Kun ei ole enää aktiivisia riippuvuuksia niin elämäni on aivan helvetin tyhjää.
En tiedä mitä vaihetta käyn läpi koska tyhjyys on iskenyt vasten kasvoja. Minulla ei ole mitään, ei ketään. Olen sosiaalisesti ahdistunut ja pelkään ihmisiä vaikka ulkokuoresta päätellen näytän rohkealta. Sisäisesti pelkään luoda yhteyttä toiseen vaikka arkisissa asioissa tai rooleissa pärjäisin.
Joskus tuntuu hiton vaikealta vaikka olen kiinnostunut asioista ja perehdyn niihin, liikun. Tuntuu pelottavan tyhjältä yhtäkkiä vaikka olen ollut jo jonkin aikaa selvänä.
Kommentit (15)
Mitä iloa nuo riippuvuutta aiheuttavat tuotteet ovat sinulle tuoneet? Esim baarissa voi käydä ilman alkoholia ja kavereiden mukaan voi mennä tupakalle.
Kirjoittaja on Tomi Parkkinen ja kopion tekstin tänne
Tiedän miltä tuntuu, kun ei tunnu miltään. Joskus sivuutin omia haaveitani liian pitkään ja kadotin yhteyden itseeni, mutta tiedän myös miltä tuntuu, kun alkaa rohjeta jälleen elää oman näköistään elämää. Se on jatkuvaa tietoisen valitsemisen virtaa jossa epäonnistumiset ja harha-askeleet ovat osa matkaa. Tulevan tuntemattomuus kutsuu meissä esiin rohkeutta ja virheet antavat meille mahdollisuuden oppia anteeksiannosta, sekä armollisuudesta.
Jos tuntee olevansa elämässään tuuliajolla, on hyvä tarkastella, että sivuuttaako omia tunteitaan ja tarpeitaan jokapäiväisessä elämässä. Se on oikea paikka löytää takaisin itsensä äärelle tietoisilla muutoksilla, paremmilla valinnoilla. Eikä suinkaan tarvitse tavoitella kuuta taivaalta, vaan aloittaa niistä pienimmistä arkisista asioista jotka tarjoavat paikan rohkeudelle uudelleen ja uudelleen joka päivä.
Jos haluaa, että elämä avautuu meille, meidän tulee rohjeta avautua elämälle. Kun tekomme ovat linjassa omien arvojemme ja ajatustemme kanssa, me olemme linjassa itse elämän kanssa.
Näitä asioita mietin tänään päivälenkillä kun istahdin hetkeksi penkille järven rannalla. Toivon, että näistä ajatuksista on apua, toivoa, iloa tai inspiraatiota sinunkin polullesi.
Jos itsensä sivuuttaa ja pyrkii olemaan jotain sellaista, mitä ei aidosti ole, saattaa olla kyse siitä, että pyrkii jatkuvasti hyväksyttämään itseään muilla. Jos myötäilee aina muita, voi käydä niin, ettei tiedä enää, mitä ihan oikeasti tuntee, ajattelee ja haluaa. Sopeutumisen vuoksi ikään kuin kaventaa ja typistää itsensä, oli kyse sitten töistä, parisuhteesta, vanhemmuudesta, suvusta tai ystävyydestä.
Reija Könösen ja Sanna Laakkion lanseeraama rohkean rehellisyyden malli auttaa näyttämään muille sen, mitä aidosti on. Rohkea rehellisyys on aitoa, sydämestä lähtevää rehellisyyttä ilman syyttelyä, painetta ja pelkoa. Kun olet rehellinen, tulet nähdyksi ja kuulluksi omana itsenäsi ja suot saman muille.
No sähän voit vaikka Hennan iloksi mättää ruokaa sinne tyhjyyteesi ja alkaa läsöksi.
En tiedä mikä addiktio kyseessä, mutta mitä jos menisit 12 askeleen ohjelmaan? Siellä varmasti jokainen jakaa tämän tunteen tyhjyydestä ja sieltä saa samanmielisiä kavereita ja nämä porukat järkkää illanistujaisia ja mökkireissuja yms. Voi olla oma itsensä ja lähes jokainen addikti jakaa tämän kokemuksen, että ei oikein uskalla olla sosiaalinen, mutta se on helpompaa muiden addiktien kanssa
Kannattaa hommata riippuvuus liikuntaan tai johonkin muuhun harrastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittaja on Tomi Parkkinen ja kopion tekstin tänne
Tiedän miltä tuntuu, kun ei tunnu miltään. Joskus sivuutin omia haaveitani liian pitkään ja kadotin yhteyden itseeni, mutta tiedän myös miltä tuntuu, kun alkaa rohjeta jälleen elää oman näköistään elämää. Se on jatkuvaa tietoisen valitsemisen virtaa jossa epäonnistumiset ja harha-askeleet ovat osa matkaa. Tulevan tuntemattomuus kutsuu meissä esiin rohkeutta ja virheet antavat meille mahdollisuuden oppia anteeksiannosta, sekä armollisuudesta.
