvasti (esim yhdessä työpaikassa oli pidempään 2 krt/v).
Vaikka se voi tuntua vaikealta, nyt kannattaa ehdottomasti tsempata ja alkaa hakea muita työpaikkoja kun olet vielä töissä. Se on rekrytoinnissa merkittävä etu verrattuna siihen, että on työtön työnhakija, valitettavasti. Jos saat potkut kuten merkeistä arvelet olevan mahdollista, sitten voit oletetusti vielä huonommin, hakemisen aloitus tuntuu vieläkin vaikeammalta, ja tuota hyödynnettävää aikaa ennen työsuhteen päättymistä ei ole niin paljon. Jos on niinsanotusti verkostoja, sielläkin kannattaa vinkkailla, että alkaa hakea muualle.
Kauanko olet ollut kyseisessä työpaikassa?