Jos tuntee olevansa elämässään tuuliajolla, on hyvä tarkastella, että sivuuttaako omia tunteitaan ja tarpeitaan jokapäiväisessä elämässä. Se on oikea paikka löytää takaisin itsensä äärelle tietoisilla muutoksilla, paremmilla valinnoilla. Eikä suinkaan tarvitse tavoitella kuuta taivaalta, vaan aloittaa niistä pienimmistä arkisista asioista jotka tarjoavat paikan rohkeudelle uudelleen ja uudelleen joka päivä.
Jos haluaa
Kiitos tästä.
Taidan käydä nyt läpi vain jotain prosessia taas. Selvän elämän alettua näitä on riittänyt etenkin alkuun mutta edelleen yhtä matalaksi vetää kun taas pinnan alta nousee esiin. Tällä kertaa erityisesti riittämättömyys, häpeä ja kaipuu ovat läsnä ja olen surullinen.
Minä kyllä olen alkanut rakastamaan itseäni ja minun on helppoa olla itsekseni mutta olen alkanut kaipaamaan oikeasti yhteyttä toiseen ihmiseen ja koska se on minulle aika vaikeaa ja tiedostan sen, niin se tuo nämä kaikki pelot myös pintaan. Ehkä vertaistukiryhmä olisi nyt avuksi. Siellä kohtaisin ihmisiä ja olemme samalla viivalla häpeän ja tyhjyyden kanssa varmaankin. - ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Muista, että sinulla on koko loppuelämä aikaa rakentaa elämääsi pala palalta, et varmasti ole tuossa tilanteessa lopun ikääsi, edes vuotta jos jatkat samaa mitä jo teetkin.
Totta tämäkin. Olen 32-vuotias. Vedän syvään henkeä ja totean, että tämäkin menee ohi.
Onhan tämä ihan hyväkin asia, että tunteet tulee prosessoitavaksi koko ajan syvemmältä. Tiedän, että sillon menen eteenpäin tai asiat muuttaa muotoaan minussa. - ap
Juuri siksi dokaaminen on niin kivaa. Ma-pe duunia ja pe illasta su iltapäivään jurrissa ja repeat.
Vierailija kirjoitti:
Jos itsensä sivuuttaa ja pyrkii olemaan jotain sellaista, mitä ei aidosti ole, saattaa olla kyse siitä, että pyrkii jatkuvasti hyväksyttämään itseään muilla. Jos myötäilee aina muita, voi käydä niin, ettei tiedä enää, mitä ihan oikeasti tuntee, ajattelee ja haluaa. Sopeutumisen vuoksi ikään kuin kaventaa ja typistää itsensä, oli kyse sitten töistä, parisuhteesta, vanhemmuudesta, suvusta tai ystävyydestä.
Reija Könösen ja Sanna Laakkion lanseeraama rohkean rehellisyyden malli auttaa näyttämään muille sen, mitä aidosti on. Rohkea rehellisyys on aitoa, sydämestä lähtevää rehellisyyttä ilman syyttelyä, painetta ja pelkoa. Kun olet rehellinen, tulet nähdyksi ja kuulluksi omana itsenäsi ja suot saman muille.
En enää myötäile ketään enkä sivuuta itseäni. Rajat on asetettu, ihmissuhteita katkaistu enkä minä lähde mihinkään ihmeellisiin juttuihin enää mukaan. Yksin on hyvä, turvallista ja kuulen itseäni. Kuitenkin myös kaipaisin yhteyttä toiseen ihmiseen ja siinä on tekemistä, yritän olla rohkea mutta varovainen terveellä tavalla. - ap
Vierailija kirjoitti:
Juuri siksi dokaaminen on niin kivaa. Ma-pe duunia ja pe illasta su iltapäivään jurrissa ja repeat.
Juot varmaan myös kaikilla lomilla koko ajan. Eikö ole ikävää kun työajat joutuu olemaan selvinpäin?
Jospa lopettaisit nyt ensin tuon netissä roikkumisen ja itsekeskeisen analysointijärkeilyn, sen jälkeen voit alkaa harjoitella sosiaalisia taitoja. Jos et ole työelämässä voit hakeutua esim. vapaaehtoistöihin tai harrastusporukoihin. Yksin kotona makaamalla ja netissä pyörimällä et tuosta kehity.
Minkä ikäinen olet? Muista, että sinulla on koko loppuelämä aikaa rakentaa elämääsi pala palalta, et varmasti ole tuossa tilanteessa lopun ikääsi, edes vuotta jos jatkat samaa mitä jo teetkin.